Lue keskustelun säännöt.
en halua elää avoliitossa, muita?
18.06.2017 |
Haluan seurustella ja siitä sitten kun on varmuus suhteen vakavuudesta niin naimisiin.
Haluan muuttaa miehen kanssa yhdessä yhteiseen asuntoon häiden jälkeen. Tämä taitaa viedä aika paljon potentiaalisia miesehdokkaita ulottuviltani...
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Säkö haluat sen miehen kanssa lapsen, josta paljstuu yhteenmuutettua paskamaisia piirteitä?
Ai lapsesta paljastuu huonoja piirteitä vasta yhteenmuuton jälkeen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on miehenä varmaan just tällainen jonka mielestä liitto ei ilmeisesti vaadi tunteita. Hänelle voi purkaa omaa pahaa mieltään niin paljon kuin huvittaa, eikä hän vain lähde mihinkään. Miestä kyllä sattuu, mutta itsepähän on niin tyhmä, että jos liitto ei kerran vaadi hänen puoleltaan tunteita, niin miksi niitä minullakaan pitäisi olla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ajallaan kirjoitti:
Harva haluaa naimisiin kokeilematta ensin yhdessä asumista. Muuten voi paljastua ikäviä yllätyksiä ja tapojen eroja.
Mutta miksi sitten avoliitosta eroaminen on ok? Siis jos elää avoliitossa, on seksuaalisuhteessa (eli riski raskauteenkin on), jakaa arkea yms niin silloinhan elää avioliitonomaisesti paitsi toinen jalka oven välissä...
No hei, elämä on. Osa osaa jopa tehdä abortin, jos ei ole vielä valmis suhteeseen. Säkö haluat sen miehen kanssa lapsen, josta paljstuu yhteenmuutettua paskamaisia piirteitä?
Seurusteluaikana voi käydä asioita laajasti läpi sanallisesti.
Se ei ole sama, kuin yhdessä asuminen. Oletko koskaan kuullut itsetuntemuksesta? Se toinen voi luulla tuntevansa itsensä ja sepittää sulle ihan mitä tahansa itsekin uskoen siihen, mutta vasta tositilanne kertoo, millaisia siinä tilanteessa sitten ollan, miten hyvin viihdytään jne. Ja lsten tulo muutta sen vielä. Tosin siitä ei enää niin toki livetäkään, jos siis lapsi on yhteinen päätös.
Kaikki tilanteita ei voi etukäteen testailla. Eihän sitäkään voi testata, että miten puoliso suhtautuu sairauksiin tms. En näe avoliittoa omalla kohdallani tarpeellisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säkö haluat sen miehen kanssa lapsen, josta paljstuu yhteenmuutettua paskamaisia piirteitä?
Ai lapsesta paljastuu huonoja piirteitä vasta yhteenmuuton jälkeen?
Etkö osaa suomea retrdi? Lause kuului näin:
"Säkö haluat sen miehen kanssa lapsen, josta paljstuu yhteenmuutettua paskamaisia piirteitä?"
Ihan oikein kirjoitettu lause. Mistä masta oot?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ajallaan kirjoitti:
Harva haluaa naimisiin kokeilematta ensin yhdessä asumista. Muuten voi paljastua ikäviä yllätyksiä ja tapojen eroja.
Mutta miksi sitten avoliitosta eroaminen on ok? Siis jos elää avoliitossa, on seksuaalisuhteessa (eli riski raskauteenkin on), jakaa arkea yms niin silloinhan elää avioliitonomaisesti paitsi toinen jalka oven välissä...
No hei, elämä on. Osa osaa jopa tehdä abortin, jos ei ole vielä valmis suhteeseen. Säkö haluat sen miehen kanssa lapsen, josta paljstuu yhteenmuutettua paskamaisia piirteitä?
Seurusteluaikana voi käydä asioita laajasti läpi sanallisesti.
