Lue keskustelun säännöt.
Vauvakuume vaivaa - taas!
18.06.2017 |
Sivustolla oli juttu vauvakuumeesta. Se on pirullinen vaiva. Ekan kerran aloin kärsiä siitä 20-vuotiaana. Oireet oli juuri sitä, että pitelen vauvaa sylissäni unissa. Kuukautiskierron puolivälissä etenkin vauvan kaipuu itketti. En edes tiennyt, mikä vaivasi. Silloinen avomies ei ollut valmis vauva-arkeen, ja meille tulikin ero. Luulen, että häntä ahdisti minun kodinperustamistouhotukseni. Toisen kerran olin ollut parisuhteessa jo 4 vuotta, kun iski kamala vauvakuume. Kerroin suoraan miehelleni, että en voi mitään, koko ajan pyörii vauvat mielessä. Tunsin raskausoireita, rinnat olivat pingottuneet, fyysisiä oireita. Mies päätti, että yritetään lasta. Kahden vuoden päästä syntyi esikoinen. Nauroin, että nyt se vauvakuume loppui. Ei loppunut. Kun esikoinen täytti vuoden, oli taas koko ajan vauvat mielessä. Vuoden päästä syntyi toinen lapsi. Sanoin, että nyt on lapsiluku täynnä. Ei se sitten ollut. Hyvä ystävä sai lapsen, jota kävin katsomassa, kun nuorempi oli 2 vuotta ja vanhempi 4-vuotias. Siitä alkoi taas uusi vauvakuume. Huomasin hypisteleväni pikkuisia vaatteita, kun laitoin niitä myyntiin. Taas näin unia vauvoista, oli raskausoireita jne. Kerran jopa luulin hormonikierukan pettäneen, kun kuukautiset oli reilusti myöhässä (mikä ei ole ihme, jos käyttää kierukkaa). Minulla oli pahoinvointia, ja kävin gynekologilla, joka totesi, että ei raskautta. Poistatin kierukan, koska luulin raskausoireiden johtuvan hormoneista. Ei muutosta. Mies sanoi vuoden vauvakuumeen jälkeen, että tehdään sitten vielä yksi lapsi. Raskaus alkoikin heti. Nyt meillä on 3 lasta, nuorin 2,5-vuotias, ja minulla on taas kauhea vauvakuume. Ei fyysisiä oireita, mutta näen taas vauvanhoitounia, imetysunia, ja viime yönä heräsin "vauvan itkuun", pomppasin ylös sängystä ja rauhoittelin, että ei täällä ole vauvaa. Miten tämän saa menemään ohi? Neljäs lapsi ei ole suunnitelmissa.
Kommentit (30)
Sama tilanne täällä. Kannattaa punnita tilanne järjellä, miettiä voimavarat ja ne muut varat - meillä kääntyi vaakakuppi neljännen puolelle ja olen tosi onnellinen odottaja. Täytyy olla kyllä ihminen joka viihtyy ja rakastaa olla myös niiden isompien lasten kanssa koska vauvavaihe on ohikiitävä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mene terapiaan. Sähän olet ihan hormonien vietävissä. Järkeäkin saa käyttää. Se tekee meistä ihmisiä, että kykenemme toimimaan tarvittaessa myös luontaisia viettejämme vastaan. Vain eläimet menevät aina viettiensä mukana.
No luonnollistahan tuo on :)
Ja eihän kolme lasta ole vielä mikään suurperhe. Onko varmaa, että lapsilukunne on täynnä? Suostuisiko mies vielä 1-2 lapseen? :)
Ei kai se mikään katastrofi ole, jos neljäskin lapsi tulee..... Meillä hyvin mennyt porukan jatkona vielä yksi iltatähti, vaikka alun perin puhuttiin yhdestä lapsesta. Vauvakuume helpottaa iän myötä.
