Miksi uskovaiset naiset eivät yleensä käytä meikkiä tai koruja?

Vierailija kirjoitti:

Tulee olla ylpeästi oma itsensä, millaiseksi on luotu. Toisaalta aivan sama vaikka joku meikkaa tai ei meikkaa, jokaisella on omat periaatteensa.

Meikkaus on minusta niin kauan ok kun sen tekee omasta halustaan eikä miellyttääkseen muita tai ajattele, mitä muut ajattelevat.

Miksi ei ole ok meikata miellyttääkseen muita? Kommenttisi kuulostaa tekopyhältä. Itse kaunistaudun nimenomaan muiden vuoksi.

Ja entäpä jos ei ole tyytyväinen omaan itseensä, pitäisikö sitten vain kärvistellä rumana ja pysyä neljän seinän sisällä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei uskis kirjoitti:

Miksi ja kenen koruja pitäisi käyttää? Ei ole tarvetta pitää koruja eikä myöskään tarvetta selitellä syytä.

Ei pitäisi käyttää, enkä itsekään käytä muuta kuin pikkuruisia korvakoruja. Kiinnostaa vain tuo ilmiönä. :)

Kun koko ilmiötä ei varmaan ole edes olemassa. Paitsi lestoilla.

Mielestäni ilmiö näkyy jopa helluntailaisillakin. Siis heilläkin on harvemmin sellaista överimeikkausta tai räikeästi värjättyjä hiuksia.

Kyllä mun kristitty puoliso meikkaa niin ettei katso edes ikkunasta ulos ilman maalia.

Vierailija kirjoitti:

Tulee olla ylpeästi oma itsensä, millaiseksi on luotu. Toisaalta aivan sama vaikka joku meikkaa tai ei meikkaa, jokaisella on omat periaatteensa.

Meikkaus on minusta niin kauan ok kun sen tekee omasta halustaan eikä miellyttääkseen muita tai ajattele, mitä muut ajattelevat.

Mistä tuo oma halu kumpuaa? Kun ei vain halusta näyttää samanlaiselta tai yhtä hyvältä kuin muut ihmiset. Lapinvaelluksilla, jossa ulkonäkö ei ole kummoisen tärkeä, ei juuri meikata...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulee olla ylpeästi oma itsensä, millaiseksi on luotu. Toisaalta aivan sama vaikka joku meikkaa tai ei meikkaa, jokaisella on omat periaatteensa.

Meikkaus on minusta niin kauan ok kun sen tekee omasta halustaan eikä miellyttääkseen muita tai ajattele, mitä muut ajattelevat.

Mistä tuo oma halu kumpuaa? Kun ei vain halusta näyttää samanlaiselta tai yhtä hyvältä kuin muut ihmiset. Lapinvaelluksilla, jossa ulkonäkö ei ole kummoisen tärkeä, ei juuri meikata...

Itselläni se kumpuaa esteettisyyden kaipuusta. Siis olen kuvataiteellisesti orientoitunut ja pidän kaikesta visuaalisesti sopusointuisesta ja kauniista. Kauneusihanteeni on jopa hieman 30-lukulainen (tietänet, mitä tarkoitan: suora, siro nenä ja vahva leuka jne.). Itseäni inhottaa kaikenlainen poikkeama siitä ihanteestani ja suorastaan inhoan peilikuvaani sekä olen inhonnut sitä teini-ikäisestä lähtien.

Jossain Lapin vaelluksella auttaa se, kun ei ole peilejä saatavilla ja huomio keskittyy sen luonnon ihailuun, varsinkin jos vielä sattuisi olemaan yksin, niin ei tarvitsisi miettiä muiden miellyttämistä.

Raamatussa kehotetaan olemaan koristautumatta muutoin kuin hillitysti, kohtuullisesti. Kauneuden sanotaan siellä perustuvan "sisäiseen ihmiseen", Jumalan mielen mukaiseen sydämen tilaan: nöyryyteen, lempeyteen.

Jos joku nainen koristautuu meikillä ja koruilla, vähäisillä tai runsailla, ajatellen olevansa kaunis niiden takia, hän ei ole ymmärtänyt todellista kauneuden merkitystä, ja silloinkaan hänen ongelmansa eivät ole meikit ja korut sinänsä (olipa niitä vähän tai paljon), vaan se, että hänen sydämen asenteensa on väärä.

Ei kannata tuijottaa meikin, korujen yms. määrään sinänsä, koska joku voi pitää kauneutensa perustana vaikkapa saunapuhdasta, luonnollista lookkia unohtaen, että silloinkin hänen kauneutensa on ulkonaisen varassa – ei lempeän ja nöyrän sydämen.

Muut ihmiset eivät voi nähdä toisen ihmisen sydämen asennetta, vaan ainoastaan Jumala voi sen nähdä. Sen takia kukaan meistä ei voi nuhdella jotakuta toista väärästä sydämen asenteesta esim. sen perusteella miten ja missä määrin hän ehostautuu (ellei tämä toinen itse sano, että hänen mielestään kauneus on ulkonaisten asioiden varassa).

Itse laittaudun nyt hillitymmin ja vähemmän kuin ennen uskoon tulemistani. Tämä ei ole ollut laskelmoitua, vaan olen huomaamattani alkanut luottaa ns. sisäiseen kauneuteen, ts. siihen että ihmisessä hyväsydämisyys on ulkonaista kauneutta tärkeämpi.

En ole päässyt pysyvästi vapaaksi turhamaisuuden syntiasenteesta, mutta nyt tiedostan ja tunnustan sen, pystyn tekemään siitä parannusta.

Anoppi on kiihkokristitty eikä ole koskaan käyttänyt meikkiä eikä muita koruja kuin vihkisormustaan ja ehkä jotakin rinta- tai kaulakorua joskus. Ei ole koskaan lakannut kynsiään eikä värjännyt hiuksiaan. Eikä käytä mitään voiteita ja on sen vuoksi ryppyinen nahkakasa.

Muuta ulkonäköasioista, eli hänelle painon kertyminen on katastrofi, mutta sehän hoituu pätkäpaastolla. Kroppa on kärsinyt toistuvista syöpäleikkauksista ja muista operaatioista.