Miten pääsen eroon ihastumisestani ystävään (mies) - kokemuksia? Olen ihan poikki asian takia.

Mulla ihan sama tilanne. En tiedä. Tässä tapauksessa vaan mies on tehnyt selväksi ettei hän halua suhdetta kanssani ja silti kaipaan häntä.

Kykenetkö kuvittelemaan realistisen arjen hänen kanssaan? Usein ihastuspäissään maalailee itselleen kuvaa täydellisestä onnesta jonka k.o.hlön kanssa saavuttaisi. Haisee ne sukat hänelläkin.

Mikä omassa parisuhteessasi tökkii kun karkaat fantasioihin? Olisiko reilua sinulle ja kumppanillesi keskustella tulevaisuuden odotuksistasi?

Minua varmaan perimmältään vaivaa se, ettei hän ole koskaan sanonut, ettei haluaisi olla kanssani. En siis tiedä, mitä hän oikeasti ajattelee. Kyllä, olemme toki puhuneet suhteestamme ja tuolloin hän on sanonut, että olemme ystäviä ja etteivät lahjat tms. merkitse mitään sen kummallisempaa. Mutta minä en vaan jotenkin usko sitä, koska hän on yhteydessä minuun niin usein.

Kerro tunteistasi kummankin kumppaneille niin asia on tullut julki eikä tunnu enää "salaiselta, kihelmöivältä ihastukselta" ja saattaa mennä ohi mahdollisen pienen häpeänkin vuoksi. Toki kumppanit suuttuisivat mutta jos kerrot että haluat tunteista eroon, rehellisyyttäsi arvostetaan. Välit voivat mennä ystäväsi kanssa oudoiksi, mutta se kannattaa jos parisuhde on tärkeämpi.

Juu, arki hänen kanssaan ei todellakaan olisi mitään auvoa. Hän on niin ailahteleva. En siis vaihtaisi omaa vakaata ja vahvaa miestäni häneen. Mutta kaipaan tätä ystävääni kumminkin ja hänen viestinsä merkitsevät minulle tosi paljon. En vaan jotenkin saa pidettyä tunteitani aisoissa, siksi olisi varmaan parasta olla kokonaan erillään hänestä. 

Ja olen siis tunteistani ystävälleni kertonut, mutta hän ei tuolloin sanonut mitään omalta osaltaan, muuta kuin että arvostaa sanomaani tosi paljon. Ehkei hän siis ajattele samoin. Ystävyytemme ei kyllä sen jälkeen muuttunut miksikään, eli ei hän ainakaan säikähtänyt.

kesäsade kirjoitti:

Juu, arki hänen kanssaan ei todellakaan olisi mitään auvoa. Hän on niin ailahteleva. En siis vaihtaisi omaa vakaata ja vahvaa miestäni häneen. Mutta kaipaan tätä ystävääni kumminkin ja hänen viestinsä merkitsevät minulle tosi paljon. En vaan jotenkin saa pidettyä tunteitani aisoissa, siksi olisi varmaan parasta olla kokonaan erillään hänestä. 

Miltä luulet tämän tuntuvan omasta miehestäsi. Vanha totuus on, ettet voi syödä ja säästää kakkua samaan aikaan.

Tietenkään en ole ylpeä asiasta, mutta tunteille ei oikein voi mitään. Pahempaakin käytöstä on olemassa, en siis ole miestäni pettänyt, enkä näin koskaan tekisi.

No huoh. Ystävät yleensä pitävät yhteyttä toisiinsa sukupuolesta huolimatta.

Hän on sanonut että olette vaan ystäviä ja lahjat jne eivät merkitse mitään sen suurempaa. Eli suomeksi ET KIINNOSTA HÄNTÄ ja hän arvostaa omaa parisuhdettaan tarpeeksi ettei ala kanssasi jankkaamaan asioista.

kesäsade kirjoitti:

Tietenkään en ole ylpeä asiasta, mutta tunteille ei oikein voi mitään. Pahempaakin käytöstä on olemassa, en siis ole miestäni pettänyt, enkä näin koskaan tekisi.

