Jos heräisit huomenna ja huomaisit, että ympärilläsi ei olisi yhtään ihmisiä, mitä tekisit?

Vierailija kirjoitti:

Eipä ne vaatteet sua paljon ilahduttaisi, kun ei olisi ketään niitä katselemassa.

Onko sun noin vaikea uskoa, että joku tykkää vaatteista?

Teetkö itse kaikkea vain sen mukaan, että muut ovat näkemässä ja ihailemassa sinua, et mitään ihan itsesi takia? Surullista.

Itkisin lohduttomasti ja sitten keittäisin kahvit ja söisin banaanin ja kävisin kakalla.

Mulla on sellainen olo jo nyt. Ei ole perhettä, olen erakoitunut ja vaikeuksien myötä uponnut suohon. Jokainen ystävä elää ruuhkavuosiaan eikä heiltä voi pyytää mitään.

Alkaisin pelastamaan eläimiä jotka ovat jääneet asuntojen, navettojen ym. vangeiksi. Toivoton ja loputon homma, mutta siitä alkaisin.

Alkaisin miettiä, että mitäs sitten kun kauppojen elintarvikkeista menee päiväykset ja alkaisin kehittää ruuanhankintaitojani.

Siinä voisi hyvinkin mennä jokunen päivä että edes huomaisin.

No, av:lla kai sen viimeistään hoksaisi jossain vaiheessa.

Kyllähän sitä ahdistuisi ja alkaisi tuhertaa itkua. Myöhemmin varmaan saisin hermoromahduksen ja lamaantuisin.

Minä itse olen miettinyt tätä paljonkin. Oikeastaan tykkään "leikkiä" tätä skenaariota päässäni. Välillä tykkään suunnitella yksityiskohtaisia selviytymissuunnitelmia, esim. miten pärjäisin, kun juoksevaa vettä ei enää olisi saatavilla :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä ne vaatteet sua paljon ilahduttaisi, kun ei olisi ketään niitä katselemassa.

Onko sun noin vaikea uskoa, että joku tykkää vaatteista?

Teetkö itse kaikkea vain sen mukaan, että muut ovat näkemässä ja ihailemassa sinua, et mitään ihan itsesi takia? Surullista.

Alkoi ihan huvittamaan, kuinka kauas sulle jäi tän jutun varsinainen pointti. Esimerkkinä sulle: Kun Lontoon suuren junaryöstön tekijä pakeni johonkin Eteä-Amerikan maahan valtavan rahakasansa kanssa ja elivät siellä mielettömässä ylellisyydessä. Rosvon työväenluokkainen tyttöystävä oli tietysti hetken onnessaan, mutta huomasi nopeasti, että mikään ei tunnu miltään, kun hän ei voinut kutsua sinne äitiään ja siskoaan ihastelemaan  tätä kaikkea upeutta.

Menisin paniikkiin, koska se tarkoittaisi sitä, että kohta ei olisi mitään muiden ihmisten minulle tekemiä palveluja ja tuotteita, ei sähköä, ei juoksevaa vettä, ei lämmitystä jne. vaan joutuisin elämään täysin omavaraisesti ilman mitään erätaitoja. Eli kuolisin.

Vierailija kirjoitti:

Siinä voisi hyvinkin mennä jokunen päivä että edes huomaisin.

No, av:lla kai sen viimeistään hoksaisi jossain vaiheessa.

Eli pyörisit av:llä muutaman päivän vaikka täällä ei olisi ketään muuta? Kukas sen sähkön tekisi sun läppäriin ja kuka nettiyhteyden?

Odottaisin, että missäpäin pamahtaa ydinvoimala tai muuta vastaavaa katastrofia sattuisi, koska ei, kaikki muu ei pyörisi ympärilläni normaalisti ilman ihmistä joka pitää asiat rullaamassa. Sähköntuotanto loppuisi, olemassa olevat kylmätilaa vaativat elintarvikkeet pilaantuisi, bensan saaminen säiliötankista vaatisi aika kovan kaivamisen, jne.