Seksuaalivietti ja hoivavietti ovat kyllä ihan normaaleja, hormonaalisia ilmiöitä. Nykyisin on niin vieraannuttu normaalista hormonitoiminnasta, että luonnollisista asioista tehdään hirveitä ilmiöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Seksuaalivietti ja hoivavietti ovat kyllä ihan normaaleja, hormonaalisia ilmiöitä. Nykyisin on niin vieraannuttu normaalista hormonitoiminnasta, että luonnollisista asioista tehdään hirveitä ilmiöitä.
On normaalia ja luonnollista, ei sitä kukaan kiistä. Mutta holtittomassa lisääntymisessä voimavaroistaan välittämättä on äärettömän typerää. Mielestäni on väärin lasta kohtaan, että äippä vaan tehtailee lisää muksuja hormonihuuruissaan, eikä tule sitten lopulta kuitenkaan huolehtimaan asiallisesti jo niistä syntyneistä isommista lapsista. Joissain suurperheissä kaikista lapsista huolehtiminen onnistuu, mutta valitettavasti on liian monta esimerkkiä siitä, ettei homma vaan ole hanskassa, kun vauvoja vaan tehdään, mutta isommat lapset jää paitsioon. Ei pidä tehdä lapsia yli oman jaksamisen ja puitteiden.
Vierailija kirjoitti:
No luonnollistahan tuo on :)
Ja eihän kolme lasta ole vielä mikään suurperhe. Onko varmaa, että lapsilukunne on täynnä? Suostuisiko mies vielä 1-2 lapseen? :)
Miksi tämä on saanut miinuksia? Monilla perheillä on 5-8 lastakin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No luonnollistahan tuo on :)
Ja eihän kolme lasta ole vielä mikään suurperhe. Onko varmaa, että lapsilukunne on täynnä? Suostuisiko mies vielä 1-2 lapseen? :)
Miksi tämä on saanut miinuksia? Monilla perheillä on 5-8 lastakin..
Siksi, koska vastaus nro 7 tässä ketjussa.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai se mikään katastrofi ole, jos neljäskin lapsi tulee..... Meillä hyvin mennyt porukan jatkona vielä yksi iltatähti, vaikka alun perin puhuttiin yhdestä lapsesta. Vauvakuume helpottaa iän myötä.
No just tuo on aika typerän kuuloista nuorimman lapsen kannalta. Se nyt vaan menee siinä joukon jatkeena. Että niinkin ainutlaatuinen ja erikseen huomioitu tapaus. Surettaa nämä lapsijoukot, joita ei pystytä huomioimaan yksilöinä. Ovat vain jotain joukon jatkeita tai jäseniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No luonnollistahan tuo on :)
Ja eihän kolme lasta ole vielä mikään suurperhe. Onko varmaa, että lapsilukunne on täynnä? Suostuisiko mies vielä 1-2 lapseen? :)
Miksi tämä on saanut miinuksia? Monilla perheillä on 5-8 lastakin..
Siksi, koska vastaus nro 7 tässä ketjussa.
Mutta kai ymmärrät, että ei kaikille ihmisille esim 5-8 lasta ole liikaa? Jos ap tuntee jaksavansa, niin miksi ei sallisi vielä lapsia syntyvän?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No luonnollistahan tuo on :)
Ja eihän kolme lasta ole vielä mikään suurperhe. Onko varmaa, että lapsilukunne on täynnä? Suostuisiko mies vielä 1-2 lapseen? :)
Miksi tämä on saanut miinuksia? Monilla perheillä on 5-8 lastakin..
Siksi, koska vastaus nro 7 tässä ketjussa.
Mutta kai ymmärrät, että ei kaikille ihmisille esim 5-8 lasta ole liikaa? Jos ap tuntee jaksavansa, niin miksi ei sallisi vielä lapsia syntyvän?
