Ai kiinalaiset ei muka osaa ärrää?
Tänään juttelin kiinalaisen naisen kanssa, hän kertoi että on Kiinasta. Nainen kysyi lapseni nimeä ja sanoin Rami. Myhäilin itsekseni sisäänpäin että hän sanoo varmaan Lami. Ha ha..olempa hauska.
Nainen sanoi "Rami? Kiva nimi!" Ja ihan kunnon ärrällä! Sitten hänen miehensä tuli siihen ja kysyi lapseni nimeä. Sama toistui, hänkin osasi ärrän.
Miksi kaikki väittää että kiinalaiset ei osaa ärrää?
Kommentit (24)
väitätä, että kaikki on kansalaisuutensa vankeja? onhan ne voineet päristellä ärrää monilla kielillä eliittikouluisassa.
Ihan selviä feikkejä. 0/5. Keksi parempi aloitus niin ehkä siihen voisi jopa uskoakin.
L-kirjainta ne eivat osaa lausua, siita tulee R
Nuoremmat osaa, kun on jo pikkulapsesta asti koulussa harjoiteltu. Keski-ikäiset ei yleensä osaa.
Sanoi siis ihan suomalaisittain kovala ärrällä että Rami, ei vaikka kuten englanninkielinen sanoisi pehmeästi nimen Rami?
Mandariinikiinassa on kyllä äänne jossa r kuuluu, esim. sana kala(liha).
kiinalaiset saatttaa osataki mut japanilaiset ei tosiaan osaa . Tai osaa ja osaa. Ne ei osaa käyttääsitä. Rapu on lapu. Mutta esim. Suomi on japaniksi Finrando. Siinä tuo r-kirjain kuuluu puhekielessä
Tuttu kiinalainen ravintoloitsija ei sorauta ärrää, vaan välttelee sanoja joissa niitä esiintyy, mutta tuossa kauppamatkalla kävin naapurikaupungin kiinalaisessa syömässä, niin siellä tuli ravintoloitsijalta ärrät ja sun muut ihan heittämällä.
Ja siis mandariinikiinassa usein toistuva sana on ranhou, joka on "sitten, sen jälkeen" ja se kyllä ääntyy ihan selkeästi ärräksi. Taidat nyt sekoittaa Thaihin, jossa tosiaan r ääntyy usein "älläksi"
Aasiassa(no ainakin japanissa mutta veikkaan että myös kiinassa on ongelmia nimenomaan L-kirjaimen kanssa. Japanilaisissa "aakkosissa (hira/katakanat) on tavumerkistö RA RI RU RE RO. L-kirjainta sensijaan ei tunneta ja moni englantilainen nimi on väännetty näin. Esim Lisa=Risa
T. japanin harrastaja
Nanao kirjoitti:
Aasiassa(no ainakin japanissa mutta veikkaan että myös kiinassa on ongelmia nimenomaan L-kirjaimen kanssa. Japanilaisissa "aakkosissa (hira/katakanat) on tavumerkistö RA RI RU RE RO. L-kirjainta sensijaan ei tunneta ja moni englantilainen nimi on väännetty näin. Esim Lisa=Risa
T. japanin harrastaja
"R-tavut" lausutaan käytännössä ällänä, ei sitä täräytetä samalla tavalla kun täällä. Romajisointi on paskaa. リサ = "Risa" = Lisa
Vierailija kirjoitti:
Nanao kirjoitti:
Aasiassa(no ainakin japanissa mutta veikkaan että myös kiinassa on ongelmia nimenomaan L-kirjaimen kanssa. Japanilaisissa "aakkosissa (hira/katakanat) on tavumerkistö RA RI RU RE RO. L-kirjainta sensijaan ei tunneta ja moni englantilainen nimi on väännetty näin. Esim Lisa=Risa
T. japanin harrastaja
"R-tavut" lausutaan käytännössä ällänä, ei sitä täräytetä samalla tavalla kun täällä. Romajisointi on paskaa. リサ = "Risa" = Lisa
menee jostain puolesta välistä...
xD
Mäkin luulin että ne sanoo lapu, koila, luoka, lasvainen jne kuten pikku lapset.
Vierailija kirjoitti:
Nanao kirjoitti:
Aasiassa(no ainakin japanissa mutta veikkaan että myös kiinassa on ongelmia nimenomaan L-kirjaimen kanssa. Japanilaisissa "aakkosissa (hira/katakanat) on tavumerkistö RA RI RU RE RO. L-kirjainta sensijaan ei tunneta ja moni englantilainen nimi on väännetty näin. Esim Lisa=Risa
T. japanin harrastaja
"R-tavut" lausutaan käytännössä ällänä, ei sitä täräytetä samalla tavalla kun täällä. Romajisointi on paskaa. リサ = "Risa" = Lisa
no enpä ole ikinä kuullut että lausuttaisiin L:änä... Kyllä ne ihan kovia ärriä on. Siksi suomalaisen on helppo oppia lausumaan japania, koska se lausutaan samalla tavalla töksäytellen.
Nanao kirjoitti:
Aasiassa(no ainakin japanissa mutta veikkaan että myös kiinassa on ongelmia nimenomaan L-kirjaimen kanssa. Japanilaisissa "aakkosissa (hira/katakanat) on tavumerkistö RA RI RU RE RO. L-kirjainta sensijaan ei tunneta ja moni englantilainen nimi on väännetty näin. Esim Lisa=Risa
T. japanin harrastaja
Jep. Tähän vaikuttaa myös sellainen fonetiikkaan liittyvä seikka, että joissain itä-Aasian kielten murteissa /l/ ja /r/ on saman foneemin allofoneja eli saman äänteen erilaisia ilmentymiä. Tällöin niitä voidaan käyttää vaihtelevasti keskenään ilman, että sanan merkitys muuttuu. Koska meillä kohdellaan /l/- ja /r/-äänteitä eri foneemeina, ja koska meillä on sellaisia minimipareja kuten lahdata-rahdata, meidän korvaan tuo "vaihtaminen" kuulostaa heti virheelliseltä.
Samalla lailla suomenkin kielessä esim. sanoissa "hana" ja "vihko" on ihan erilainen /h/-äänne, mutta me ei tulla juuri ajatelleeksi sitä, koska se on niin juurtunut puheeseen ja se tulee automaattisesti. Vihko-/h/:n voi lausua hana-/h/:n paikalla, ja lopputulos kuulostaa ehkä hiukan ulkomaalaiselta, mutta muuten sanojen merkitys säilyy samana ja tulet ymmärretyksi hyvin.
Kiinalainen joka puhui suomea aika erikoista?
Kiinan kielessä ei ole ärrää, joten aika loogista, että sen joutuu erikseen opettelemaan.
Monissa kielissä on äänteitä jotka on muunkielisille vaikeita. Ei tarvitse mennä kuin naapurimaihin niin ruotsissa on äänne yyn ja uun välistä ja öö ennen ärrää, joiden väärä ääntäminen on suomenkielisille tyypillistä. Puhumattakaan venäjän kuudesta erilaisesta ässästä.
Provo.