Se ei ole sama, kuin yhdessä asuminen. Oletko koskaan kuullut itsetuntemuksesta? Se toinen voi luulla tuntevansa itsensä ja sepittää sulle ihan mitä tahansa itsekin uskoen siihen, mutta vasta tositilanne kertoo, millaisia siinä tilanteessa sitten ollan, miten hyvin viihdytään jne. Ja lsten tulo muutta sen vielä. Tosin siitä ei enää niin toki livetäkään, jos siis lapsi on yhteinen päätös.
Kaikki tilanteita ei voi etukäteen testailla. Eihän sitäkään voi testata, että miten puoliso suhtautuu sairauksiin tms. En näe avoliittoa omalla kohdallani tarpeellisena.
No hyvä, että sun niskaan voi kaataa kaiken paskan avioiduttuasi, koska et ole tunteiden takia liitossa, etkä eroa, vaikkei niitä olisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ajallaan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ajallaan kirjoitti:
Harva haluaa naimisiin kokeilematta ensin yhdessä asumista. Muuten voi paljastua ikäviä yllätyksiä ja tapojen eroja.
Mutta miksi sitten avoliitosta eroaminen on ok? Siis jos elää avoliitossa, on seksuaalisuhteessa (eli riski raskauteenkin on), jakaa arkea yms niin silloinhan elää avioliitonomaisesti paitsi toinen jalka oven välissä...
Minusta avoliitto olikin jonkinlainen avioliiton koeaika. Arkea yhdessä elämällä näkee paremmin, tuleeko ihmisen kanssa oikeasti toimeen. Raskauden riski on tietysti aina seksiä harrastettaessa, mutta abortti on kelpo vaihtoehto, jos vahinko huolellisuudesta huolimatta tapahtuu. Ei tosin ole koskaan tapahtunut
Lopuksi vielä totean, että eroaminen niin avo- kuin avioliitosta on mielestäni ihan hyväksyttävää. En minä ainakaan haluaisi olla yhdessä ihmisen kanssa, joka ei enää minua rakastaisi. Tai että minä en rakastaisi.
En minä ainakaan halua olla kenenkään kokeiltavana. Enkä ajattele, että avioliitto olisi tunteista kiinni. Avioliitto on sopimus ja jos jakaa samanalaiset arvopohjan eikä puoliso ole esim väkivaltainen, avioliitto voi jatkua. Abortti ei todellakaan ole vaihtoehto kaikille.
En ymmärrä, että jos vihaisit kumppniasi, niin silti jatkaisit liittoa. Miksi? Jos puoliso esim. satuttaisi sinua ihan vain huvikseen koska voi, kun sä oot niin tyhmä, ettet edes häivy siitä.
Miksi ihmeessä vihaisin kumppaniani? Juurihan sanoin, että esim väkivalta voi olla syy päättää liitto. Kunnioitan vihkivalaa todella suuresti.
Henkinenkin väkivalta, kuten jatkuva kiukuttelu, oman pahn mielen toisen päälle kataminen ja moittiminenkin on sulle syy erota?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säkö haluat sen miehen kanssa lapsen, josta paljstuu yhteenmuutettua paskamaisia piirteitä?
Ai lapsesta paljastuu huonoja piirteitä vasta yhteenmuuton jälkeen?
Etkö osaa suomea retrdi? Lause kuului näin:
"Säkö haluat sen miehen kanssa lapsen, josta paljstuu yhteenmuutettua paskamaisia piirteitä?"
Ihan oikein kirjoitettu lause. Mistä masta oot?
Relatiivilauseessa joka, ja sen eri muodot, viittaa edeltävään sanaan. Lapsen, josta paljastuu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olemme olleet avoliitossa yli kymmenen vuotta, yhteinen lapsikin on. Olemme kuitenkin nyt menossa naimisiin kesällä, sillä avioliiton tarjoamat edut (varsinkin jos toinen sattuisi kuolla kupsahtamaan) ovat kannattavat. Meille avioliitto on lähinnä juridinen sopimus, ei mikään uskonnollinen tai romanttinen virstanpylväs.
