Onko teillä muilla vaikeuksia pysyä kärryillä, esim. Agatha Christie- sarjoissa,

Jos joku ei-vakiohahmo lyöttäytyy Poirot'n apuriksi, hän on syyllinen.

Vierailija kirjoitti:

Nyt olen huolissani. Suomalaisesta yliopistosta pääsee läpi ihmiset jotka ei edes telkkarisarjoja kykene seuraamaan ja pysymään kärryillä?

Just just......

Onko sinulla kattaavakin tilastotietoa, että muiden maiden yliopistoista valmistuneet pystyvät seuraamaan paremmin?

Oikeassa elämässä pystyn seuraamaan mitä villimpiä ihmissuhdekiemuroita vaikeuksitta. Jostain syystä tv-sarjat tuottavat tuskaa. Eivät laita aivoja toimimaan kohdallani samalla tavalla. 

Olen valmistunut maisteriksi ja tohtorikoulutettava. Alallani hyvinkin pätevä, ei liity nyt siihen. 

Jos juoneen liittyy kolmiodraama, joku sen osapuolista on murhaaja.

Poirot-pätkät ovat tehty kieli poskella ja niin niitä tulee seuratakin. 

Juoni on höpöhöpöä ainaisine kellojen siirtelyineen, ei niitä juonen takia kannata seurata. Hauskaa on Poirotin persoona, rivien väliset heitot ja hienostunut aikakauden tunnelma. Huolella tehtyä viihdettä brittien malliin. 

Vierailija kirjoitti:

Agathan kaava: jos mukana on näyttelijä, hän on sekaantunut juoneen; jos joku loukkaantuu mutta ei kuole, hän on tekijä. Mitä muita toistuvia kuvioita on?

Nuori, kaunis ja nokkela nainen ei ole syyllinen, vaan alkaa lopussa seukkailla. Jotenkin pidän tästä kaavasta.

Ei ole ongelmaa. Olen lukenut lapsesta asti hyvin paljon, mikä voi ehkä vaikuttaa asiaan(?)

Nämä Christiet vaatii kyllä keskittymistä eri tavalla kuin monet muut tv-sarjat. Jos niitä katsoo hiukankin moniajossa (kuten nykyään on tapana hajauttaa huomio), niin tipahtaa heti.

Minusta juonet ovat hyviä. :D

Nimet voin kyllä sotkea, mutta telkkarista seuratessa ei tuota vaikeuksia pysyä mukana. Lukiessa joutuu joskus palaamaan takaisin, että kuka tämä Smith nyt olikaan. Lukiessa tämä pätee kyllä muihinkin kuin Christieen, persoonat muistan, nimien kanssa on vaikeuksia.

Rakastan Agatha Christien kirjoja ja muita vanhoja dekkareita, mutta myönnän meneväni välillä sekaisin henkilöissä ja tapahtumissa. Varsinkin, jos jostain syystä on vaikea keskittyä. Varmasti myös vanha kirjoitustyyli ja hidastempoisemmat käänteet vaikuttavat. Onneksi useissa vanhoissa dekkareissa on lista henkilöistä. Joskus olen jopa itse tehnyt paperille listan ja lyhyen kuvauksen henkilöistä, jos sellaista ei ole. TV-sarjoissa menen joskus sekaisin henkilöistä, jos hahmot ovat saman tyylisiä. Ja Salkkareiden hahmojen nimiä en muista koskaan, vaikka olen sitä katsonut aivan alusta asti. 

Minulla on aina ongelmia erottaa hahmoja, jotka on puettu historiallisiin asuihin. Jotenkin he "hukkuvat" niihin asuihin. Erityisen hankalaa on silloin, jos naisten hiukset on peitetty tai kaikilla laitettu samantyylisille kampauksille.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on jos en koko ajan keskity ihan kokonaan, valitettavasti keskittymiskykyni ei ole ihan paras mahdollinen ja ajatus lähtee harhailemaan ja sitten putoankin kärryiltä. Lisäksi mulla on ilmeisesti jonkinnäköinen kasvosokeus ja siksi osa näyttelijöistä menee aina sekaisin. Helpoin on seurata jos on yksi tumma nainen ja yksi vaalea, samoin miehistä. 

