Minusta on omituista kuulla jonkun sanovan, että hän katuu lapsettomaksi jäämistä. Mikä juttu niissä omissa lapsissa on, ettei ilman niitä mukamas osaa elää täyttä, onnellista elämää?

Ovatko samat tyypit myös murheissaan siitä, etteivät koskaan tulleet liittyneeksi sirkukseen tai muuttaneeksi Alaskaan? Elämässä voi tehdä vaikka mitä, eikä kenenkään onnellisuus todellakaan ole lapsettomuudesta kiinni vaan asenteesta.