Olen kuullut tässäkin keskustelussa esitetyn toinen jalka oven välissä -väitteen, mutta näen asian eri tavalla. Koen suurta luottamusta avopuolisoani kohtaan, hän on kanssani varmasti rakkaudesta. Tunnen turhan monta avioparia, jotka ovat yhdessä vain, koska eroaminen saattaisi tulla niin kalliiksi. Yksi pelkää vuosisatoja vanhan perintötilansa menetystä (avioehto taisi jäädä tekemättä), toinen perheyrityksen romahtamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säkö haluat sen miehen kanssa lapsen, josta paljstuu yhteenmuutettua paskamaisia piirteitä?
Ai lapsesta paljastuu huonoja piirteitä vasta yhteenmuuton jälkeen?
Etkö osaa suomea retrdi? Lause kuului näin:
"Säkö haluat sen miehen kanssa lapsen, josta paljstuu yhteenmuutettua paskamaisia piirteitä?"
Ihan oikein kirjoitettu lause. Mistä masta oot?Relatiivilauseessa joka, ja sen eri muodot, viittaa edeltävään sanaan. Lapsen, josta paljastuu...
Joo, mutta lapsi ei ole tuossa lauseessa tekijänä vitun idiootti, vaan se mies. Josta viittaa tuossa virkkeessä siihen mieheen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli pari viikkoa sitten miesystävän kanssa keskustelua aiheesta. Hän haluaisi muuttaa yhteen vuoden kuluttua, mutta ei koskaan mennä naimisiin. Minä taas en halua asua yhdessä koskaan, mutta naimisiin voisin mennä vaikka heti.
En ymmärrä, miten naimisiinmeno on joillekin niin vaikeaa ja periaatekysymys. Avioehto on keksitty ja erotakin voi myöhemmin, jos haluaa. Mutta yhdessäasuminen! Siinä mullistuu kaikki, aivan kaikki. Se on suurempi riski suhteelle kuin avioliitto.
Selittäkää minulle tyhmälle, miten joku voi haluta muuttaa yhteen, mutta tietää ettei ikinä halua mennä naimisiin. Mitä riskejä naimisiinmenossa on? Varsinkin verrattuna yhdessäasumisen riskiin?
Onko esimerkiksi tämä lause muka väärin tai epäymmärrettävää: sinäkö haluat tehdä sen persupuolueen kanssa sopimuksen, jossa Halla-aho on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli pari viikkoa sitten miesystävän kanssa keskustelua aiheesta. Hän haluaisi muuttaa yhteen vuoden kuluttua, mutta ei koskaan mennä naimisiin. Minä taas en halua asua yhdessä koskaan, mutta naimisiin voisin mennä vaikka heti.
En ymmärrä, miten naimisiinmeno on joillekin niin vaikeaa ja periaatekysymys. Avioehto on keksitty ja erotakin voi myöhemmin, jos haluaa. Mutta yhdessäasuminen! Siinä mullistuu kaikki, aivan kaikki. Se on suurempi riski suhteelle kuin avioliitto.
Selittäkää minulle tyhmälle, miten joku voi haluta muuttaa yhteen, mutta tietää ettei ikinä halua mennä naimisiin. Mitä riskejä naimisiinmenossa on? Varsinkin verrattuna yhdessäasumisen riskiin?
Sinänsä olet oikeassa, se yhteenmuuttaminen ja toisen todelliseen luonteeseen tutustuminen siinä se riski on. Ja voihan sitä löytää itsestäänkin piirteitä joita ei tiennyt omaavansa.
Tiedät varmaan avioliiton juridiset seuraukset.... sopivatko ne teidän elämäntilanteeseenne? Jos ne eivät ole sitä mitä haluatte, niin miksi mennä naimisiin? Toki avoliitostakin on seurauksia, mm. kela kohtelee avioparina ja verottajakin jos on yhteinen lapsi.
Itse en ole kokenut saavani avioliitosta mitään hyötyä, joten pysymme avoliitossa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli pari viikkoa sitten miesystävän kanssa keskustelua aiheesta. Hän haluaisi muuttaa yhteen vuoden kuluttua, mutta ei koskaan mennä naimisiin. Minä taas en halua asua yhdessä koskaan, mutta naimisiin voisin mennä vaikka heti.