Ymmärrän, ettei noin monta lasta ole kaikille liikaa, mutta ap:n tapauksessa kyseenalaistan tämän viestin sisällön perusteella. Ap tuntuu erityisesti haluavan vauvoja eikä lapsia. Hän hekumoi raskaudesta ja vauvanhoidosta. Hän tuntee raskausoireita ja näkee unia vauvoista. Ei mitenkään hirveän järkevän kuuloista meinikiä. Tietenkin lasten tekoon liittyy tunteetkin ja halu saada lapsia, mutta kyllä silloin pitäisi punnita myös sen järkevyys. Esim. taloudellinen tilanne, oma ja puolison voimavarat, mahdollisuus turvata lasten tasapuolinen kohtelu. Ei vauvoja pidä vaan tehdä pelkästä vauvan haluamisen kaipuusta. Vauva kasvaa ja sen tarpeet muuttuvat isomman lapsen tarpeiksi. Vanhemman pitää olla valmis vastaamaan myös niihin eikä keskittyä vain vauvojen saamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksuaalivietti ja hoivavietti ovat kyllä ihan normaaleja, hormonaalisia ilmiöitä. Nykyisin on niin vieraannuttu normaalista hormonitoiminnasta, että luonnollisista asioista tehdään hirveitä ilmiöitä.
On normaalia ja luonnollista, ei sitä kukaan kiistä. Mutta holtittomassa lisääntymisessä voimavaroistaan välittämättä on äärettömän typerää. Mielestäni on väärin lasta kohtaan, että äippä vaan tehtailee lisää muksuja hormonihuuruissaan, eikä tule sitten lopulta kuitenkaan huolehtimaan asiallisesti jo niistä syntyneistä isommista lapsista. Joissain suurperheissä kaikista lapsista huolehtiminen onnistuu, mutta valitettavasti on liian monta esimerkkiä siitä, ettei homma vaan ole hanskassa, kun vauvoja vaan tehdään, mutta isommat lapset jää paitsioon. Ei pidä tehdä lapsia yli oman jaksamisen ja puitteiden.
Tähän stereotypian olen itse törmännyt monta kertaa. Ihmiset luulevat, että nelilapsisessa perheessä ei ehditä auttaa isompia lapsia läksyissä, leikkiä pienempien kanssa tai viedä lapsia mihinkään harrastuksiin. Itse olen kesäisin ottanut perheen jatkoksi vielä lasten kavereitakin, kun niiden vanhemmat on töissä ja kesähoitoa vaikea järjestää. Olin 7 vuotta yhteen menoon kotona. Ja kaikki lapset saivat riittämiin huomiota, huolenpitoa ja yhteisiä retkiä. Kerhoonkin vein, ja muskariin, eikä vauvaa kohtaan tuntemani rakkaus ole muilta pois. Onhan ne isommatkin lapset edelleen minun omiani! Kun palasin töihin 7 vuoden tauon jälkeen, siinä vaiheessa vasta arkena oli välillä pakko ostaa eineksiä pöytään ja pidemmät pyörä- ja uintiretket jäi väliin. Neljännen lapsen kohdalla oli koko perheelle oikeasti kiva asia, kun äiti lopetti työnteon ja palasi jälleen kotiin. Ehdin taas tehdä retkiä toisten lasten kanssa, nauttia vauvasta ja saattaa koulunsa aloittaneen lapsen aamuisin koululle ja mennä aluksi iltapäivällä vastaan koulun jälkeen. En mitenkään koe, että kukaan lapsista olisi pahastunut siitä, että äiti on paljon kotona ja ehtii tehdä asioita yhdessä. Olisin ollut paljon vähemmän läsnä, jos olisin ollut töissä kaikki vuodet, olipa lapsia yksi tai neljä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksuaalivietti ja hoivavietti ovat kyllä ihan normaaleja, hormonaalisia ilmiöitä. Nykyisin on niin vieraannuttu normaalista hormonitoiminnasta, että luonnollisista asioista tehdään hirveitä ilmiöitä.
