Lue keskustelun säännöt.
Oivoi tätä mummon-elämää
15.06.2017 |
Isovanhempana on mahtavaa saada lapsenlapsiaan kyläilemään, kokea tuttua säpinää sekä ihailla, kuinka hienosti kasvattamani lapset ovat ottaneet vanhemmuutensa haltuunsa. On myös ihanaa olla tärkeä ihminen tälle uudelle sukupolvelle. Voi päästää työssä käyvät vanhemmat pulasta ottamalla kesällä kouluikäiset mummolaan. Pari muistorikasta viikkoa kokonaan yhdessä lastenlasten kanssa touhuillen!
Yksi ongelma perheidyllissämme kuitenkin on. Lapsettomat ja sitä kautta myös lastenlapsettomat ja vieläpä koko ikänsä jonkinlaisia antipatioita lapsiperheitä kohtaan kokeneet sisarukset! Vanhemmiten he muuttuvat, jos mahdollista, entistäkin happamimmiksi. He pyörittelevät silmiään ja hymyilevät vinosti sisäänpäin, kun pureutuvat kirjaansa tai sanaristikkoonsa syvemmin, silloin kun ympärillä on meidän nuorta polvea! Saa kuulla poikkipuolisia sanoja, kun hekin ovat tulleet lomailemaan meille. Käsityksemme lomasta on vallan eri! Eläkkeelle ehtii, mutta aina ei saakaan olla lastenlapsiensa seurassa!
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin on vauhtiviikari. Vieraan on osattava antaa ensiksi aikaa lapselle, jonka päiväohjelmaan tulee muutos, vieras ihminen. Lapsi vaistoaa herkästi häneen nuivasti suhtautuvan vieraan ja vauhti siitä vain lisääntyy. Vauhti on puolustusmekanismi, haloo hän lapsi on olemassa, vaikka tuo aikuinen tuossa yrittääkin ottaa lapsen aseman! Lapsi voi kokea aikuisen uhaksi, mutta ei aikuinen vieras saisi kokea lasta uhaksi ja vihollisekseen! Aikuinen odottaa. Aikuinen ehtii saamaan kahvinsa. Aikuinen kattaa itse pöydän, jos lapsen äiti keksii sillä aikaa lapselle tekemistä, jotta aikuiset saisivat juoda kahvinsa kahdestaan. Aikuinen, joka on yökylässä miettii, miten olla osa arkea ilman, että aiheuttaa levottomuutta. Kysyy milloin sopiva aika vallata kylpyhuone jne.
Mutta minä en halua seurustella lasten kanssa ollenkaan. Niitä ei vain ole minulle olemassakaan. Miksi pitäisi teeskennellä, että olisin niiden lässytyksestä kiinnostunut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin on vauhtiviikari. Vieraan on osattava antaa ensiksi aikaa lapselle, jonka päiväohjelmaan tulee muutos, vieras ihminen. Lapsi vaistoaa herkästi häneen nuivasti suhtautuvan vieraan ja vauhti siitä vain lisääntyy. Vauhti on puolustusmekanismi, haloo hän lapsi on olemassa, vaikka tuo aikuinen tuossa yrittääkin ottaa lapsen aseman! Lapsi voi kokea aikuisen uhaksi, mutta ei aikuinen vieras saisi kokea lasta uhaksi ja vihollisekseen! Aikuinen odottaa. Aikuinen ehtii saamaan kahvinsa. Aikuinen kattaa itse pöydän, jos lapsen äiti keksii sillä aikaa lapselle tekemistä, jotta aikuiset saisivat juoda kahvinsa kahdestaan. Aikuinen, joka on yökylässä miettii, miten olla osa arkea ilman, että aiheuttaa levottomuutta. Kysyy milloin sopiva aika vallata kylpyhuone jne.
Mutta minä en halua seurustella lasten kanssa ollenkaan. Niitä ei vain ole minulle olemassakaan. Miksi pitäisi teeskennellä, että olisin niiden lässytyksestä kiinnostunut?
