Noloimmat asiat, joilla ihmiset ylpeilevät

Ihmiset jotka "tuntevat yhden julkkiksen". Sitten jutut kiertyy aina tähän julkkikseen... ihan kuin oma elämä saisi jotain lisähehkua, kun "tuntee julkkiksen".

Kännissä autoilulla kehuskelu ja ylpeily. Juoppoiluun tuhlatulla rahamäärällä kehuskelu. Eräs työkaverini naureskellen selosti kännissä autoiluaan, kun oli 3,4 promillen kännissä ajanut auton ojaan ja esitteli ylpeillen pankkikorttia, jolla oli kuulemma juotu 50 000 euron edestä noin vuodessa. Nyt pummailee rahaa kaljaan.

Vierailija kirjoitti:

Miksi seksikumppaneiden määrällä ei saisi kehuskella? Varsinkaan miehet eivät automaattisesti saa sadalta naiselta, vaan kyseisen miehen pitää olla jollain tavalla poikkeuksellinen.

Provohan tämä oli, mutta onko se "pesän saaminen" oikeasti noin vaikeaa? Voisin kuvitella, että moni hieman aktiivisempaa yöelämää (isommassa/useammassa kaupungissa) viettävä (iki-)sinkku on harrastanut seksiä yli sadan naisen kanssa elämänsä aikana. Jos aloittaa siinä parikymppisenä, niin ei se ole kuin 10 naista vuodessa ja kolmikymppisenä on jo määrä kasassa. Eli siksi siinä ei ole mitään kehuskeltavaa.

Eläkeläinen leuhkii, ettei ole käynyt muuta koulua kuin kansakoulun ja kansalaiskoulun ja rippikoulun, eikä ole ollut päivääkään työttömänä. (Ollut koko työikänsä saman työnantajan palveluksessa tekemässä pienellä palkalla jotain, minkä nykypäivänä tekee koneet Kiinassa.)

Jotkut kehuskelevat matkustavansa Thaimaaseen.

Kuinkahan paljon vuosittain Thaimaan koneissa istuu porukkaa, jotka ei osaa taivuttaa kohteensa nimeä oikein.

Pakettimatkat Alanyaan, Kreetalle tms.helppoon ja yleiseen kohteeseen, jonne nykyään pääsee kuka haluaa.

Guessin lompakot ja laukut.

Kaikki feikki-turisti-krääsä.

Kaikki #koskamävoin

Eli ylpeily aika tavallisilla eikä niin kalliilla asioilla.

Toisena ääripäänä on myös vähän noloa jos oma varallisuutensa täytyy aina osoittaa somessa yli-tyylikkäillä lomapäivityksillä. Eli some on täynnä vain merkkitavaroita, ostereita, veneitä ja shamppanjaa.

Minua henkilökohtaisesti kiinnostaa enemmän millainen ihminen on niiden takana.

Ei kenenkään elämä ole yhtä shamppanjaa ja luksusreissuja. Samanlain nekin ihmiset käyvät kaupassa ja pa*kalla.

Pitää itseään julkkiksena, kun on kerran ollut jossain TV-ohjelmassa.

VaateMERKEILLÄ kehuskelu. Yksi tuttava jaksaa joka kerta mainostaa minkä merkkiset vaatteet on päällä ja mitä merkkejä on ostanut. Jopa hääpuku ostettiin merkin takia.. yleensä nämä vaatteet sysirumia eikä sovi kantajalleen.

Lasten ylenpalttinen kehuminen. Yhden sukulaisen kanssa keskustelu menee aina siihen että hän kehuu alakouluikäisiä lapsiaan. Kun ne on niin mahtavia ja lahjakkaita ja osaa ihan kaiken. En jaksa vaan olla kiinnostunut näiden huonokäytöksisten räkänokkien palvomisesta.

Ollaan olevinaan kovin kansainvälisiä ja paljon matkaltu on. Sitten kun vähän kiinnostuu ja alkaa juttelemaan tästä laajasta matkailusta ja kokemukista, niin paljastuu että matkat on pakettimatkoja jonnekin Turkiin ja talvella Phuuukettiin.

Viime kesänä juttelin juurikin tälläisen kansainvälisen matkalijan kanssa,joka ei tajunnut semmoista konseptia että ostetaan reittilennot ja sitten itse hotelli paikanpäältä. Hän kysyi ihan hämmästyneenä eräästä aasialaisesta miljoonakaupungista, että "onko siellä lentokenttä"? Eikä suostunut ymmärtämään että lomatkalla voi olla vaikkapa 12 päivää, tai 10 päivää  tai että hotellia ja kohdetta voi matkan aikana vaihtaa. 

