Työpaikalla on n. 30-vuotias mies josta ei tiedetä oikein mitään

Vierailija kirjoitti:

Tietty CV:stä nimi, koulutus ja aikaisemmat työsuhteet mutta hän salaa esimerkiksi yhteystietonsa eikä koskaan puhu yksityisasioitaan. Työkaverit ei tiedä onko hänellä perhe, missä hän lomailee tai mitä hän harrastaa. Ihan kun olisi syrjäytynyt. Onko muilla tällaista?

Siis mikä v*****n stalkkerijengi teidän duuniin on pesiytynyt? "Yhteystiedot" (mitä ikinä niillä tarkoitatkin), yksityisasiat (todellakin, yksityisasiat ovat yksityisasioita), perhe, lomat, harrastukset EI kuulu teille. Comprendo?

Miksi pitäisi kertoa mitään? En itsekään puhu mitään henk koht asioista töissä. Ei todellakaan kuulu muille. Ihan hyvä yhteishenki silti töissä enkä koe olevani mitenkään ulkopuolinen.

Nuorena eräässä naisvaltaisessa työpaikassa kyseltiin osoitetietoni, ei riittänyt siis kaupunginosa vaan haluttiin tietää tarkasti missä osoitteessa ja asunnossa asun (asuin kaupungin vuokra-asunnossa).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran oli hyvä tv-sketsi "sosialistinen paratiisi" jossa pari muutti alueelle jossa naapurit utelivat kaiken ja kun pariskunta suunnitteli tekemisiään naapurit olivat "Ei kun yhdessä mennään..." Lopulta kysyttiin "mikä on yhdyntätiheytenne?".

Voi että kun haluaisin ymmärtää tämän vitsin. 

No jos olet sama joka halusi pomon kyselevän sinusta kaiken mahdollisen,en ihmettele yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietty CV:stä nimi, koulutus ja aikaisemmat työsuhteet mutta hän salaa esimerkiksi yhteystietonsa eikä koskaan puhu yksityisasioitaan. Työkaverit ei tiedä onko hänellä perhe, missä hän lomailee tai mitä hän harrastaa. Ihan kun olisi syrjäytynyt. Onko muilla tällaista?

Siis mikä v*****n stalkkerijengi teidän duuniin on pesiytynyt? "Yhteystiedot" (mitä ikinä niillä tarkoitatkin), yksityisasiat (todellakin, yksityisasiat ovat yksityisasioita), perhe, lomat, harrastukset EI kuulu teille. Comprendo?

Se näyttää vitsiltä mutta taitaa se marisija olla ihan tosissaan...

MIten voi olla syrjäytynyt, jos on työpaikka?

Kiusaamalla olemme meidän työpaikallamme päässeet tällaisista tapauksista eroon. Sitkeimmät jaksavat hieman pidempään, mutta lopulta hekin luovuttavat. Oleellista on ottaa koko työporukka osalliseksi toimintaan, jonka pitää myös olla säännöllistä ja herkeämätöntä.

Onnea taisteluun työilmapiirin myrkyttäjää vastaan.

Vierailija kirjoitti:

MIten voi olla syrjäytynyt, jos on työpaikka?

Voi ainakin tuntea itsensä syrjäytyneeksi. Opiskelun aloittaessani en itse kertonut mitään itsestäni, koska sitä ennen olin masentunut vanhempien luona asuja enkä ollut seurustellut ikinä eikä minulla ollut ystäviä. En halunnut, että kukaan tietää.

Vierailija kirjoitti:

Tietty CV:stä nimi, koulutus ja aikaisemmat työsuhteet mutta hän salaa esimerkiksi yhteystietonsa eikä koskaan puhu yksityisasioitaan. Työkaverit ei tiedä onko hänellä perhe, missä hän lomailee tai mitä hän harrastaa. Ihan kun olisi syrjäytynyt. Onko muilla tällaista?

Kyllä. Se on kai tämä it-alalla kun tuollaisia kerää.

Samassa huoneessa on töissä 3 muuta. En tiedä heistä mitään. Eivät vastaa keskustelun avauksiini eivätkä puhu oma-aloitteisesti. Ihme mykkäkoulu koko huoneessa.

Puheliaana kärsin tästä ja tunnelma on hetkittäin ahdistava, mutta minkäs teet.

Joskus harvoin joku sentään vastaa tervehdykseen. Kai siitä edes on oltava onnellinen.

Miehet yleensä ovatkin siltä osin fiksumpia, ettei heitä kiinnosta juoruaminen vaan itse työnteko.

Naiset, huoh.

Käyttäjä1825 kirjoitti:

Ei työelämästä kavereita olla hakemassa. Nykyään asiantuntijatöissäkin työelämä on armotonta kilpailua. Ei siellä ole ystävyydelle sijaa. Toimeen voi tulla aina ja olla asiallinen, mutta siihenpä se jääkin.

Mä olen niin vanhanaikainen että toivoisin töistä aina löytyvän juttuseuraa, miksei ihan vapaa-ajan kavereitakin.

Vaan kun kukaan ei puhu mistään mitään niin kai se on itsekin koulutettava päivät luurit korvilla ja käytävä sitten ruokatauolla jossakin, missä saa edes vaihtaa pari sanaa kassan kanssa.

Pitääkö työpaikalla kertoa omasta yksityiselämästään ? Käsittääkseni työpaikalla tehdään töitä. Kato se kertoo ihmisen fiksuudesta,ettei latele jokaista parisuhde ongelmaa kuten sinulla on ilmeisesti tapana.

Menee usko ihmisiin kun lukee tällasia alotuksia. Ja kyllä ne naakat puhuu vaikkeivat mitään tietäsikään.

Parien yyteeneuvotteluiden jälkeen ei enää oikein jaksa tutustua ihmisiin.

Aikoinaan kerroin kaikenlaista itsestäni, meillä oli ihan ystävyyttäkin  työpaikalla. Mutta kun tarpeeksi monta kertaa on särkenyt itseään joutumalla lähtemään hyvästä porukasta niin jotenkin ei jaksa enää aloittaa uudestaan. Ihan se, että aloittaa uuden työn on ihan tarpeeksi rankkaa.

Olen varma, että minun mieheni ei ikinä puhu asioistaan työpaikalla, koska töihin mennään tekemään töitä, eikä hän ole kiinnostunut muista ihmisistä. Eikä ole syrjäytynyt. Oletko sattumoisin töissä Vantaalla? :D