en halua elää avoliitossa, muita?

Mitä se naimisiin meno muuttaa niitä tunteita toista kohtaan?

Mulla on ap:n kanssa vähän sama ongelma koska en uskonnollisista syistä voi asua avoliitossa enkä harrastaa esiaviollista seksiä. Myöskään ehkäisyvälineitä ei uskontoni mukaan saa käyttää ja abortti on ehdottomasti kielletty. "Valtaväestöön" kuuluvaa miestä en siis voi kovinkaan suurella todennäköisyydellä saada.

Ratkaisu: hankin miehen jolla on sama uskonto kuin itselläni. Ap:kin voisi harkita että etsisi vaikka kristityn miehen (ei liberaaliluterilaista vaan esim. luterilaisen, katolisen, ortodoksin tai hellarin) niin ei tarvitsisi asua avoliitossa ennen naimisiinmenoa.

Vierailija kirjoitti:

En itsekään välttämättä halua naimisiin, ei myöskään mieheni. Kihloihin voimme mennä, sillä siten eron myötä on helppo vain ottaa sormus sormesta. Yhtälailla se avioliiton sormuskin kilkuttaa sormessa, joten eroakos sillä?

Vältämme vain paperisodan ja riidat omaisuudesta. En näe myöskään järkeä tuhlata useita tuhansia hääjuhliin. Mielummin käytämme ne rahat matkusteluun ja toisistamme nauttimiseen harrastusten ja muun merkeissä. Minulle seurustelu on itsessään suuri sitoutuminen, enkä porrasta vakiintumisvaiheita vanhanaikaisesti. Kihlautuminen tarkoittaa minulle loppuelämää yhdessä, enkä tarvitse siihen avioliittoa pilaamaan jo toimivaa kuviota. Uskon silläkin olevan perää, että suhde menee huonommaksi avioliiton myötä.

Kukin tavallaan, minä ja mieheni näin.

Kihlaus on lupaus avioliitosta joten kihloihin ei voi mennä jos ei aio mennä naimisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En itsekään välttämättä halua naimisiin, ei myöskään mieheni. Kihloihin voimme mennä, sillä siten eron myötä on helppo vain ottaa sormus sormesta. Yhtälailla se avioliiton sormuskin kilkuttaa sormessa, joten eroakos sillä?

Vältämme vain paperisodan ja riidat omaisuudesta. En näe myöskään järkeä tuhlata useita tuhansia hääjuhliin. Mielummin käytämme ne rahat matkusteluun ja toisistamme nauttimiseen harrastusten ja muun merkeissä. Minulle seurustelu on itsessään suuri sitoutuminen, enkä porrasta vakiintumisvaiheita vanhanaikaisesti. Kihlautuminen tarkoittaa minulle loppuelämää yhdessä, enkä tarvitse siihen avioliittoa pilaamaan jo toimivaa kuviota. Uskon silläkin olevan perää, että suhde menee huonommaksi avioliiton myötä.

Kukin tavallaan, minä ja mieheni näin.

Kihlaus on lupaus avioliitosta joten kihloihin ei voi mennä jos ei aio mennä naimisiin.

Missä laissa näin sanotaan?

Vanhanaikaista ajattelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En itsekään välttämättä halua naimisiin, ei myöskään mieheni. Kihloihin voimme mennä, sillä siten eron myötä on helppo vain ottaa sormus sormesta. Yhtälailla se avioliiton sormuskin kilkuttaa sormessa, joten eroakos sillä?

Vältämme vain paperisodan ja riidat omaisuudesta. En näe myöskään järkeä tuhlata useita tuhansia hääjuhliin. Mielummin käytämme ne rahat matkusteluun ja toisistamme nauttimiseen harrastusten ja muun merkeissä. Minulle seurustelu on itsessään suuri sitoutuminen, enkä porrasta vakiintumisvaiheita vanhanaikaisesti. Kihlautuminen tarkoittaa minulle loppuelämää yhdessä, enkä tarvitse siihen avioliittoa pilaamaan jo toimivaa kuviota. Uskon silläkin olevan perää, että suhde menee huonommaksi avioliiton myötä.

Kukin tavallaan, minä ja mieheni näin.

Kihlaus on lupaus avioliitosta joten kihloihin ei voi mennä jos ei aio mennä naimisiin.

Missä laissa näin sanotaan?

Vanhanaikaista ajattelua.

Avioliittolaissa.

Avoliitto on hyvä kokeiluvaihe, mutta itse en olisi halunnut elää niin kauempaa kuin siihen asti kun hakimme yhteisen asunnon. Avioehto tietysti tehtiin, ja keskinäinen testamentti.

Avioliitto päättyy eroon tai toisen kuolemaan, ja kun paperit on kunnossa, ei ole huolta jos noin tai näin käy.

Perimisasiathan meni kuntoon kun lapset syntyi, mutta muu on niin selkeää kun olemme naimisissa. Erokin olisi helpompaa, avoliitossa kun ei ositusta niin helposti tehdäkään 😊 ja tiedänpä tapauksen joka ei saanut yhteistä asuntoa kyytyä kun lies ei suostunut! Meni sitten oikeuteen ja yhteisomistuksen purkuun ja rahaa paloi.

Minä en halunnut avoliittoa, mulle oli selviö että saman katon alle vasta naimisiinmenon jälkeen.

Ei tullut mieleenkään "pelätä" että mitäs jos ei mies sitten sitä eikä tätä ja jos ei sovittakkaan yhteen.  Hyvin on mennyt ja hyvä mies. Opin seurusteluaikana kyllä miehen tavat ja ns. puutteet. Eikä ne skismaa ole aiheuttaneet.

nosto

nosto