Tunteilleen ei voi, mutta käytökselleen voi. Mitäs, jos vakaa ja vahva miehesi arpoisi sinun ja toisen naisen välillä? Ja kertoisi toiselle ihastumisestaan, muttei sinulle mitään. Mitä ajattelisit?

Aika ja etäisyys auttavat. Välttele kanssakäymistä, jos oikeasti haluat tunteistasi eroon. Älä ruoki niitä, niin houkuttelevaa kuin se onkin.

Jos tilanne on vakava, hanki masennuslääkitys. Tappaa tehokkaasti ihastuksen ja muutkin tunteet.

Puhu asiasta jollekin luotettavalle ystävälle, jollet ole jo niin tehnytkin. Salailu ruokkii tunnetta. Samalla kun kerrot asiasta jollekin, jäsennät myös omaa ajatteluasi. Mikä aiheutti ihastumisen? Mikä ihastuksessa on erilaista kuin omassa kumppanissasi, niin hyvässä kuin pahassa? Käytkö läpi parhaillaan jotain henkilökohtaista kriisiä? Olet alttiimpi ihastumaan, jos elämässäsi on joko muutoksen tai muuttumattomuuden aiheuttama kriisi. Testaatko esim. omaa viehätysvoimaasi ikäkriisin iskiessä? Haluatko muuttaa jotain elämässäsi ja haet sitä muutosta toisesta ihmisestä?

Kiitos suoruudesta. Näin ajattelenkin ja ajattelen myös, että jos hän jotain kanssani haluaisi, olisi hän sen jo tehnyt. Mutta sitten toisaalta ihmetyttää se, että hän pitää yhteyttä niin usein. Muut miespuoliset kaverini ovat yhteydessä siten, että välissä voi mennä kuukausiakin.  Aivoni ei vaan suostu uskomaan, että kyseessä on puhdas ja vilpitön ystävyys, mutta pakkohan minun on se hyväksyä.

Vierailija kirjoitti:

No huoh. Ystävät yleensä pitävät yhteyttä toisiinsa sukupuolesta huolimatta.

Hän on sanonut että olette vaan ystäviä ja lahjat jne eivät merkitse mitään sen suurempaa. Eli suomeksi ET KIINNOSTA HÄNTÄ ja hän arvostaa omaa parisuhdettaan tarpeeksi ettei ala kanssasi jankkaamaan asioista.

Ja kiitos numero 12 ja  13. Hyviä näkökulmia. Elämässäni on ollut paljon muutoksia ja voi olla että tämä henkilö edustaa jotain sellaista, jollainen olin ennen, riippumattomuutta ja itsenäisyyttä tms. 

Yhteydenpidon osalta, jätän sen nyt minimiin ja jos hän on yhteydessä, niin vastaan vain lyhyesti.

Otan tämän ohjenuorakseni: "Aika ja etäisyys auttavat. Välttele kanssakäymistä, jos oikeasti haluat tunteistasi eroon. Älä ruoki niitä, niin houkuttelevaa kuin se onkin". 

 

Neuvokaa myös miestä, miten pääse irti ihastumisesta, kun on jo 2 vuotta ollut ihastunut 22 vuotta nuorempaan naiseen, vaikka se nainen on sanonut, että olen aivan liian vanha hänelle?

Vierailija kirjoitti:

Neuvokaa myös miestä, miten pääse irti ihastumisesta, kun on jo 2 vuotta ollut ihastunut 22 vuotta nuorempaan naiseen, vaikka se nainen on sanonut, että olen aivan liian vanha hänelle?

Kai se on vain hyväksyttävä asia ja päästettävä irti.

