Sinkku, miksi et hae seuraa nettideiteiltä?

Hain. Tuloksetta.

Hakusessani ei ole kumppania, yksin on paljon parempi. M40

Olen hakenut. En jaksanut kun ei sieltä löytynyt mitään muuta kuin lisää pettymyksiä.

Tutustun ihmisiin mieluummin porukassa, esim. harrastusten yhteydessä. Deiteillä oloni on vaivaantunut.

En hae parisuhdetta enkä seksiä. Viihdyn yksin. N44

Kokeiltu on. Ei mitään pysyvää.

Minulla on ilmoitus mitä kautta naiset voi ottaa yhteyttä jos siltä tuntuu.

Jotenkin olisi ahdistavaa. Vähän "luuserileima" on nettideiteissä edelleen.

N28

Usein löytää vain pinnallisia ihmisiä, kavereita tai seksikumppaneita. Netissä kommunikointi ei kuitenkaan koskaan täysin vastaa sitä kemiaa mitä tulee kasvotusten, joten on aina vaikeaa arvioida tuleeko sen ihmisen kanssa mitään vai ei. Nettideittailu sopii mielestäni paremmin ihmisille, jotka ovat valmiita tapaamaan nopeasti näitä kumppaniehdokkaita. Itse en ole valmis siihen, minusta ei ole käymään niin usein ulkona uusien ihmisten kanssa. Koen sen stressaavaksi.

Ei jaksa nähdä kaikkea sitä vaivaa. Harvemmin kun ne jutut kuitenkaan johtaa mihinkään. Ja olen kyllä yrittänyt, mutta näin nelikymppisenä ei ole enää omanikäistä tarjontaa ja vanhemmista en ole kiinnostunut.

Kokeilin paria deitti sivua. Ei löytynyt kuin seksiseuraa hakevia ja sellaisia joista en kiinnostunut ollenkaan.

Hakisin kyllä mikäli pystyisin. Tämmöisenä kaljuna rumana se naisten kiinnostus netissä kuten muuallakin minuun on puhdas nolla

Ei ole erityisesti hakusessa.

 

Ei johda mihinkään

Profiili oli reilun vuoden kahdella eri sivulla EK:ssa ja HP:ssa.Tuossa ensimmäisessä oli ihan järkevää porukkaa, kouluttautunutta ja ei ainoatakaan seksinvonkaajaa. Ehkä maksullisuus poistaa pahimmat höiriköt tai sitten profiilini oli jotenkin kuivakan asiallinen ja karsi typerykset. Muutaman kanssa kirjoittelin jonki  aikaa, yhden kanssa tavattiin muutama kerta. Oli kuitenkin juuri eronnut ja ei halunnutkaan sitoutua.

HP oli pettymys. Etsittiin avoimesti seksiseuraa. Tapasin parikin miestä, molemmilla hämärä tausta ja mt-ongelmia.

Nyt en enää mene deittisivuille. Jos tapaan jonkun miehen, tapahtuu se aidossa elämässä, ei tuollaista järjestettyä keinotekoista väärän kuvan kattavaa toimintaa.

Olen kyllä useamman kerran selannut profileita. Viimeaikoina olen saanut, ehkä kumman fobian kun mieleeni piirtyy kuva, että pian olen yksi "mainoskasvo" tahtomattani. Eli olen yksi sen "treffipalvelimen" mainoskasvo. En ehkä sen, jonka banneri vilkkuu usein mm Iltalehden sivuilla. (Mahtaakohan moni "kasvo" antanut luvan käyttää kuvaansa?)   mutta jonkun muun.  -Tiedän kyllä, että monella palvelimella voi hakea seuraa kuvattomalla profiililla

- Foliohattuni alla otsani kurtistuu myös kun näen profiileita, joissa ei ole kuin kuva. - Ja vielä lisää, jos satun muistamaan, että tuon kuvan olen nähnyt, joskus ennenkin. Vielä tätkin hämmentämpiä ovat profilit, joissa on puoleensa vetävä kuva ja asiallinen, etten sanoisi täyspäiseltä vaikuttavan kuvauksen sisältävä teksti eli yksinkertaisesti oikein houkutteleva kokonaisuus.

Mutta kun saman hyvin puoleensa vetävän olen varmasti nähnyt jo hyvän aikaa sitten ensi-kerran. Kysymykseni kuuluu, että jolleivat he ole saaneet tai löytäneet kumppania, niin miten minä voisin?  - Kun en ole erityisen puoleensa vetävä ulkoisesti saati kirjallisesti kovinkaan taitava.

Toinen tavanomaisempi tekosyyni on välimatka, kun tuntuu, että kaikkein eniten minua puoleensa vetäneet profiileissa olleiden tietojen perusteella asuvat minusta käsin lähes aina vähintään useamman sadan kilometrin päässä. - Usein toisella puolella suomea. Vakutta siinä sitten toinen, että et ole hakemassa vain lyhytt äseikkailua ja hetken huumaa.

Se on jotenkin epätoivoista ja vaivaannuttavaa. Ennemmin tapaan ihmisiä esimerkiksi työn, harrastusten ja kavereiden kautta, löytyy enemmän samanhenkisiä ihmisiä.

N34 kirjoitti:

Olen hakenut. En jaksanut kun ei sieltä löytynyt mitään muuta kuin lisää pettymyksiä.

Juuri tästä samasta syystä en hae enää.

nainen

Netissä voi esittää olevansa ihan mitä tahansa ja aikaa menee hukkaan pahimmillaan viikkokausia. Itselläni karvas kokemus: etsin miestä, joka on liikunnallinen, raitis, rehellinen, pitää matkailusta, ei viihdy baareissa. Juteltiin tuntikausia pari viikkoa päivässä ennen tapaamista. Tavattiin muutaman kerran ja paljastuikin miehen piiloalkoholismi, ei ole koskaan matkustanut Ruotsia kauemmas, liikuntaa harrastanut viimeksi yläkoulussa. Niin taitavasti osasi esittää ihan muuta kuin todellisuus kertoi. 

Itse poistin tinderin. Kaikki siellä olevat on vaan pelleily mielessä. Parempi yrittää vanhanaikaisella tyylillä. Naisetkin varmaan arvostaa enemmän sitä et mennään suoraan juttelee niitä näitä.