- Kyllä me halutaan aina olla se kaks viikkoa. Kyllä me halutaan rentoutua ettei tarvi vaihtaa mitään. Joopa-

Älä sitten esitä että olet joku matkailun asiantuntija, kun istut kesät ja talvet jossain charterkoneessa matkalla paikkaan A ja sama toiseen suuntaan viikon kuluttua. 

Vierailija kirjoitti:

Jotkut kehuskelevat matkustavansa Thaimaaseen.

Kuinkahan paljon vuosittain Thaimaan koneissa istuu porukkaa, jotka ei osaa taivuttaa kohteensa nimeä oikein.

Noloa: olla niin ylpeä kyvystään taivuttaa sana oikein, että se pitää ujuttaa mukaan keskusteluun kuin keskusteluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikista näistä kommenteista näkee suomalaisen kateuden kurkistelevan rivien välistä kun minkä tahansa asian esiintuominen tai kertominen on ylpeilyä tai rehentelyä. Omista saavutuksista pitää olla hiljaa, onnistumisista ei saa iloita eikä tuntea ylpeyttä ihanista lapsista tai heidän oppimistaan asioista, huonoista kokemuksista ei saa kertoa edes huojentuneena "selvisin" tai "olihan se rankkaa". Noloa ylpeillä ja ylpeys käy lankeemuksen edellä ja langennelle on kiva naureskella vahingoniloisesti. Naama pitää pitää peruslukemilla eikä tehdä itsestään numeroa, nämä luterilaiset käsitykset istuu syvällä :)

Täysin sama fiilis tuli tätä ketjua lukiessani.

Itsekin puhun heikkouksistani (esim. että historian tietämyksessäni on paljon aukkoja, vaikka se onkin hiljattain alkanut kiinnostaa enemmän) hyvin avoimesti. Tulkitseeko joku tämän oikeasti kehuskeluna?

Ja toiseksi, mitä NOLOA on oikeasti siinä, että on kouluttautunut, säästänyt paljon rahaa johonkin haluamaansa kohteeseen tai vaikka oppinut lukemaan 4-vuotiaana? Kai sitä voi olla ylpeä tuollaisesta, eri asia on ehkä nämä rattijuoppona ajamiset tai huumesekoiluilla brassaamiset.

Saa olla ylpeä, mutta kyse onkin siitä miten sen tuo esiin. Ylpeily eli minkä tahansa asian voimakas korostaminen muille ja sillä rehentely on vain moukkamaista käytöstä.

Mutta kun on niitäkin ihmisiä joille sivulauseessa ohi mennen mainittu asia on heti ylpeilyä ja itsensä korostamista. Jotkut oikein kyttäämällä kyttää toisen sanoja mihin voi tarttua ja josta voi nostaa haloon että onpas toisella noussut hattuun :) Sen näkee oikein kuuntelijan ilmeestä että no nyt se sanoi sanan, josta saan kehiteltyä kunnon herjan ja juorun. Tahallaan käsittävät väärin, onhan se mehukkaampaa.

"En tunne henkilökohtaisesti ketään aikuista, joka ei olisi käynyt lukiota. Taidan elää kuplassa."

Vierailija kirjoitti:

Tietämättömyys. Yksi leuhkii, ettei tiedä mitään pesäpallosta, toinen ettei tiedä mitään klassisesta musiikista. Ei ole sellaista asiaa, josta olisi pakko tietää jotakin, mutta ei myöskään sellaista asiaa, josta pitäisi olla tietämättä ollakseen hyvä  ja sivistynyt ihminen.

Mä ainakin sanon tätä sellaisessa tilanteessa, että joku jauhaa 5 tuntia jostain aiheesta, joka ei kiinnosta mua yhtään. Erityisesti jotkut miehet tekee tätä. Puhuu esim. jääkiekosta tai autoista koko ajan. Sanon siihen että hehheh, mä en kyllä tiedä autoista yhtään mitään.

Minulla on kaveri, joka leuhkii omistusasunnollaan ja kalliilla autollaan. Todellisuudessa siitä talosta on yli 100 000 velkaa ja autokin taitaa isommaksi osaksi olla pankin auto. Käytännössä leuhkii siis velkansa määrällä.

Vierailija kirjoitti:

VaateMERKEILLÄ kehuskelu. Yksi tuttava jaksaa joka kerta mainostaa minkä merkkiset vaatteet on päällä ja mitä merkkejä on ostanut. Jopa hääpuku ostettiin merkin takia.. yleensä nämä vaatteet sysirumia eikä sovi kantajalleen.

