Miehen touhut

Et

Isyyttä ei voi pakottaa loputtomiin.

Halusiko teini itse vanhempien kanssa viettää synttärit?

Kyllä

Teini ei hirveästi ilmaise halujaan, mutta vaikutti tyytyväiseltä, kun kävimme illallisella. Tunnelma tosin oli kireä, vaikka kuinka yritin purra hammasta yhteen, joten kukapa semmoisesta tykkäisi.

t. ap

Vierailija kirjoitti:

Isyyttä ei voi pakottaa loputtomiin.

Hän kyllä välittää lapsistaan. Minun seura ei tunnu kiinnostavan, mutta ei ehkä pitäisi ihmetellä, kun hermostun siitä, että rajoitan hänen vapauksiaan.

- ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isyyttä ei voi pakottaa loputtomiin.

Hän kyllä välittää lapsistaan. Minun seura ei tunnu kiinnostavan, mutta ei ehkä pitäisi ihmetellä, kun hermostun siitä, että rajoitan hänen vapauksiaan.

- ap

Siis hermostun hänen menoistaan ja rajoitan hänen vapauksiaan. Menee jo sanat sekaisin, kun olen niin pois tolaltani.

- ap

Lastenlikkana teini-ikäisille? Yritätköhän nyt vähän uhriutua lasten kautta ja luoda vastuuta, jota ei oikeasti enää ole, ja kaikki tuo siis sen takia kun sinua suututtaa, että sulla ei itselläsi ole mitään tekemistä lauantai-iltana

Vierailija kirjoitti:

Kuulostat, ihme mies kun antaa ämmän hyppiä silmille.

Miten niin antaa? Juoksin vielä perään ja sanoin lähteväni jonnekin ja eikö häntä yhtään kiinnosta. Hän väitti, että kiinnostaa, mutta lähti silti. 

- ap

Lähde.

Vierailija kirjoitti:

Lastenlikkana teini-ikäisille? Yritätköhän nyt vähän uhriutua lasten kautta ja luoda vastuuta, jota ei oikeasti enää ole, ja kaikki tuo siis sen takia kun sinua suututtaa, että sulla ei itselläsi ole mitään tekemistä lauantai-iltana

Ei lasten koko päivää, iltaa ja yötä voi antaa täällä itsekseen olla. Olen ollut koko päivän kotona, eikä minua huvita illalla tai yölläkään mihinkään lähteä, mutta mielestäni hän ei voi vain ilmoittaa minulle olevansa edelleen itse pois, vaan olisi pitänyt edes muodon vuoksi kysyä sopiiko mulle. Sitä paitsi riitamme päälle lapset ovat ymmärrettävästi hämillään, eikä sellaisen hämmennyksen vallitessa molemmat meistä voi vain poistua omille teilleen. Miestä ei tuntunut tunteeni paljon kiinnostavan. Silti minä jäin, vaikka olin meistä se, joka siihen hetkeen olisi silminnähden kaivannut poispääsyä tästä kaikesta. No. hän on nyt iltariennoissa ja minä istun täällä vauvapalstalla etsien halpaa hotelliyötä. How pathetic is that! 

Ei löydy järkevää yösijaa tässä vaiheessa iltaa. Ei ole auto käytettävissä. Ei muuta mahdollisuutta kuin jäädä tänne käkkimään. Koska olen velvollisuudentuntoinen, ilmoitin tästä miehellekin, koska nyt en siis ole lähdössä pois enkä todellakaan halua hänen tulevan tänne ajoissa lapsia vahtimaan tai muutenkaan. Tänään on joku nuku yö ulkona -päivä, mutta ei hän siihenkään tarttunut. Tunnen itseni ihan typeräksi. Tästä ei tule mitään, mutta lähtökin on ihan hemmetin hankalaa, ihan vain käytännön järjestelyjenkin puolesta. Nyt kuitenkin tuntuu, etten jaksa katsoa sitä pärstää enää sekuntiakaan. Miten toimia?

Jätä se sika !

Lopun alkua. Hanki duuni ja omat rahat, asunto ja auto.

Muutama hyvä ystäväkään ei olisi pahitteeksi.

Oletteko naimisissa? Omistatteko kotinne puoliksi? Heitä jätkä pihalle ja laita erohakemus vireille. Katso muuttuuko käytös ja jollei muutu, anna mennä. Itse et lähde, sulla on oikeus jäädä yhteiseen kotiinne lasten kanssa.

Olet maannut kotona vuosikausia, lapset ovat jo teini-ikäisiä????????????????????

Sellaista "uhrautumista".

