Miksi ihmisiä koulutetaan aloille, joilla ei ole töitä?

Vierailija kirjoitti:

Yksikään opiskelija ei voi opiskelun aloittaessa tietää, onko töitä vai ei, kun on valmistunut, sillä siihen vaikuttaa suhdanteet ja maailmantilanne ja niiden edessä yksityinen ihminen on voimaton.

Esim. 90-luvun alussa lääkäreitä ja sh valmistui suoraan työttömäksi ja suuri määrä joutui muuttamaan ulkomaille, pysyvästi. Silloin taas it-osaajista ja insinööreistä huutava pula.

Nyt lääkärit ja sh työllistyvät hyvin, mutta sote uudistuksen jälkeen kukaan ei tiedä tilannetta. Ja vielä muutama vuosi sitten hammaslääkäreistä oli huutava pula, nyt monelle ei ole töitä. Samoin insinööreille, opettajille jne.

Nyt suurta kysyntää on juristeille, vaikka vielä 2000-luvun alussa oli työttömänä.

N. 5 kk joutuu odottamaan ennenku pääsee hammaslääkärillä kunnalliseen. Näin Hgissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä olen usein ihmetellyt. Moni tuttunikin on hakenut yliopistoon monena vuotena opiskelemaan ns. unelma-alaansa, jopa niin ettei haetakaan millekään muulle alalle tai yritetä päästä töihin sillä välin. Sitten sinne päästyään he alkavat heti valittaa etteivät todennäköisesti valmistuttuaan saa töitä. Mitäs järkeä tässä on? Onko kyse siitä, että on saatava se akateeminen koulutus perheen arvostuksen tms. takia?

Totta kai paras ratkaisu olisi kai jollain tavalla lisätä esim. humanististen ja kulttuurialojen työpaikkoja (tämä vain esimerkkinä, varmasti on paljon muitakin aloja), mutta eihän niitä tyhjästä tule. Tuntuu tosi vaikealta ymmärtää, miksi silti edelleenkin ylikoulutetaan ihmisiä työttömiksi. Miten tämän oikeasti voisi ratkaista järkevästi?

Jospa ymmärtäisit että se ei ole koulun vika vaan ihmisen itsensä, jos han ehdointahdoin hakeutuu opiskelemaan alaa mikä  ei työllistä.

Todella typerää syyttää yhteiskuntaa yksilön omasta valinnasta!

Itse vastuullisena yksilönä valitsin alan josta uutisten mukaan oli 2014 jäämässä eläkkeelle ennätysmäärä porukkaa. Niin jäikin. Niiden tilalle vain ei palkattu ketään.