On normaalia ja luonnollista, ei sitä kukaan kiistä. Mutta holtittomassa lisääntymisessä voimavaroistaan välittämättä on äärettömän typerää. Mielestäni on väärin lasta kohtaan, että äippä vaan tehtailee lisää muksuja hormonihuuruissaan, eikä tule sitten lopulta kuitenkaan huolehtimaan asiallisesti jo niistä syntyneistä isommista lapsista. Joissain suurperheissä kaikista lapsista huolehtiminen onnistuu, mutta valitettavasti on liian monta esimerkkiä siitä, ettei homma vaan ole hanskassa, kun vauvoja vaan tehdään, mutta isommat lapset jää paitsioon. Ei pidä tehdä lapsia yli oman jaksamisen ja puitteiden.
Tähän stereotypian olen itse törmännyt monta kertaa. Ihmiset luulevat, että nelilapsisessa perheessä ei ehditä auttaa isompia lapsia läksyissä, leikkiä pienempien kanssa tai viedä lapsia mihinkään harrastuksiin. Itse olen kesäisin ottanut perheen jatkoksi vielä lasten kavereitakin, kun niiden vanhemmat on töissä ja kesähoitoa vaikea järjestää. Olin 7 vuotta yhteen menoon kotona. Ja kaikki lapset saivat riittämiin huomiota, huolenpitoa ja yhteisiä retkiä. Kerhoonkin vein, ja muskariin, eikä vauvaa kohtaan tuntemani rakkaus ole muilta pois. Onhan ne isommatkin lapset edelleen minun omiani! Kun palasin töihin 7 vuoden tauon jälkeen, siinä vaiheessa vasta arkena oli välillä pakko ostaa eineksiä pöytään ja pidemmät pyörä- ja uintiretket jäi väliin. Neljännen lapsen kohdalla oli koko perheelle oikeasti kiva asia, kun äiti lopetti työnteon ja palasi jälleen kotiin. Ehdin taas tehdä retkiä toisten lasten kanssa, nauttia vauvasta ja saattaa koulunsa aloittaneen lapsen aamuisin koululle ja mennä aluksi iltapäivällä vastaan koulun jälkeen. En mitenkään koe, että kukaan lapsista olisi pahastunut siitä, että äiti on paljon kotona ja ehtii tehdä asioita yhdessä. Olisin ollut paljon vähemmän läsnä, jos olisin ollut töissä kaikki vuodet, olipa lapsia yksi tai neljä.
Nyt sun luetun ymmärtäminen takkuaa. Siinä ei väitetty, että kaikki suurperheet eivät kykene huolehtimaan kaikista lapsista, vaan puhuttiin useista. Joillain on asiat kunnossa, joillain ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksuaalivietti ja hoivavietti ovat kyllä ihan normaaleja, hormonaalisia ilmiöitä. Nykyisin on niin vieraannuttu normaalista hormonitoiminnasta, että luonnollisista asioista tehdään hirveitä ilmiöitä.
On normaalia ja luonnollista, ei sitä kukaan kiistä. Mutta holtittomassa lisääntymisessä voimavaroistaan välittämättä on äärettömän typerää. Mielestäni on väärin lasta kohtaan, että äippä vaan tehtailee lisää muksuja hormonihuuruissaan, eikä tule sitten lopulta kuitenkaan huolehtimaan asiallisesti jo niistä syntyneistä isommista lapsista. Joissain suurperheissä kaikista lapsista huolehtiminen onnistuu, mutta valitettavasti on liian monta esimerkkiä siitä, ettei homma vaan ole hanskassa, kun vauvoja vaan tehdään, mutta isommat lapset jää paitsioon. Ei pidä tehdä lapsia yli oman jaksamisen ja puitteiden.