No, hengissä selviäisin, kaupasta olisi vapaasti haettavissa säilykkeitä jne. ja alkosta viinaa. Kun oman kylän varannot alkaa loppumaan, kävelisin/pyöräilisin/tms. naapurikylään/kaupunkiin jne.

Asioihin vaikuttais paljonkin, että olisiko ne muut ihmiset kuolleina ympärillä, vai vaan *pufff* kadonneet pois. Mites eläimet? Kaikkia maailman elukoita mulla ei olisi mahdollista hoitaa, joten haisevia koti- ja tuotantoeläinten raatoja tulisi vastaan. Menisi jokunen viikko aika kamalissa merkeissä... Ja ne jotka selviäisi hengissä, kilpailisi mun kanssa samasta ruuasta/minusta ruokana. Eli maailma muuttuisi villiksi eloonjäämistaisteluksi minun osalta.

Tätä kysymystä on käsitelty jo 40-luvulla kirjassa Olli yksin maailmassa (Palle alene i Verden).

https://www.antikvariaatti.net/tuotekuvat/isot/852238.jpg 

Vierailija kirjoitti:

Kävisin kaupasta kaikki karkit.

Yoda?

Itsemurhan. Elämä ilman muita on pelkkää tyhjyyttä. No man is an island.

Vierailija kirjoitti:

Tätä kysymystä on käsitelty jo 40-luvulla kirjassa Olli yksin maailmassa (Palle alene i Verden).

https://www.antikvariaatti.net/tuotekuvat/isot/852238.jpg 

Muistin että tämä ois ollu Kallen kiipeilypuun tarina mut olikin näköjään vanhempi. Onko tuo jo 40-luvulla suomennettu? Mun mielestä vasta 70-luvulla.

Etsisin jonkun vanhan omakotitalon kaupungista (asun Helsingissä) jossa on leivinuuni ja rautahella, sitten alkaisin keräämään ruokia viereisiin taloihin, eli ryöstöretki markettiin ja sieltä kannan viereiset talot täyteen ruokia, juomia, lääkkeitä apteekista ja erilaisia työkaluja ja kirjastosta rakennus ja remonttioppaita. Sahaisin puita talvella poltettaviksi. Helsingistä löytyy tarpeeksi kuiva- ja säilykeruokaa loppuelämäksi, kesällä kerään marjoja ja kuivatan ne, alan myös itse kasvattamaan kasviksia ja säilön ne jonnekkin maakellariin.

Menisin pornokauppaan testaamaan fleshlighteja ja pumpattavia barbaroita.

Vierailija kirjoitti:

Menisin paniikkiin, koska se tarkoittaisi sitä, että kohta ei olisi mitään muiden ihmisten minulle tekemiä palveluja ja tuotteita, ei sähköä, ei juoksevaa vettä, ei lämmitystä jne. vaan joutuisin elämään täysin omavaraisesti ilman mitään erätaitoja. Eli kuolisin.

Ydinvoimalat jauhaisivat sähköä vaikka kuinka pitkään, etkä sinäkään ikuisesti eläisi vaikka viimeinen ihminen olisitkin. Vettä saa supermarkettien juomaosastoilta, riittää sinun tarpeisiisi todella pitkään. Jos aika kävisi pitkäksi, niin voisit googlata ja opetella miten saat varmistettua sen että sähköt toimivat ja vesi juoksee jatkossakin. Kunhan ensin olisit hakeutunut jollekin inhimmillisen ilmaston seudulle.

Vierailija kirjoitti:

Siinä voisi hyvinkin mennä jokunen päivä että edes huomaisin.

No, av:lla kai sen viimeistään hoksaisi jossain vaiheessa.

Siinä vaiheessa kun tuon huomaisi, voisi alkaa ladella totuuksia kun mode olisi hoideltu pois päiviltä. Muutama päivä kuluisi tuossa rattoisasti, mutta ehkäpäi jossain vaiheessa alkaisi kaivata jonkinnäköistä vastinetta viesteilleen.