Mikä avuksi kun 6v on yhä hienomotoriikaltaan kömpelö?
Ja turhautuu kun epäonnistuu. Kengännauhojen solmiminen on hankalaa, värityskuvat menevät räikeästi yli rajojen, kiipeily ja sen sellainen on aika tönkön näköistä. Yritän kannustaa mutta kun epäonnistuu niin turhautuu ja kynät ja kengät lentävät pitkin huonetta. Missä iässä pitäisi jo suoriutua noista sujuvammin ilman että täytyy huolestua?
Kommentit (12)
Moni aikuinenkaan ei pysty käyttämään käsiään millään tavalla. Ne ovat kuin lapiot, sormet liikkuvat vain neljä kerrallaan nyrkkiin. Aivan käsittämätöntä.
Ite oon 30v ja kengännauhojen solmiminen on yhä hankalaa. Siksi käytänkin tarrakenkiä tai sellasia missä on solki. No elämässä pärjää näinkin
Jotkut ovat tuollaisia läpi elämän. Veljeni 35v värittäisi vieläkin yli rajojen jos lykättäisiin värityskuva eteen. Se on monesti vaan ominaisuus joka säilyy läpi elämän, ei mikään vika. Harjoitelkaa, värittäkää ja kiipeilkää kuten ennen mutta hyväksy että lapsi ei välttämättä tule ikinä hyväksi näissä asioissa.
Älä tyydy tilanteeseen, koska motoriikka paranee harjoittelemalla. Ominaisuus säilyy, jos sitä ei kuntouteta.
Pyydä erityisopettajilta eskarista/koulusta apua ja vinkkejä.
Löytyisikö Suomen Kinesiologiayhdistyksen sivuilta mitään sopivia harjoituksia tai linkkejä? Harjoitukset voi olla tosi yksinkertaisia.
Varmasti lapsellasi on myös vahvuuksia, keskittykää niihin.
Kiinnostaako legot? Meillä on, nyt jo teini-ikäinen, poika joka oli myös todella kömpelö hienomotorisesti, osittain siksi että mikään askartelu tai värittäminen tai palapelit ei vaan napanneet. Yhtään. Käsiala oli aivan karmeaa, samoin kaikki piirrustukset ja muut kädentyöt. Sitten hurahti n. 8v ikäisenä legoihin, näpräsi ja näpräsi, tuntikausia ja vuositolkulla (itse asiassa legot siivottiin huoneesta pois vasta vuosi sitten). Nykyään piirtää todella upeita tussipiirroksia, koulun tekniset työt on oikeasti hienoja ja toimivia. Käsiala on kyllä vieläkin ihan suttua, mutta jostain kait on annettava periksi.
Vierailija kirjoitti:
Älä tyydy tilanteeseen, koska motoriikka paranee harjoittelemalla. Ominaisuus säilyy, jos sitä ei kuntouteta.
Pyydä erityisopettajilta eskarista/koulusta apua ja vinkkejä.
Muista leikkimielisyys ja rentous!
Esimerkiksi metsässä kävely on erinomaista harjoittelua: mahdollisimman epätasainen pohja (enkä nyt tarkoita, että kivillä tai vuorilla pitäisi kiipeillä). Metsään siis usein!
Hiihtäminen ja kaikki "ristikkäisliike" on erinomaista motoriikan harjoittelua (pyöräily tätä samaa kastia; lapset nyt ei yleensä sauvakävele ... entä rullaluistelu? )
Mahdollisimman monipuolisesti ja ILOISESTI pakottamatta kaikennäköistä.
Kaikki kädenharjoitukset hyviä: välillähän voi vaikka liiduilla piirtää ja värittää asfalttipihaa/kiveystä (värityskirjan sijasta), tehdä käsitöitä ja askartelua, leikata saksilla kaikkea mahdollista.
https://www.nmi.fi/fi/oppimisvaikeudet/motoriikka
Hahmotushäiriö voi näyttäytyä arjessa esimerkiksi: motorisena kömpelyytenä ja tarkkaavuuden vaikeuksina.
https://www.nmi.fi/fi/oppimisvaikeudet/hahmottaminen.
Esimerkiksi ihmiset, jotka "aina" (myös aikuiset) eksyvät omaavat hahmotusalueella vajavuutta; 3D ei ole yhtä hyvä kuin loistavasti tilassa (isossakin, ympäristössä) "suunnistavalla". Aikuinenhan käyttää sitten apukeinoja hyväksi (vrt. silmälasit kun näkemisessä on ongelmaa!) eli mm karttoja, pistää mieleen maamerkkejä ym. On aikuisia, jotka on normaaliälyisiä ja fiksuja, mutta esim. eksyvät omassakin kaupungissaan /isossa marketissa. (Vanhuksilla tämäkin "rapistunut" kuten muutkin osat, mm. eksyy herkemmin, tulee kömpelyyttä ... naisilla katoaa miehiä nopeammin vanhuudessa.)
Ota myös tämä huomioon, kun pohdit missä kohdin lapsellasi on ongelmaa.
Olen keskosena syntynyt 14-vuotias ja on vieläkin hankaluuksia kengännauhojen solmimisessa, leikkaamisessa ja värittämisessä etc. Käsityö oli yhtä tuskaa, hävetti mennä tunneille kun ei osannut vaikka opettaja näytti kädestä pitäen. Älä ainakaan tee numeroa asiasta, jos et halua traumatisoida lastasi.
Harjoitusta kehiin vaan, tuossa iässä ihan normaalia vielä. :-)
Anna tabletti kouraan, mitä sitä turhaan värittää tai kiipeilee. Pysyy hiljaa ja tyytyväisenä.