Kysymys lukion käyneille

Oli selvää että lukio vaikka olin eka suvussani lukiossa ja eka ylioppilas. Sen jälkeen puoli sukua kävi lukion

Ei ollut itsestään selvää. Jos olisi pitänyt jompi kumpi valita, olisin varmaan mennyt amikseen. Mutta onneksi on ammattilukio. :) keskiarvo ysiltä päästessä oli lähemmäs 9.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli selvää. Amis ei ollut vaihtoehto. Jos harkitset/lapsesi harkitsee korkeakouluopintoja, suosittelen ehdottomasti lukiota. Poikaystävä ei käynyt lukiota ja häntä harmittaa se nyt amk:ssa. Yliopistoon ei voi edes hakea, vaikka olisi ehkä halunnut, kun ei ole käynyt lukiota.

Nyt on väärää tietoa. Yliopistoon on mahdollista päästä amispohjaltakin, jos oppiaineeseen on mahdollisuus päästä opiskelemaan pelkän pääsykokeen turvin. Joillain aloilla on jopa oma kiintiönsä amiksille, mutta kiintiö on toki huomattavan pieni.

Joillekin aloille, esim. kemiaa opiskelemaan, otetaan vain yo-kirjoitusten perusteella. Amiksille on pääsykokeet, mutta käsittääkseni lukion käyneet ja hyvän arvosanan kirjoittaneet menevät edelle näissä valinnoissa, ja niitähän riittää. Ja jos pääsykokeiden vaatimuksena on lukion oppimäärä tietystä aineesta, niin amiksen käyneen täytyy itse vapaa-ajallaan opiskella ne kurssit. Parempi siis mennä lukioon, jos haluaa yliopistoon.

Menin lukioon koska en päässyt amikseen. Lukio oli mulla viidetenä eli viimeisenä vaihtoehtona. Hain sosiaali- ja terveysalalle, yhdellä pääsykokeella neljään amikseen, ja haastattelussa jäin vaille pisteitä. Keskiarvo oli 8,2, psykologiset kokeet ja matikka ok, mutta haastattelu oli ihan kummallinen. Haastattelija vielä lopuksi mainitsi, että tuolla keskiarvolla pääsisit kyllä lukioonkin ja näköjään se onkin sulla listalla, etköhän sä sinne pääse. Mun tutut kutosen keskiarvoilla kyllä otettiin amikseen isään ja muistan kuinka se silloin kirpaisi.

Vierailija kirjoitti:

Iiro Insinööri kirjoitti:

Oli se jotenkin itsestään selvää. Keskiarvo oli 8 paremmalla puolella ja puolet kavereista oli jo lukiossa. Niinpä me kaikki vuotta nuoremmat mentiin perässä. Silloin oli vielä poli mielessä, mutta viina ja naiset kiinnosti enemmän kuin lukeminen ja päädyin ammattikorkeaan.

Yliopistossakin on viinaa ja naisia, ainakin itsellä oli ;)

Joo, mutta se juna meni, kun numerot laskivat lukiossa kuin lehmän häntä. 😩

Vierailija kirjoitti:

Menin lukioon, koska tilastojen mukaan pelkän peruskoulun käynyt on todennäköisemmin työtön kuin se, joka kävi lukion.

Mulla oli peruskoulussa numerot ysiä ja kymppiä. Kaikki ajattelivat, että tottakai minä menen lukioon, mutta vastarannankiiskenä hekumoin ajatuksella amiksesta. Noh, päädyin sitten lukioon, kun en keksinyt sopivaa alaa amiksesta. Valmistuin erinomaisin arvosanoin ja opiskelin aina maisteriksi asti, mutta silti jäin työttömäksi. Niin se elämä vaan joskus potkii päähän eikä koulutus ole mikään tae työpaikasta.

Menin lukioon, koska halusin yliopistoon. Kumpikin oli jo varhaisessa vaiheessa selviä asioita. Vanhempani eivät ole opiskelleet yliopistossa, joten siitä se ei johtunut.

Oli, ei koskaan tullut edes mieleen sellaista ajatusta kuin amiksen harkitseminen. Ihan kuin koko amista ei olisi mulle edes ollut olemassa.

Vanhempani ovat molemmat amiksen käyneitä, heille on aina ollut ihan sama mitä opiskelen, kunhan hoidan valitsemani opinnot kunnolla ja päädyn työhön josta pidän, oli se sitten kirurgi tai roskakuski. Omat urahaaveeni ovat olleet ihan pienestä asti jotain korkeakoulututkinnon vaativia, kuten psykologi tai arkkitehti, joten ehkä siksi lukion valitseminen oli minulle niin ilmiselvää.

