Noloimmat asiat, joilla ihmiset ylpeilevät

Aika moni ylpeilee sillä, ettei ymmärrä matematiikasta mitään. 

Hum kandit ja fil kandit leveilevät opinnoillaan, vaikka niitä ei yrittäjät tule koskaan palkkaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Lasten saavutukset, jos itse ei ole saavuttanut yhtään mitään. 

Eikö se nyt ole melko luonnollista olla iloinen lastensa menestyksistä? Vähätelläkö ja lytistää pitäisi? 

Nussiminen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua luullaan Suomessa ja ulkomailla aina venäläiseksi. Aina. Pitäis varmaan alkaa ylpeillä tällä nyt sitten. Omasta mielestäni olen niin tavallisen suomalaisen näköinen kuin voi olla.

Sama vika Rahikaisella! Minuakin on muutaman kerran luultu venäläiseksi!

En kyllä ylpeilisi, jos r*ssäksimluullaan. Muutaman kerran on käynyt niin, ei tosin Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

"Ajattele että mulla on ollut onni löytää mies jonka kanssa reissata" (halpamatkoja ja reppureissuja :D)

Eihän tuo ole ylpeilyä vaan toteamus eikä yhtään noloa. Ikävä yhdistelmä olisi, että toinen haluaisi reissailla, mutta toinen laittaisi hanttiin eikä lähtisi minnekään eikä yleensä silloin hyväksyisi toisenkaan matkailua.

Cheek

Vierailija kirjoitti:

Tiedän yhden, joka ylpeilee lapsensa ADHD-diagnoosilla. Ei tiedä, mitä tohon pitäisi sanoa...

Ja muutenkin kaikki muutkin sairaudet. Mulla kun nyt on tää X sairaus nii mun pitää tehä sitä, tätä ja tota. Sillein joo on ihan kiva et ilmottaa et jos on joku sairaus mistä muiden olis hyvä tietää, mut se et sä alat ylpeilee sun lääkkeillä tai lääkärikäynneillä ei oo cool.

En nyt tarkota sitä et sairauksii ei sais tuua esille (sehä on vaa hyvä normalisoida tälläsii asioita), vaan siis se et kehuskellaan lääkkeillä tai piikeillä et kuinka kauheeta mun elämä onkaan.

Ja toki tiedostan myös sen et jos oot ollu koko elämäs ns. perusterve tai et et oo tottunu ollenkaa mihinkään ylimääräseen nii joo, se voi tuntuu isolta asialta. Mut ei näistä ssioista oo järkee kehuskella tai ylpeillä.

Et voi tietää mitä toinen on kokenu tai mitä sairauksii toisel on. Kaikki ei haluu puhuu asiasta. Sit myöhemmin voit tuntee olos kiusalliseks ku huomaat et toisel onki vähä vaiheempaa ku sulla.

Ja joo sul voi ollatosi vaikeeta jos sul on esim joku astma, mut toisel voi olla joku kuoleman sairaus. Ikinä ei kannata vähätellä toista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten saavutukset, jos itse ei ole saavuttanut yhtään mitään. 

Eikö se nyt ole melko luonnollista olla iloinen lastensa menestyksistä? Vähätelläkö ja lytistää pitäisi? 

Varmaan tarkoitetaan sitä, et kehuskellaan et mun lapsi on parempi kun sun koska on esimerkiks saanu hyvin töitä tai hyviä koulu arvosanoja yms. Se ei oo kovin sivistynyttä kehuskella tollasilla asioilla. Se et on iloinen lapsensa saavutuksista, ja et on ylimielinen samasta asiasta on hieman eri asia

nykyiset muoti-ilmiöt hyveposeeraaminen, ylisuorittaminen ja siihen liittyvä täydellisyysposeeraaminen. Tulee mieleen että huono itsetunto, kun pitää esittää noin.

Lapsella ja lapsen taidoilla leveily, ihan kuin ne olisi vanhemman saavutuksia.

Pyöräily ja kasvisruokavalio. Yleinen jatkuva hyvesignalointi.

En nyt tiedä onko noloin, mutta uusia ihmisiä tavatessaan nainen muistaa mainita käyneensä armeijan.

Merkittävissä tehtävissä olevilla kavereilla leveileminen. Jos joku kaveri mainitaan keskustelussa, muistetaan aina mainita hänen tittelinsä tai ammattinsa, vaikka se ei keskustelun aihepiiriin mitenkään liittyisikään. Aivan kuin sillä muuttuisi itsekin jotenkin arvovaltaisemmaksi, että kavereina on lakimies tai kaupunginjohtaja. 

Pyllybikinit ja pyllyn paljastavissa shortseissa liikkuminen.

Vierailija kirjoitti:

Merkittävissä tehtävissä olevilla kavereilla leveileminen. Jos joku kaveri mainitaan keskustelussa, muistetaan aina mainita hänen tittelinsä tai ammattinsa, vaikka se ei keskustelun aihepiiriin mitenkään liittyisikään. Aivan kuin sillä muuttuisi itsekin jotenkin arvovaltaisemmaksi, että kavereina on lakimies tai kaupunginjohtaja. 

Tämä on niin noloa!

Olevansa vahva ihminen. Minusta vahva ihminen on sellainen, jonka ei tarvitse mainita asiasta aina kaikille.

- seksikumppanien määrä, seksinsaamiskertomukset (naisilla ja miehillä yhtä noloa, ei siis se itse seksi vaan se lesoilu)

- omaisuus

- lasten saavutukset. tästä tulee elävästi mieleen yksi kurppa, joka rupesi joskus hiillostamaan minua koulun keskeyttämisestä, kun olin nuori ja opiskelin väärällä alalla. kurppa leuhotti, että _hänen_ lapsensa ei _ikinä_ lopettaisi koulua kesken ja on valmistunut joksikin vastikään yliopistossa. No sen kurpan pisteet ei nousseet silmissäni yhtään tämän saarnan seurauksena, päin vastoin olen iloinen ettemme ole enää ikinä törmänneet.

- kun miehet lesoilee matalimpien rimojen ylittämisellä (en ole ikinä lyönyt naista, kannatan tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia yms)

Kyllähän asioista ja saavutuksista saa olla ylpeä ja kertoa muille. Minua ei haittaa jos joku iloitsee lapsen menestyksestä tai siitä miten kiva uusi kesämökki on, mutta jos noilla asioilla haetaan hierarkia-asetelmia niin menee maku koko ihmisestä.

Se että kun joku puhuessaan mainitsee aina tuttavansa tai ystävänsä ammatillisen tittelin. Ja ikäänkuin pönkittää tällä omaa egoaan kun tuntee korkeassa virassa olevan henkilön. Tiedän pari henkilöä jotka tekevät tätä koko ajan ja kyllä tuo käytös ainakin heillä alkaa näyttää jonkinmoiselta mielen vinksahdukselta.

Mutta oon kyllä pistäny merkille että meillä suomessa on yleisestikkin aina tapana mainita virkatittelit ihan omituisissa yhteyksissä keskustellessa.

Ex-anoppi leuhkii/vetoaa siihen, miten ei koskaan sano mitään kun pitäisi.

Yksi perheensä ongelmien kulmakivistä.