Olemme naimisissa. Omistamme asunnon tulojemme suhteessa. Mulla on hyvä duuni, kohtuulliset tulot. Autosta luovuin työpaikkaa vaihtaessani, kuljen julkisilla ja pyörällä. Mutta tällaisina hetkinä oma auto olisi hyvä. Ystäviä on ja heitä tapailen, mutta päivittelinkin juuri, että omista liikkeistäni kaverien kanssa kyllä infoan ja neuvottelen ajantasaisesti, toisin kuin hän. Omia harrastuksiakin on. Opiskelen työn ohella. En ole mikään tossukka. Ei hänkään. Se voikin olla se juttu, että olemme liian omapäisiä samaan talouteen.

Vierailija kirjoitti:

Olet maannut kotona vuosikausia, lapset ovat jo teini-ikäisiä????????????????????

Sellaista "uhrautumista".

Siis mistä ihmeestä tuli tuo vuosikausia kotona makoilu?

Käyn kyllä ulkona omienkin kaverien kanssa, mutta tyylini ilmoittaa tapaamisista heidän kanssaan on aivan erilainen kuin miehellä. En vain ilmoita, kyselemättä, samana iltana ja vielä sen päälle, että olen ollut koko päivän poissa muutenkin.

Lapset 12 ja 14 - eivät minun mielestäni vielä aivan itsekseen pärjäile täällä.

Osallistuuko mies kotitöihin? Talouteenne?

Oletko koettanut jutella rauhallisesti miehen kanssa siitä millaista elämänne haluaisitte olevan?

Itse olen lasten kanssa kotona nyt. Mies työpaikan saunaillassa. Aikoi tulla 8 aikaan illalla kotiin saunomaan minun kanssani mutta yllytin olemaan niin kauan kun viihtyy. Ja ilmeisesti viihtyy kun ei ole kuulunut mitään. Mutta mies onkin kyllä pyörinyt päivän tässä kotona perheensä kanssa. Ja huomioi muuten minua. Joten yksittäiset reissut ei haittaa yhtään. Ja mies ei kiellä minua menemästä vaan hoitaa lapset ja kodin jos haluan käydä jossain (tosin käyn vain pari kertaa vuodessa jossain ilman perhettä).

Kannattaisiko ap katsella joku parisuhdeleiri tai vastaava ja ehdottaa miehelle että menisitte hoitamaan suhdettanne. Jos ei lähde niin ainakin olet yrittänyt sitäkin. Jos lähtee niin toivottavasti se parantaisi teidän suhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Osallistuuko mies kotitöihin? Talouteenne?

Oletko koettanut jutella rauhallisesti miehen kanssa siitä millaista elämänne haluaisitte olevan?

Itse olen lasten kanssa kotona nyt. Mies työpaikan saunaillassa. Aikoi tulla 8 aikaan illalla kotiin saunomaan minun kanssani mutta yllytin olemaan niin kauan kun viihtyy. Ja ilmeisesti viihtyy kun ei ole kuulunut mitään. Mutta mies onkin kyllä pyörinyt päivän tässä kotona perheensä kanssa. Ja huomioi muuten minua. Joten yksittäiset reissut ei haittaa yhtään. Ja mies ei kiellä minua menemästä vaan hoitaa lapset ja kodin jos haluan käydä jossain (tosin käyn vain pari kertaa vuodessa jossain ilman perhettä).

Kannattaisiko ap katsella joku parisuhdeleiri tai vastaava ja ehdottaa miehelle että menisitte hoitamaan suhdettanne. Jos ei lähde niin ainakin olet yrittänyt sitäkin. Jos lähtee niin toivottavasti se parantaisi teidän suhdetta.

Osallistuu kotitöihin. Osallistuu talouteen. Kuten minäkin. Periaatteessa menot, tulot, tekemiset jaetaan tasan. Olen antanut miehen mennä, jopa niin, että monet ovat ihmetelleet joustavuuttani. Mies on esim. harrastuksensa vuoksi ollut viikkojakin poissa yhtäjaksoisesti, vaikka lapset olivat tuolloin pieniä ja joka paikkaan kuskattavia. Mies antaa minun mennä. Olimme juuri hiljattain asiantuntijan juttusilla aloitteestani, ehkä se vähän auttoikin, mutta perustilanne ei muutu. Hän ei enää puhu ja kaikki hauskuus haetaan mieluiten kodin ulkopuolelta, jonkun muun kuin mun kanssa. Olen samaa mieltä, että tämä on lopun alkua. Ulkoiset puitteet OK, yhteys ei toimi. Hän ei ymmärrä, kun sanon, että kysy, älä ilmoita. Mitä väliä muka tyylillä. Ja sama kaikissa asioissa. Ne pienet sävyt, jotka osoittaisivat, että toisen tunteet kiinnostaa, puuttuvat. Naimisissa ollaan oltu viitisentoista vuotta. Ollaanko kasvettu erilleen?