En ymmärrä, miten naimisiinmeno on joillekin niin vaikeaa ja periaatekysymys. Avioehto on keksitty ja erotakin voi myöhemmin, jos haluaa. Mutta yhdessäasuminen! Siinä mullistuu kaikki, aivan kaikki. Se on suurempi riski suhteelle kuin avioliitto.
Selittäkää minulle tyhmälle, miten joku voi haluta muuttaa yhteen, mutta tietää ettei ikinä halua mennä naimisiin. Mitä riskejä naimisiinmenossa on? Varsinkin verrattuna yhdessäasumisen riskiin?
Avioliitosta ei pidä erota noin vain, se on jotenkin kevytkenkäistä. Sen sijaan yhdessä asumisesta voi. Syyt voivat olla samat, mikään ei siis tee yhdessäasumista sen suotuisammaksi saada syitä erolle syntymään.
Lisäksi eronnut olisi helvetin ruma siviilisäätynä.
Avioliitossa voi olla elatusvelvollisuus, vaikkei asuttaisi yhdessä jne. Avioliitosta voi joutua maksamaan tasinkoa erossa, vaikka miten piti olla, että ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä nautin mun miehelle ärjymisestä ja omien pahojen tunteitteni ulospurskuttelusta. On ihanaa saada olla oma vihainen, huonotuulinen, miestä ällöävä itsensä. Kun sille se, ETTEN MÄ VÄLITÄ SIITÄ MILLE SIITÄ TUNTUU, ei oo ilmeisesti mikään syy erota. Oho, caps-lokki päälle vahingossa.
Ei tässä mitään vitun tunteita tarvii olla, riittää, kun haluaa sitoutua. Vittu mitä scheissea. Jätän sen miehen, heti kun löydän miehen, johon mulla on tunteita, ja joka vastaa mun tunteisiini.
Tee säkin ap niin kuin mun mies ja varmista, että miehes haluaa samanlaisen tunteettoman paska-avioliiton kuin sinäkin. Me ollaan kylläkin onneksi vain avoliitossa.
Tai ehkä mä välittäisin, jos mies joskus vastaisi mun riidanhaastoon, mutta kun ei niin mä vittu käyttäydyn miten mua huvittaa sitten yksinäni. Ei ole mun vastuulla tietää mikä ääliöitä loukkaa, ellei ääliö itse kerro. Mutta oletan, ettei ääliö edes loukkaannu, koska haluaa vain jatkaa avoliittoa!
Onneksi olen löytänyt miehen, jolle tunteilla ei ole niin merkitystä liitossa, niin voin käyttäytyä miten huonosti haluan. Purkaa pahan mieleni toiseen. Sitä juuri tarvitsinkin miehessä. Se loukkaa toisen tunteita, mutta siitä ei synny eroa :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli pari viikkoa sitten miesystävän kanssa keskustelua aiheesta. Hän haluaisi muuttaa yhteen vuoden kuluttua, mutta ei koskaan mennä naimisiin. Minä taas en halua asua yhdessä koskaan, mutta naimisiin voisin mennä vaikka heti.
En ymmärrä, miten naimisiinmeno on joillekin niin vaikeaa ja periaatekysymys. Avioehto on keksitty ja erotakin voi myöhemmin, jos haluaa. Mutta yhdessäasuminen! Siinä mullistuu kaikki, aivan kaikki. Se on suurempi riski suhteelle kuin avioliitto.
Selittäkää minulle tyhmälle, miten joku voi haluta muuttaa yhteen, mutta tietää ettei ikinä halua mennä naimisiin. Mitä riskejä naimisiinmenossa on? Varsinkin verrattuna yhdessäasumisen riskiin?
Sinänsä olet oikeassa, se yhteenmuuttaminen ja toisen todelliseen luonteeseen tutustuminen siinä se riski on. Ja voihan sitä löytää itsestäänkin piirteitä joita ei tiennyt omaavansa.