Minulla taitaa olla ihan sama. Downton Abbeyn viidennellä kaudella minun oli vaikea pysyä kärryillä Lady Maryn kahdesta kosijasta, koska ne olivat niin samannäköisiä, siis jos eivät olleet ruudussa yhtä aikaa. Olisivat toiseen rooliin ottaneet jollakin tavalla muunlaisen näyttelijän, esimerkiksi vaaleahiuksisen tai jotain.

Oikeassa elämässä olen mm. esitellyt itseni samalle ihmiselle n. vuoden välein uudestaan ja kuullut huvittuneen kommentin, että me kyllä tapasimme jo viime vuonna. Olinpas vähäsen nolo sen jälkeen...

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ongelmaa. Olen lukenut lapsesta asti hyvin paljon, mikä voi ehkä vaikuttaa asiaan(?)

Ei yhteyttä minulla! 

Opin lukemaan viisivuotiaana, mikä ei 60-luvulla ollut tavallista. Siitä lähtien olen lukenut niin paljon, että lähipiiri on jopa huolestunut asiasta. 12-vuotiaana meni jo maailmankirjallisuuden klassikot, sanavarastoni lienee huippuluokkaa. 

Silti tipahdan näissä tv-sarjoissa ja elokuvissa järjestään. En rekisteröi elävää kuvaa samalla tavalla. Kirjoissa minulla ei ole mitään ongelmaa. 

Poiroteissa on parasta Hastingsin hahmon komiikka (I say! What a Display! ja se aidon lapsenomaisen innostunut ilme) ja Poirotin englannin virheet (I hope I haven't deranged you). Kerrassaan mahtavia sekä kirjoina että siinä BBCn telkkarisovituksessa. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Agathan kaava: jos mukana on näyttelijä, hän on sekaantunut juoneen; jos joku loukkaantuu mutta ei kuole, hän on tekijä. Mitä muita toistuvia kuvioita on?

Nuori, kaunis ja nokkela nainen ei ole syyllinen, vaan alkaa lopussa seukkailla. Jotenkin pidän tästä kaavasta.

Ei pidä aina paikkaansa. Ainakin Peril at End House (Vaarallinen talo) -romaanissa ja tv-sarjan jaksossa ikävien tapahtumien uhri ja samalla murhaaja ovat yksi ja sama henkilö - nuori, kaunis ja nokkela nainen.

Todellakin. Kärsin kasvosokeudesta ja sarjoissa en siksi pysy yhtään kärryillä henkilöistä.

Luulen, että suurin syy tuohon on se ettei katsomiseen keskity tosissaan. Silloin kun juoni tempaa mukaansa, niin pysyvät nimet ja henkilöt mielessä.

Vierailija kirjoitti:

Kasvosokeus aiheuttaa usein ongelmia ihan arkielämässäkin. En vain muista kasvoja, jotka ovat tavanomaisia. Kamalaa, kun sekoitan työkaverinikin keskenään, jos en ole tutustunut kunnolla.  Tai en muista koskaan nähneenikään tyyppiä, vaikka viime kuussa ollaan tavattu. Kyseessä siis iso firma. Huono nimimuistini ei auta asiassa yhtään... :/

Minulla taas on erinomainen kasvomuisti ja muistan aina saman tien kaikkien hahmojen ulkonäön, mutta nimimuistini on aivan järkyttävän huono. Jos sarjassa tai leffassa joku puhuu vaikkapa nyt Ullasta jotain, niin minulla ei ole mitään hajua, että kukahan nyt taas on kyseessä ja kenen henkilöhahmoa tässä rakennellaan.

Olen katsonut 2 kautta Mr. Robotia ja nyt kun yritän miettiä, niin en muista edes päähenkilön nimeä. Toissapäivänä katsoin kakkoskauden viimeisen jakson.

Näitä olisi kiva seurata, mutta en käsitä näkemästäni yhtään mitään.. Eikä ole kyse siitä, etten keskittyisi. Aivan liian monimutkaista kerrontaa, liikaa henkilöitä, liikaa dialogia.

Mää oon nyt lukenu Samuel Bjorkin kirjoja ja ärsyttää valtavasti, että niissä lähes joka hahmon nimi alkaa M -kirjaimella. On Munch, Mia, Mikkelson, Miriam, Marianne, Marion jne. En pysy kärryllä kuka on kuka. Ajattelin aluksi, että on joku syy tohon, mutta eipä sellasta ollu. Huviksi annettu nuo nimet vaan.