Itsestään selvää. Meidän suvussa kaikki naiset ovat ylioppilaita jo 40-luvulta asti.

Keskiarvokin oli 9.5.

Oli itsestäänselvää, eikä mielessäni ollut mitään alaa amiksessa. _Jos_ olisin tiennyt haluavani jollekin amiksessa opiskeltavalle alalle, niin olisin koettanut kaksoistutkintoa.

Lukion jälkeen olin vuoden amk:ssa ja sen jälkeen pääsin yliopistoon opiskelemaan haaveammattiini. Minulla on muuten kurssikavereina kaksi tyyppiä, jotka ovat käyneet amiksen ennen yliopisto-opintoja.

Oli itsestään selvää, kukaan ei pakottanut. Vanhemmat olivat toki iloisia ja ylpeitäkin, koska heillä ei itsellään ollut sitä mahdollisuutta.

Lukio antoi lisäaikaa tulevaisuuden pohdinnoille ja avasi monia ovia, mm.  pääsymahdollisuuden yliopistoon. Nykyäänhän voi tehdä näitä monipuolisia lukio-opisto-yhdistelmäkoulutuksiakin, olisiko siinä vaihtoehtoa?

Kavereistakin moni meni lukioon paljon huonommilla keskiarvoilla, jotta oli enemmän vaihtoehtoja tulevaisuudessa.

Kävin lukion vasta aikuisena loppuun. Keskeytin lukion teininä ja vaihdoin ammattikouluun. Se kadutti sitten jälkeenpäin mutta kävin aikuislukion etälinjan töiden ohessa. Nyt aatelin hakea yliopistoon :)

Tuo AMK-juttu on tosiaan jännä, toiset sanovat, että ehdottomasti lukio on parempi pohja, toiset taas harmittelevat, etteivät suorittaneet ensin amiksessa saman alan perustutkintoa, kuulemma siitä olisi enemmän hyötyä. No, kaipa sekin riippuu vähän alasta, onhan AMK:ssakin laaja valikoima erilaisia aloja. Ja ihmisen luonne ja persoonallisuus vaikuttavat varmasti myös.

Menin lukioon koska halusin ryhtyä lakimieheksi, se oli selvää jo siitä kun tajusin että mulla oli vuosikurssini paras keskiarvo yläasteella, vaikka olinkin koulukiusattu. Lukion jälkeen en kuitenkaan jaksanut panostaa ja hain opiskelemaan ihan toista alaa mutta varmistin että oli tarpeeksi ects pisteitä että voisin jatko-opiskella tavoittelemalleni alalle. Suunnitelmat on vielä jäissä koska halusin tienata rahaa asunnon ostoa varten enkä kituuttaa spagetilla toiset 5 vuotta. En tiedä kannattaako lukio mutta onhan se parempi kuin syrjäytyä.

Kävin lukion koska en keksinyt mieluista amisalaa vaikka yritin. KA ollu aina reilu ysi mutta en ole kovin lukijatyyppiä. Sain hyvät paperit lukiosta mutta nautettavan vähällä työllä koska kävin vaan helppoja kursseja kuten historia ja yhteiskuntaoppi. Hassua tosin, että nyt oon aika matemaattisella alalla vaikka en käyny pitkää matikkaa tai muita luonnontieteitä pakollisia kursseja lukuunottamatta ollenkaan lukiossa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli selvää. Amis ei ollut vaihtoehto. Jos harkitset/lapsesi harkitsee korkeakouluopintoja, suosittelen ehdottomasti lukiota. Poikaystävä ei käynyt lukiota ja häntä harmittaa se nyt amk:ssa. Yliopistoon ei voi edes hakea, vaikka olisi ehkä halunnut, kun ei ole käynyt lukiota.

Nyt on väärää tietoa. Yliopistoon on mahdollista päästä amispohjaltakin, jos oppiaineeseen on mahdollisuus päästä opiskelemaan pelkän pääsykokeen turvin. Joillain aloilla on jopa oma kiintiönsä amiksille, mutta kiintiö on toki huomattavan pieni.