Älä sitten tule vieraaksi kotiin, jossa on lapsia. Olisiko mielestäsi OK vierailla kodissa, jossa asuu ystäväsi iäkäs äiti, ja teeskennellä, ettei häntä olisi? Et tervehtisi, huomioisi mitenkään, et vastaisi, jos hän tulisi juttelemaan. Sama asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin on vauhtiviikari. Vieraan on osattava antaa ensiksi aikaa lapselle, jonka päiväohjelmaan tulee muutos, vieras ihminen. Lapsi vaistoaa herkästi häneen nuivasti suhtautuvan vieraan ja vauhti siitä vain lisääntyy. Vauhti on puolustusmekanismi, haloo hän lapsi on olemassa, vaikka tuo aikuinen tuossa yrittääkin ottaa lapsen aseman! Lapsi voi kokea aikuisen uhaksi, mutta ei aikuinen vieras saisi kokea lasta uhaksi ja vihollisekseen! Aikuinen odottaa. Aikuinen ehtii saamaan kahvinsa. Aikuinen kattaa itse pöydän, jos lapsen äiti keksii sillä aikaa lapselle tekemistä, jotta aikuiset saisivat juoda kahvinsa kahdestaan. Aikuinen, joka on yökylässä miettii, miten olla osa arkea ilman, että aiheuttaa levottomuutta. Kysyy milloin sopiva aika vallata kylpyhuone jne.
Mutta minä en halua seurustella lasten kanssa ollenkaan. Niitä ei vain ole minulle olemassakaan. Miksi pitäisi teeskennellä, että olisin niiden lässytyksestä kiinnostunut?Älä sitten tule vieraaksi kotiin, jossa on lapsia. Olisiko mielestäsi OK vierailla kodissa, jossa asuu ystäväsi iäkäs äiti, ja teeskennellä, ettei häntä olisi? Et tervehtisi, huomioisi mitenkään, et vastaisi, jos hän tulisi juttelemaan. Sama asia.
Ei ole sama asia, pidän vanhoista ihmisistä ja arvostan heitä. Lapsista en pidä, enkä arvosta heitä. Jos minut kutsutaan vaikka ystävän äidin syntymäpäiville, ei minun tarvitse huomioida kiljuvia ja poukkoilevia lapsia, vaan ystävän äiti.
Nuivien sukulaisten osallistumattomuus ei kuitenkaan taida olla sinulle kovin suuri ongelma, koska et halua sitä ratkaista, etkä tahdo oikeasti muutosta. Mieluummin valitat ja marttyroit. Mikäs siinä, mutta jos haluat helppoutta, kepeyttä ja lisää iloa päiviisi, tartu toimeen.
Vierailija kirjoitti:
Nuivien sukulaisten osallistumattomuus ei kuitenkaan taida olla sinulle kovin suuri ongelma, koska et halua sitä ratkaista, etkä tahdo oikeasti muutosta. Mieluummin valitat ja marttyroit. Mikäs siinä, mutta jos haluat helppoutta, kepeyttä ja lisää iloa päiviisi, tartu toimeen.
Täällä valittamalla se ei kuitenkaan ratkea. Onkohan aapee vain semmonen, että näyttää olevan sujut asian kanssa ja toiset ei edes tiedä hänen oikeita ajatuksiaan? Kissa pöydälle vaan asianosaisten kanssa ja puhumaan asiat selviksi.
Meilläkin on vauhtiviikari. Vieraan on osattava antaa ensiksi aikaa lapselle, jonka päiväohjelmaan tulee muutos, vieras ihminen. Lapsi vaistoaa herkästi häneen nuivasti suhtautuvan vieraan ja vauhti siitä vain lisääntyy. Vauhti on puolustusmekanismi, haloo hän lapsi on olemassa, vaikka tuo aikuinen tuossa yrittääkin ottaa lapsen aseman! Lapsi voi kokea aikuisen uhaksi, mutta ei aikuinen vieras saisi kokea lasta uhaksi ja vihollisekseen! Aikuinen odottaa. Aikuinen ehtii saamaan kahvinsa. Aikuinen kattaa itse pöydän, jos lapsen äiti keksii sillä aikaa lapselle tekemistä, jotta aikuiset saisivat juoda kahvinsa kahdestaan. Aikuinen, joka on yökylässä miettii, miten olla osa arkea ilman, että aiheuttaa levottomuutta. Kysyy milloin sopiva aika vallata kylpyhuone jne.