Tiedät varmaan avioliiton juridiset seuraukset.... sopivatko ne teidän elämäntilanteeseenne? Jos ne eivät ole sitä mitä haluatte, niin miksi mennä naimisiin? Toki avoliitostakin on seurauksia, mm. kela kohtelee avioparina ja verottajakin jos on yhteinen lapsi.
Itse en ole kokenut saavani avioliitosta mitään hyötyä, joten pysymme avoliitossa.
Tiedän avioliiton juridiset seuraukset. Olemme molemmat työssäkäyviä ja itsemme elättäviä ihmisiä, ja jos toinen sairastuisi tai joutuisi työttömäksi, niin ennen elatusvelvollisuuden laukeamista ehtisi hyvin erota (kun ensin saadaan ansiosidonnaista tai sairausajan palkkaa + sairauspäivärahaa). En näe toisen elättämistä realistisena uhkana, toisaalta minua ei edes haittaisi elättää toista.
Miehellä on omaisuutta, ja minä olen perimässä omaisuutta. Ne on mahdollista sulkea avio-oikeuden ulkopuolelle avioehdolla pois. Odotettavissa ei ole, että kummankaan varallisuus kasvaisi avioliiton aikana, paitsi juuri tuon perinnön myötä, jonka sen voi sulkea avioehdon ulkopuolelle. Joten en näe, että tasinkoa tulisi maksettavaksi puolin tai toisin eron sattuessa. Ja jos tulisikin, itse ainakin saajan asemassa sen kaikessa hiljaisuudessa palauttaisin, sillä en ole alkujaankaan mennyt naimisiin saavuttaakseni taloudellista etua.
En sitten tiedä, onko monella niin hirveä hätä omaisuudestaan ja tuloistaan, etteivät siksi uskalla mennä naimisiin? Miksi sitten olla sellaisen ihmisen kanssa, johon ei luota? Toisaalta on aivan typerää muuttaa yhteenkään, ellei ole valmis avioliittoon. Ainakin meidän tapauksessamme, kun mies haluaisi minun muuttavan hänen asuntoonsa. Siinäpä sitä sitten olisi, kun ei olla naimisissa ja tulee ero. Täytyisi voida erota hallitusti eikä kiireellä, asunnon suhteen.
Itse ajattele, että rakkaus tulee vasta vuosien saatossa, ei se huuma ole mitään rakkautta.
Eli en mene rakkaudesta naimisiin, koska mitään rakkautta ei voi siinä vaiheessa vielä olla. Jos mies on kunnollinen, saman arvopohjan jakava ja tykkään hänestä, voin mennä naimisiin. Rakkaus tulee sitten vuosi vuodelta. Sen takia rakkaus ei katoa liitosta, vaan lisääntyy.
En itsekään välttämättä halua naimisiin, ei myöskään mieheni. Kihloihin voimme mennä, sillä siten eron myötä on helppo vain ottaa sormus sormesta. Yhtälailla se avioliiton sormuskin kilkuttaa sormessa, joten eroakos sillä?
Vältämme vain paperisodan ja riidat omaisuudesta. En näe myöskään järkeä tuhlata useita tuhansia hääjuhliin. Mielummin käytämme ne rahat matkusteluun ja toisistamme nauttimiseen harrastusten ja muun merkeissä. Minulle seurustelu on itsessään suuri sitoutuminen, enkä porrasta vakiintumisvaiheita vanhanaikaisesti. Kihlautuminen tarkoittaa minulle loppuelämää yhdessä, enkä tarvitse siihen avioliittoa pilaamaan jo toimivaa kuviota. Uskon silläkin olevan perää, että suhde menee huonommaksi avioliiton myötä.
Kukin tavallaan, minä ja mieheni näin.
Miksi ihmeessä vihaisin kumppaniani? Juurihan sanoin, että esim väkivalta voi olla syy päättää liitto. Kunnioitan vihkivalaa todella suuresti.