No ei voi hakea, kun tarvitsisi ne lukion tiedot sinne yliopiston pääsykokeisiin. Tai sitten pitäisi ottaa aikalisä, ylimääräinen tyhjä vuosi, että ehtisi ne asiat opiskella. Tämä ei ole tässä elämäntilanteessa mahdollista. Eli ei voi nyt hakea kun ei ole käynyt lukiota.

Höpö - höpö. - Johdatko tarkoituksella harhaan. - Ettet vaan pelkää, että joku ammattikoulun käynyt nappaa sinun opiskelupaikkasi?  - Kuten sanottu ja eddellä todettu niin ammattikorkeaan kuin yliopistoon voi hakeutua ja tulla myös valituksi myös jos suorittanut ammatillisen perustutkinnon.  Toki se on usein haastavampaa, koska heille ei ole pääsääntöisesti omaa kiintiö paikkaa vaan voivat tulla valituksi ns. pääsykoekiintön turvin. - Kun taas ylioppilaaksi kirjoittaneella on ainakin (teoriassa) kaksi kiintiötä, jota kautta voi saada paikan korkeakoulusta tai yliopistolta. - Joillekin kärjistäen perinteisesti "poikein alalle" voi saada myös opiskelupaikan "suoraan" e. ilman erillistä pääsykoetta, jos tai kun vain on kirjoittanut lähinnä (pitkästä)matematiikasta tarpeeksi hyvin  

Pääsykoekiintiön kautta tulee valituksi usein myös moni ylioppilaaksikin kirjoittanut. Sillä ei myöhempien opintojen kannalta ole väljä kummassa kiintiössä saa opiskelupaikan.

Mutta toki, jos tietää että tulevaisuudessa haluaa opiskella nimenomaan korkeakoulussa/ yliopistossa, niin varmastikin lukio antaa paremmat eväät.

Syy on selvä. Lukion tehtävä on edelleen valmentaa ensi-sijassa jatko-opintoihin yleisesti kun taas ammattikoulun tavoitteena on antaa opisklijoille valmiudet toimia työelämässä ammattikoulusta saatmansa (perusasteen) ammattitaidon turvin. 

Onkin aika hurjaa ajatella, kuinka eritialnteissa noin parikymppiset nuoret ovat. - Osan oldotetaan pikkuhiljaa siirtyvän työelämään ja elättämään itsensä tekemällään työllä ja kenties myös vakiintumaan, perustamaan perheen, hankkimaan oman  asunnon jne.

Kun taas osa hakee vielä toisen tai kolmannenkin kerran ellei useammin sitä "omaa paikkaansa" - jossa opiskelee usein vähintään 5-6 vuotta, jonka jälkeen vasta siirtyy työelämään ja kohtaa pikkuhiljaa yleisemmin samantapaisia -yleisiä- odotuksia kuin edellä kuvattu ammattikoulusta valmistunut. - Kun taas opiskelu aika saattanut olla veilä krjistäen hyvinkin levotonta itsensä etsimistä juhlimisineen, matkusteluineen, hanttihommineen. - Ei tietenkään kaikilla. Osa elää jo varsin "keskiluokkaista" eloa jo opiskeluaikana, eikä siinä mitään. Päin vastoin onni, että opiskeluaika mahdollistaa erielämäntapoja ja valintoja.      

Kävin iltalukion vasta aikuisena joten ihan omasta tahdosta sinne menin.

Oli selvää, en edes harkinnut mitään muuta.

Kyllä muuten uskallan väittää, että amis on (tietysti alasta riippuen) monesti parempi pohja AMK:hon kuin lukio. Tiedän monia AMK:ssa opiskelevia/opiskelleita lukiopohjaisia, jotka ovat harmitelleet sitä, etteivät suorittaneet ensin saman alan amistutkintoa, kuulemma siitä olisi ollut enemmän hyötyä.

Kävin lukion, vaikka vanhempani sitä vastustivat. Lukio oli oma eka vaihtoehto. Toinen vaihtis olisi ollut lastenhoitaja. Siihen maailman aikaan lastenhoitajaksi pääsi opiskelemaan vasta 17-vuotiaana. Loppuvuonna syntyneenä olisin joutunut odottamaan sitä tosi kauan. Tein töitä lukion ohessa ja kirjoitin ihan ok paperit. Itsetunto vanhempieni lapsena oli kuitenkin niin huono, etten ikinä uskaltanut hakea yliopistoon. Nyt kuitenkin kivassa ammatissa esimiesasemassa, enkä enää haaveile isoista opinnoista. Täydennyskoulutusta ja mielen virkeänä pitämistä tietty aina.