Tähän stereotypian olen itse törmännyt monta kertaa. Ihmiset luulevat, että nelilapsisessa perheessä ei ehditä auttaa isompia lapsia läksyissä, leikkiä pienempien kanssa tai viedä lapsia mihinkään harrastuksiin. Itse olen kesäisin ottanut perheen jatkoksi vielä lasten kavereitakin, kun niiden vanhemmat on töissä ja kesähoitoa vaikea järjestää. Olin 7 vuotta yhteen menoon kotona. Ja kaikki lapset saivat riittämiin huomiota, huolenpitoa ja yhteisiä retkiä. Kerhoonkin vein, ja muskariin, eikä vauvaa kohtaan tuntemani rakkaus ole muilta pois. Onhan ne isommatkin lapset edelleen minun omiani! Kun palasin töihin 7 vuoden tauon jälkeen, siinä vaiheessa vasta arkena oli välillä pakko ostaa eineksiä pöytään ja pidemmät pyörä- ja uintiretket jäi väliin. Neljännen lapsen kohdalla oli koko perheelle oikeasti kiva asia, kun äiti lopetti työnteon ja palasi jälleen kotiin. Ehdin taas tehdä retkiä toisten lasten kanssa, nauttia vauvasta ja saattaa koulunsa aloittaneen lapsen aamuisin koululle ja mennä aluksi iltapäivällä vastaan koulun jälkeen. En mitenkään koe, että kukaan lapsista olisi pahastunut siitä, että äiti on paljon kotona ja ehtii tehdä asioita yhdessä. Olisin ollut paljon vähemmän läsnä, jos olisin ollut töissä kaikki vuodet, olipa lapsia yksi tai neljä.
Juuri näin on meidänkin kokemus. Isoimmat lapsista hihkuivat tasajalkaa hyppien että "ihanaa äiti ei mene vielä töihin!" kun kuulivat neljännestä tulokkaasta. Vauva vaatii paljon, mutta usein myös herkistää huomaamaan kaikkien lasten tarpeet ja olemaan läsnä. Sisarukset ovat meillä todella läheisiä keskenään ja päivät ovat täynnä leikkiä ja läheisyyttä juuri siksi että olen kotona monen pienen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai se mikään katastrofi ole, jos neljäskin lapsi tulee..... Meillä hyvin mennyt porukan jatkona vielä yksi iltatähti, vaikka alun perin puhuttiin yhdestä lapsesta. Vauvakuume helpottaa iän myötä.
No just tuo on aika typerän kuuloista nuorimman lapsen kannalta. Se nyt vaan menee siinä joukon jatkeena. Että niinkin ainutlaatuinen ja erikseen huomioitu tapaus. Surettaa nämä lapsijoukot, joita ei pystytä huomioimaan yksilöinä. Ovat vain jotain joukon jatkeita tai jäseniä.
Mitäpä jos et surisi asiaa josta sulla ei ole kokemusta? Kyllä mäkin usein sanon että meidän kolmas ja neljäs menevät hyvin joukon jatkona ja viittaan tällä siihen, etten koe arkea rankemmaksi vaan on yhtä helppo hoitaa ruoat, pyykit jne. Ja tottakai huomioin ja arvostan joka ikistä lastani yksilönä, heillä on omat mieluisat harrastukset, ystävät jne. ja kaiken lisäksi heistä on valtavasti iloa toisilleen. Lisäksi en pidä luonnollisena sitä että lapsi on maailman napa ja koko perheen fokus on yhden lapsen kulloisessakin mielentilassa. Sisarusten kanssa oppii hyvällä tavalla jakamista, odottamista ja empatiaa.
Mulla ei oo vielä ikinä ollut vauvakuumetta ja oon jo 36.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai se mikään katastrofi ole, jos neljäskin lapsi tulee..... Meillä hyvin mennyt porukan jatkona vielä yksi iltatähti, vaikka alun perin puhuttiin yhdestä lapsesta. Vauvakuume helpottaa iän myötä.
