Miehet mitä olette mieltä naisesta, joka 30- vuotiaana saanut lapsen spermapankin spermalla?

Miksi noin nuorena hedelmöitetty spermapankilla?

itsekäs nainen joka ei ajattele lapsen elämää ollenkaan vaan oma etu on ensisijaista.

Kiva koulussa lapsen askarrella isänpäiväkortteja kun muut kysyy miksei sulla...

Minä, minä, minä eikä kukaan muu -tyyppinen nainen. En ole kiinnostunut tuollaisesta.

Ajattelen että ei ole tarpeeksi kaunis minulle, jos ei kerran miestä ole tuohon ikään mennessä löytänyt.

Onneksi itse en kysellyt samassa tilanteessa kenenkään mielipiteitä:) nyt ihana 3v tyttö ja löysin upean miehenkin, jonka kanssa suunnitteilla myös lapsi.

Epätoivoinen nainen, jolla on pakkomielle ylikansoittaa mailmaa ja luoda kasvavaa työttömyyttä, nälänhätää, ympäristöongelmaa ja levottomuutta.

Toivottavasti oli vain pelkkä provo.

Spermapankin suhteen olen täysin neutraali. Voisin. Voisin.

Vierailija kirjoitti:

Miksi noin nuorena hedelmöitetty spermapankilla?

Kyse on tuttavastani, joka halusi todella perustaa isomman perheen nuorena(tai alle kolmekymppisenä ainakin toivoi ensimmäisensä saavan). Pitkäaikainen suhteensa päättyi ilkeään eroon miehen puolelta. Olivat siis suunnitelleet tosissaan naimisiin menoa ja perheen perustamista, mutta aivan yllättäen mies muutti mielensä, kertoi vain ettei olekaan vielä valmis, ja keksi erossa kaikenlaisia lapsellisia, omasta mielestään hyviä vitsejä tälle tuttavalleni. Oli ostanut mm. "erolahjaksi" (miehellä ei pikkurahasta puutetta) todella kalliit lastenvaunut ja jättänyt ne tuttavani oven taakse. Aika mautonta.

Tuttavani pettyi miehiin niin että päätti tehdä lapsen yksin. Lapsi on mitä ihanin, mutta tuttavani on edelleen yksin, ja olen ymmärtänyt että haluaisi edelleen sitä isoa perhettä ja nyt kun on pahimmasta pettymyksestä exäänsä päässyt, niin haluaisi myös parisuhdetta.

Tulee mieleen, että nainen on vähän hätäisesti tulkinnut biologisen kellonsa äänenvoimakkuuden :)

Miehenä tuo anonyymi isä olisi ehkä helpompi hyväksyä kuin kaikki käytännön järjestelyt lapsen elämässä läsnäolevan isän kanssa.

Entä vastaavasti, mitä mieltä sinä olisit naisena siitä, että mies haluaisi yksin lapsen? - Toisinaan kun tuntuu sille, että osa olettaa, että kaikki naiset haluavat lapsia ja miehet saavat niitä sitten siinä sivussa, eivätkä haluaisi tai olisi lainkaan kiinnostuneita lapsista muutoin.

Mutta eihän tällainen omien havantojeni mukaan pidä paikkansa.. On naisia, jotka ovat vakaasti sitä mieltä, että eivät halua lainkaan lapsia -ja miksi heidän pitäisikään. Ja vastaavasti miehiä, jotka haluaisivat saada lapsia, vaikka sitten yksin. Vaan ainakin vielä toistaiseksi helpompi se on mies pakottaa isäksi kuin nainen äidiksi. 

Omasta mielestäni vanhemmuus on niin iso taakka ja vastuu, että en lähtisi hankkimaan lasta millään keinolla yksin. - Toki minun on miehenä, ehkä "hieman" helpompi sanoa näin kun biologia on tässä kohtaa tunnetusti enempi miesten puolella, joka ainakin teoriassa tarkoittaa sitä, että perinteisellä tavalla sitä on voinut tulla isäksi useampkin vielä silloinkin kun ikää on yli puolivuosisataa, kun taasharvai 50 vuotta nainen tulee enää äidiksi samalla kaavalla..  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi noin nuorena hedelmöitetty spermapankilla?