Lasten ylenpalttinen kehuminen. Yhden sukulaisen kanssa keskustelu menee aina siihen että hän kehuu alakouluikäisiä lapsiaan. Kun ne on niin mahtavia ja lahjakkaita ja osaa ihan kaiken. En jaksa vaan olla kiinnostunut näiden huonokäytöksisten räkänokkien palvomisesta.

Siis tämä! Ystäväni käyttää niitä kaikista rumimpia Guess- ja MK- laukkuja, lompakkoja, kelloja ja koruja, ihan vain siitä syystä että niissä on logo isolla näkyvissä. Sanoi, ettei koskaan voisi ostaa vaatetta, jossa ei ole selvästi näkyvillä merkkiä. Perusduunari, joka haluaa näyttää varakkaammalta kuin oikeasti on.

Mun kaveri ylpeilee, että hänen kihlattunsa maksaa puolet hänen silaristaan, kun semmoiset ottaa. Nainen on 29 ja mies 36. Eivätkä edes ole tyhmiä, mutta tuo oli ihan järkyttävää kun nainen selittää tuota ja mies myhäilee vieressä.

Vierailija kirjoitti:

Ylpeileminen millä tahansa, mikä ei ole oma saavutus, on jotenkin vaivaannuttavaa. Tyypillisiä esimerkkejä ovat suomalaisten saavutukset talvi- ja jatkosodassa (yhdelläkään alle 75-vuotiaalla ei ole mitään osuutta näissä sodissa), jonkin urheilujoukkueen menestys (faneilla on toki merkitystä, mutta harvoin ratkaisevaa) tai vaikka oman sukupuolen paremmuus toiseen nähden ("miehet ovat voittaneet valtaosan Nobel-palkinnoista").

Tämä! Tämä niin paljon. Tämän takia en ymmärrä "kansallismielisyyttä" ollenkaan. Todella pieni osa nykypäivän suomalaisista on sitä sotaa nähnyt, saati että olisi osaa tai arpaa siinä ollut, ja silti asialla ylpeillään että kun me suomalaiset silloin talvisodassa... me taistelimme urheasti r*ssiä vastaan... me kun olemme vaivalla itsenäisyyden hankkineet... No öö ei olla, vaan meidän vanhemmat/isovanhemmat/isoisovanhemmat jne ovat. Kunnioitan sodan aikana eläneitä ihmisiä suuresti, ja sen takia en puhu tämän tyylisesti, ikään kuin olisin itse ollut mukana sodassa.

Nämä yli-isänmaalliset intoilijat haluavat jatkuvasti korostaa Suomen mahtavuutta ja kiihkoilla sodasta, sen sijaan kaikki oikeat veteraanit/sodan nähneet, joiden haastatteluja olen lukenut, eivät mielellään hirveästi puhu sodasta tai korosta omia saavutuksiaan. Asenne on ennemmin "tehtiin mitä täytyi". Tämän takia on erityisen typerää, että sotasaavutuksilla ylpeilevät ne, jotka eivät olleet edes syntyneet silloin.

Ehdottomasti raha. Toinen ovat synnytyskertomukset, joilla kehuskellaan. Ketään ei kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut kehuskelevat matkustavansa Thaimaaseen.

Kuinkahan paljon vuosittain Thaimaan koneissa istuu porukkaa, jotka ei osaa taivuttaa kohteensa nimeä oikein.

Myös moni Latviaan suuntaava sanoo aikovansa käydä Riikassa.

Riiassa olen kyllä itse käynyt, mutta jos kävisin Riikassa saattaisi tulla kaulimesta ja mennä lusikat jakoon.

Vierailija kirjoitti:

Asuinpaikka! En ole koskaan saanut yhteyttä näiden "Helsinki/New York on ainoa oikea kaupunki!" -tyylisten letkauttelijoiden aivotoimintaan. En vain käsitä mitä ylpeiltävää siinä on, kuka tahansa kun voi asua likimain missä tahansa.

Musta se on yleensä nimenomaan ne maalaiset, jotka kehuskelee sillä miten maalla on niin ihanaa, ja joille on sata kertaa aiemmin neuvottu mihin ratikkaan hypätään rautatieasemalta, ja silti eivät osaa. "En voisi ikinä asua näin isossa kaupungissa, tännehän eksyy!!" Juu on tämä Helsinki niin valtava suurkaupunki. Sitten ylpeillään sillä kun ei osata liikkua täällä mihinkään kun ollaan niin maalaisia että ei se julkisten liikennevälineiden käyttö mitenkään onnistu (= ei viitsitä edes yrittää).