Mulla on samantyyppinen ongelma. Tapailimme miehen kanssa intensiivisesti, olimme molemmat hyvin ihastuneita ja päädyimme nopeasti pariksi. Meillä oli mielestäni mahtava suhde käynnissä, kunnes erään riidan päätteeksi mies vetäytyi ja päätti romanttisen suhteemme. Ilmaisi kuitenkin voimakkaasti haluavansa pysyä läheisenä kanssani, koska meillä on harvinainen yhteys. Olemme edelleen hyvin läheisiä, mies kirjoittelee jatkuvasti, soittelee ja tulee käymään, haluaa tavata. Mitään halaamista kummempaa välillämme ei ole ollut. Mies on hyvin lämmin ja huolehtiva, ja aidosti kiinnostunut elämästäni. Keskustelut ovat syviä ja yhteydenpito jatkuvaa, melkein päivittäistä, vaikka mies tapailee uutta naista. Minulle tilanne on kuormittava sillä kaipaan miestä edelleen.

Järki sanoo, että tästä pitää etääntyä, mutta sydäntä on vaikea repiä irti. Nautin kaikesta siitä mitä meillä on liian paljon, että voisin jäädyttää välit.

Vain aika ja etäisyys auttaisivat. Minä vielä rimpuilen ristiriitaisuuden tunteissa. Tsemppiä, ap.

Siis oliko teillä aiemmin romanttinen/seksisuhde ja nyt enemmän platoninen?

Minusta omassani ja sinunkin tapauksessasi myös mies tekee väärin, koska tietää tunteeni/si ja haluaa edelleen olla yhteydessä. Hän tavallaan nauttii siitä, että toinen "roikkuu" sivussa ja voi kuitenkin viettää omaa elämäänsä parisuhteessaan.  Mutta toisaalta minulla on ihan sama fiilis kuin sinulla, että mies kuitenkin on kiinnostunut elämästäni ja kannustaa vaikeissakin tilanteissa. Eli kuvio on tosi hankala eikä siitä pääse helposti irti. Onkohan meillä sama empaattinen mies kuvioissa, ainakin kuvaus osuu erittäin hyvin yhteen :D

Yritä sinäkin ottaa etäisyyttä. Nimittäin vaikka saat ystävyydestä ja yhteydenpidosta iloa, niin samalla se tuottaa myös masennusta ja surua, etkä voi keskittyä muihin asioihin elämässäsi. Olet tavallaan tilanteessa, jossa odotat ja toivot jotain koko ajan eikä sitä tapahdu ja se kuluttaa pidemmän päälle tosi paljon.  Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Mulla on samantyyppinen ongelma. Tapailimme miehen kanssa intensiivisesti, olimme molemmat hyvin ihastuneita ja päädyimme nopeasti pariksi. Meillä oli mielestäni mahtava suhde käynnissä, kunnes erään riidan päätteeksi mies vetäytyi ja päätti romanttisen suhteemme. Ilmaisi kuitenkin voimakkaasti haluavansa pysyä läheisenä kanssani, koska meillä on harvinainen yhteys. Olemme edelleen hyvin läheisiä, mies kirjoittelee jatkuvasti, soittelee ja tulee käymään, haluaa tavata. Mitään halaamista kummempaa välillämme ei ole ollut. Mies on hyvin lämmin ja huolehtiva, ja aidosti kiinnostunut elämästäni. Keskustelut ovat syviä ja yhteydenpito jatkuvaa, melkein päivittäistä, vaikka mies tapailee uutta naista. Minulle tilanne on kuormittava sillä kaipaan miestä edelleen.

Järki sanoo, että tästä pitää etääntyä, mutta sydäntä on vaikea repiä irti. Nautin kaikesta siitä mitä meillä on liian paljon, että voisin jäädyttää välit.

Vain aika ja etäisyys auttaisivat. Minä vielä rimpuilen ristiriitaisuuden tunteissa. Tsemppiä, ap.

Harrasta hänen kanssa seksiä niin pääset eroon ihastuneisuuden tunteesta. Toimii.