Kyse on tuttavastani, joka halusi todella perustaa isomman perheen nuorena(tai alle kolmekymppisenä ainakin toivoi ensimmäisensä saavan). Pitkäaikainen suhteensa päättyi ilkeään eroon miehen puolelta. Olivat siis suunnitelleet tosissaan naimisiin menoa ja perheen perustamista, mutta aivan yllättäen mies muutti mielensä, kertoi vain ettei olekaan vielä valmis, ja keksi erossa kaikenlaisia lapsellisia, omasta mielestään hyviä vitsejä tälle tuttavalleni. Oli ostanut mm. "erolahjaksi" (miehellä ei pikkurahasta puutetta) todella kalliit lastenvaunut ja jättänyt ne tuttavani oven taakse. Aika mautonta.

Tuttavani pettyi miehiin niin että päätti tehdä lapsen yksin. Lapsi on mitä ihanin, mutta tuttavani on edelleen yksin, ja olen ymmärtänyt että haluaisi edelleen sitä isoa perhettä ja nyt kun on pahimmasta pettymyksestä exäänsä päässyt, niin haluaisi myös parisuhdetta.

"Tuttavani"..... :)

Sinäns minulle on yks-hailee, millä joku on saanut lapsen yksin. - Mutta toivottavasti jokainen yksin lapsia saanut ja niitä tietoisesti vain ja ainoastaan yksin hankkinut on jo "hankkimis -vaiheessa" tajunnut edes asuttavasti kuinka hurjan suuren vastuun ovat aikeissa ottaa kantaakseen. - Elämän kumppanin löytäminen kun on yksinhuoltajana saattaa olla vielä hankalampaa kuin silloin kun on "vain" yskin. Tai ainakin minä koen, että jos alkaisin suhteeseen (totaali) yksinhuoltajaan, niin minun tulisi osata ja kyetä luomaan luottamukselliset ja mieluummin mahdollisimman hyvät välit hänen lapseensa; ainakin silloin jos tai kun lapsi asuu ja elää samaa taloutta äitinsä kanssa. - Jos taas lapsi olisi jo aikuinen, niin etäisempi suhde saattaisi olla mahdollinen. Mutta toivon, etten sanoisi vaativani, että kumppanini olisi väleissä jälkikasvunsa kanssa. - - - Tai ellei olisi ja myöntäsi tämän suoraan, niin voin myöntää, että suhtautusin tällaiseen yksinhuoltaja äitiin ainakin aluksi hieman varauksellisesti.   

En mitään. Itselläni on iso perhe, yhdelle miehelle saatuja. En jaksa käsittää miksi minun pitäisi olla aiheesta jotain mieltä, muuta kuin kiva kun on saanut lapsen. Varmasti hän on toivottu lapsi, ja se on paljon.

Hyi. Sairaus olisi hyväksyttävä syy.

Vierailija kirjoitti:

Entä vastaavasti, mitä mieltä sinä olisit naisena siitä, että mies haluaisi yksin lapsen? - Toisinaan kun tuntuu sille, että osa olettaa, että kaikki naiset haluavat lapsia ja miehet saavat niitä sitten siinä sivussa, eivätkä haluaisi tai olisi lainkaan kiinnostuneita lapsista muutoin.

Mutta eihän tällainen omien havantojeni mukaan pidä paikkansa.. On naisia, jotka ovat vakaasti sitä mieltä, että eivät halua lainkaan lapsia -ja miksi heidän pitäisikään. Ja vastaavasti miehiä, jotka haluaisivat saada lapsia, vaikka sitten yksin. Vaan ainakin vielä toistaiseksi helpompi se on mies pakottaa isäksi kuin nainen äidiksi. 