No just tuo on aika typerän kuuloista nuorimman lapsen kannalta. Se nyt vaan menee siinä joukon jatkeena. Että niinkin ainutlaatuinen ja erikseen huomioitu tapaus. Surettaa nämä lapsijoukot, joita ei pystytä huomioimaan yksilöinä. Ovat vain jotain joukon jatkeita tai jäseniä.
Mitäpä jos et surisi asiaa josta sulla ei ole kokemusta? Kyllä mäkin usein sanon että meidän kolmas ja neljäs menevät hyvin joukon jatkona ja viittaan tällä siihen, etten koe arkea rankemmaksi vaan on yhtä helppo hoitaa ruoat, pyykit jne. Ja tottakai huomioin ja arvostan joka ikistä lastani yksilönä, heillä on omat mieluisat harrastukset, ystävät jne. ja kaiken lisäksi heistä on valtavasti iloa toisilleen. Lisäksi en pidä luonnollisena sitä että lapsi on maailman napa ja koko perheen fokus on yhden lapsen kulloisessakin mielentilassa. Sisarusten kanssa oppii hyvällä tavalla jakamista, odottamista ja empatiaa.
Mistä niin päättelet, ettei mulla ole kokemusta asiasta. Olen itse kasvanut suurperheessä ja tunnen useita suurperheellisiä. Sitä touhua seuratessa olen päättänyt , etten itse todellakaan tarkoituksen mukaisesti tekisi sellaista laumaa lapsia. Suurimmassa osassa näistä suurperheistä, jopa omassa lapsuuden perheessäni ei kyllä asiat olleet ihan mallillaan. Olin lapsena just sellainen rauhallinen ja ujo tapaus eli vanhempien näkökulmasta kiltti ja jäin todella helposti vaativampien ja villimpien sisarusteni varjoon. Itse sai pienestä pitäen pärjätä. Olen myös perheemme vanhimpia lapsia, joten pienempien kaitseminen lankesi usein minulle. Perheellämme oli myös alinomaan taloudellisesti tiukkaa ja äidilläni jatkuvasti parisuhdeongelmia vaihtuvien miesystäviensä kanssa. Äiti oli periaatteessa ihan hyvä äiti ja teki parhaansa, mutta lapsia hänellä oli aivan liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai se mikään katastrofi ole, jos neljäskin lapsi tulee..... Meillä hyvin mennyt porukan jatkona vielä yksi iltatähti, vaikka alun perin puhuttiin yhdestä lapsesta. Vauvakuume helpottaa iän myötä.
No just tuo on aika typerän kuuloista nuorimman lapsen kannalta. Se nyt vaan menee siinä joukon jatkeena. Että niinkin ainutlaatuinen ja erikseen huomioitu tapaus. Surettaa nämä lapsijoukot, joita ei pystytä huomioimaan yksilöinä. Ovat vain jotain joukon jatkeita tai jäseniä.
Mitäpä jos et surisi asiaa josta sulla ei ole kokemusta? Kyllä mäkin usein sanon että meidän kolmas ja neljäs menevät hyvin joukon jatkona ja viittaan tällä siihen, etten koe arkea rankemmaksi vaan on yhtä helppo hoitaa ruoat, pyykit jne. Ja tottakai huomioin ja arvostan joka ikistä lastani yksilönä, heillä on omat mieluisat harrastukset, ystävät jne. ja kaiken lisäksi heistä on valtavasti iloa toisilleen. Lisäksi en pidä luonnollisena sitä että lapsi on maailman napa ja koko perheen fokus on yhden lapsen kulloisessakin mielentilassa. Sisarusten kanssa oppii hyvällä tavalla jakamista, odottamista ja empatiaa.