Omasta mielestäni vanhemmuus on niin iso taakka ja vastuu, että en lähtisi hankkimaan lasta millään keinolla yksin. - Toki minun on miehenä, ehkä "hieman" helpompi sanoa näin kun biologia on tässä kohtaa tunnetusti enempi miesten puolella, joka ainakin teoriassa tarkoittaa sitä, että perinteisellä tavalla sitä on voinut tulla isäksi useampkin vielä silloinkin kun ikää on yli puolivuosisataa, kun taasharvai 50 vuotta nainen tulee enää äidiksi samalla kaavalla..  

Niin kauan kuin lapsi on hankittu eettisin keinoin (ei siis esim joltain riistetyltä intialaiselta kohdunvuokraajanaiselta vaan joltakulta joka on saanut hyvän hoidon raskausaikana eikä ole ollut pakotettu toimintaan, jos ihan vauvaa on hankkimassa) ja lapsi on hyvin hoidettu, niin mikäpä tuossa.

Hyvää loppuelämää.

Tuollaisen naisen kanssa en halua olla edes ystävä.

Kauheesti ihmiset täällä jeesustelee, että onko miettinyt loppuun asti ja iso vastuu ja plaa plaa.

Kun hedelmöityshoitoihin lähtee, niin siellä on kaikenmaailman psykologin tenttaukset ja lääkärin ja hoitajan...monen ihmisen kanssa käydään samat kysymykset läpi, ja puhutaan kaikki mahdollinen. Mitä jos lasta kiusataan, miten kerrot lapselle tilanteen, miten kerrot lähipiirille, mitä jos lähipiiri ei ymmärrä, jne jne.. Siinä vaiheessa jos on saanut hoidot aloitettua, niin kyllä väitän että sillä ihmisellä on monta kertaa paremmat valmiudet vanhemmaksi kuin jollakin, joka on teininä vahingossa pamahtanut paksuksi. Itse olen sitä mieltä, että tuollaiset psykologin haastattelut ym. ois ihan hyvä olla pakollisena jokaiselle, joka lasta suunnittelee.

En jaksa muiden kommentteja lukea, enkä näe mitään negatiivista merkitystä tuolla toiminnalla. Minusta tuo kuulostaa ihanan itsenäiseltä naiselta joka pystyy tekemään isojakin päätöksiä. Erittäin potentiaalinen nainen, joka toivottavasti saisi sukat pyörimään jaloissa - eli muut jutut kuitenkin merkitsee paljon enempi.

Voi hyvä ihmiset, on niin monenlaisia tapoja perustaa perhe. Jos jollekin on ongelma, että nainen on saanut lapsen yksin, niin se on sitten hänen ongelmansa.

Sanoisin, että fiksuille ihmisille se ei tietenkään ole mikään ongelma ja tästä on omakohtaista kokemusta.

Onkohan tässä ketjussa miesten mielipiteitä ollenkaan?

Parikymppisenä en olisi hyväksynyt. Jos alle 35v nainen ei pysty kumppania löytämään tai pitämään, hänessä on joku isompi luonnehäiriö. Tavallisimmin Prinsessa, jolle mikään ei kelpaa.

Nyt 37 vuotiaana miehenä ymmärrän paremmin. Kunhan ei halua lisää lapsia, ja talous on sen verran kunnossa että pärjää itse hyvin lapsensa kanssa, niin mikäs siinä. Jos toisen miehen lapsen elättäjäksi ja isäksi pitäisi ryhtyä, saisi nainen kyllä olla aika spesiaali. Mikä tarkoittaa että hän olisi muilta ominaisuuksiltaan reilusti parempi kuin muut vaihtoehtoni, joita tässä iässä alkaa olla aika paljon. Tämä taas tarkoittaa että minä olisin huonompi (rumempi/köyhempi/alempi status) kuin ne, jotka hän saa joksikin aikaa elämäänsä kiedotttua. Joten suhdetta ei kuitenkaan tulisi.

Tässä inhorealistinen analyys..eiku mielipide mieheltä, kun kerran miehen mielipidettä kysyttiin.