Mistä niin päättelet, ettei mulla ole kokemusta asiasta. Olen itse kasvanut suurperheessä ja tunnen useita suurperheellisiä. Sitä touhua seuratessa olen päättänyt , etten itse todellakaan tarkoituksen mukaisesti tekisi sellaista laumaa lapsia. Suurimmassa osassa näistä suurperheistä, jopa omassa lapsuuden perheessäni ei kyllä asiat olleet ihan mallillaan. Olin lapsena just sellainen rauhallinen ja ujo tapaus eli vanhempien näkökulmasta kiltti ja jäin todella helposti vaativampien ja villimpien sisarusteni varjoon. Itse sai pienestä pitäen pärjätä. Olen myös perheemme vanhimpia lapsia, joten pienempien kaitseminen lankesi usein minulle. Perheellämme oli myös alinomaan taloudellisesti tiukkaa ja äidilläni jatkuvasti parisuhdeongelmia vaihtuvien miesystäviensä kanssa. Äiti oli periaatteessa ihan hyvä äiti ja teki parhaansa, mutta lapsia hänellä oli aivan liikaa.
Ikävää kuulla että lapsuudessasi asiat menivät noin. Ja kurjaa myös ettei kohdallesi ole sattunut parempia esimerkkejä isoista perheistä. On kuitenkin olemassa perheitä missä on paljon lapsia ja asiat todella hyvin. Meillä hyvä arki rakentuu kahden aikuisen varaan (ja ihanaan asuinympäristöön) niin onhan tämä varmasti helpompaa kuin esim äidilläsi.
Mun pointti oli siis vain se ettei kannata surra/stereotypioida/tuomita näitä isompia lapsikatraita, koska niissä kasvaa myös onnellisia ja huomioituja lapsia, vaikka lähipiirissäsi ei niin olisi. Ja omista lapsistani pyrin esim eniten huomioimaan tätä ujointa ja helpointa tyttöä, joka jäisi helposti muuten syrjään. Enkä laita lapsia vastuuseen pienemmistään. Jokaisella on sellainen "omankokoinen" vastuu arkipuuhista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No luonnollistahan tuo on :)
Ja eihän kolme lasta ole vielä mikään suurperhe. Onko varmaa, että lapsilukunne on täynnä? Suostuisiko mies vielä 1-2 lapseen? :)
Miksi tämä on saanut miinuksia? Monilla perheillä on 5-8 lastakin..
Siksi, koska vastaus nro 7 tässä ketjussa.
Mutta kai ymmärrät, että ei kaikille ihmisille esim 5-8 lasta ole liikaa? Jos ap tuntee jaksavansa, niin miksi ei sallisi vielä lapsia syntyvän?
Ymmärrän, ettei noin monta lasta ole kaikille liikaa, mutta ap:n tapauksessa kyseenalaistan tämän viestin sisällön perusteella. Ap tuntuu erityisesti haluavan vauvoja eikä lapsia. Hän hekumoi raskaudesta ja vauvanhoidosta. Hän tuntee raskausoireita ja näkee unia vauvoista. Ei mitenkään hirveän järkevän kuuloista meinikiä. Tietenkin lasten tekoon liittyy tunteetkin ja halu saada lapsia, mutta kyllä silloin pitäisi punnita myös sen järkevyys. Esim. taloudellinen tilanne, oma ja puolison voimavarat, mahdollisuus turvata lasten tasapuolinen kohtelu. Ei vauvoja pidä vaan tehdä pelkästä vauvan haluamisen kaipuusta. Vauva kasvaa ja sen tarpeet muuttuvat isomman lapsen tarpeiksi. Vanhemman pitää olla valmis vastaamaan myös niihin eikä keskittyä vain vauvojen saamiseen.
Niin? Alkuperäinen ap:n kysymys olikin, miten vauvakuumeen saa menemään ohi, kun neljättä lasta ei ole suunnitteilla.
Käytä järjen ääntä, aloita uusi harrastus tai whatever.. jos teillä ei ole suunnitelmissa neljättä eikä varaa/jaksamista, niin ihmiswn on lupa ja suotavaa käyttäytyä js ajatella ja perustella asioita itselleen järjellä, eikä toimia täysin viettiensä varassa kuin eläin tällaisissa tilanteissa.