Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vuosien pettymysten ja yksinäisyyden jälkeinen katkeruus ja suru
14.06.2017 |
Kokemukseni miesten kanssa on olleet ainaisia pettymyksiä. Kun on selvinnyt edellisestä ja ajattelee vuoden-parin jälkeen, et uskaltaa taas luottaa ja heittäytyä niin juokseekin kohti samanlaista pettymystä. Nyt en enää yksinkertasesti jaksa, voimat on loppuneet näitten jatkuvien pettymysten jälkeen. Viimeinen niitti oli viimeisin mies, kai se samalla laukaisi vuosien yksinäisyyden taakan. Luulin todella löytäneeni sen miehen, jonka kanssa olisin onnellisessa parisuhteessa ja yleensäkin olisin viimein onnellinen. Se tunne, kun joku todella välittää niin pyyteettömästi ja kun joku todella ilahtuu MINUN olemassaolosta niin paljon. Sitten vain yhtäkkiä mies kyllästyikin ja hyvin kierrellen lopetti suhteemme ("ehkä vois jatkaa tai sitten ei"). Ei kuulemma haluakaan vielä näin vakavaksi mennyttä juttua. OIkeasti ei vain viitsinyt sanoa, että ei halunnut sitten kuitenkaan seurustella MINUN kanssani.
Siinäpä onkin minun elämäntarinani. Tää oli kolmas kerta peräkkäin, tosin tämä sattui eniten, koska ei kukaan aiemmin ole pitänyt minusta noin. Ja sitten vain yhtäkkiä heitti roskiin niinkuin minulla ei olis mitään merkitystä. Minulla ei yksinkertasesti ole enää voimia siihen, että joudun katsomaan vierestä miten mies, joka joskus välitti minusta niin paljon ja joka sitten kyllästyi, on toisen kanssa. Miten minut hylätään ja tilalle otetaan toinen, jonka kanssa sitten voi käydä parisuhteeseen, kun minä en siihen kelpaa. En ymmärrä mikä minussa on vialla, kun minä oon aina se välivaihe ennen sitä seuraavaa vakavampaa parisuhdetta. Tän takia oon niin katkera ja vihanen ja surullinen, tunnen ihan älytöntä vihaa, kun en ymmärrä miten minulle käy aina näin. Tiedän, että maailmassa on suurempiakin ongelmia, mut en voi sille mitään, et vuosien yksinäisyys ja jatkuvat pettymykset on ajaneet minut aivan loppuun.
En voi kertoa tätä ystävilleni, koska he eivät ymmärrä ollenkaan. Tsemppaavat vain: "Unohda se paska mies, löydät kyllä paremman!" Mutta kun en enää halua! En enää halua yrittää, koska en enää jaksa yhtäkään pettymystä. Heidän on hyvä pitkissä parisuhteissa olevana sanoa, et kyllä se siitä ja kyllä niitä miehiä löytyy. Kun he eivät ymmärrä yhtään mitä oon käynyt niiden vuosien aikana läpi, kun he ovat olleet koko ajan onnellisesti parisuhteessa. Rakastan ystäviäni ihan yli kaiken, mut tää on sellanen asia mistä en voi heille puhua, kun ajattelevat, että tää on vaan pikku juttu eivätkä ymmärrä, et oon aivan loppu.
Enkä oo oikeesti vihanen tai katkera ihminen ja inhoan itsessäni tätä, että kiukkuan tai itken koko ajan ja yritän vaan sinnitellä päivät läpi räjähtämättä täysin. Se viha mitä tunnen on jotain sellasta mitä en oo aiemmin tuntenut ja siksi on pakko päästä edes johonkin kertomaan. En halua olla tällainen, ei tää ole se mitä oon.
Se, että ehti pienen hetken olla onnellinen ja yhtäkkiä se vain vietiin pois. Kun pitkästä aikaa joku katsoi minua niin, että näki selvästi miten paljon välittää. Ja yhtäkkiä se katse muuttui kylmäksi eikä siinä näkynyt enää minkäänlaista tunnetta, ei enää ilahtunut minut nähdessään. Mikä voi olla niin pahasti vialla, että saa niin suuren tunteen katoamaan sormen napautuksella. En halua tarrautua tai miettiä koko asiaa enää, mutta en voi sille mitään, että inhoan tulla kotiin, kun tiedän, ettei enää ole mitä odottaa. Samaa paskaa vain päivästä toiseen. Nää pettymykset ja yksinäisyys vaan seuraa mukana, vaikka miten yrittää päästä arkeen kiinni ja piristyä edes jostain. No, sainpa edes johonkin avauduttua, tuntemattomille se on helpompaa.
Kommentit (38)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän täsmälleen miltä sinusta tuntuu. Juuri noin on käynyt minullekin.
Katkeruus on ensimmäinen asia, josta sun pitää pysyä kaukana.
Vilkaisepa kirjaa "Elämä on epäreilua - Hyväksy ja anna anteeksi"
oletko minkä ikäinen?
Keräätkö tosiaan tietymtyyppisiä miehiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla minkälainen suhde vanhempiisi? Ihmisillä on tapana toistaa huonoa vanhemmuussuhdetta omissa parisuhteissaan, ja siltä vähän vaikuttaisi tuo sun meininki, ei nimittäin ole normaalia törmätä kerta toisensa jälkeen ns. kusipäihin. Oletko koskaan käynyt terapiassa? Jos opettelet rauhassa tuntemaan itsesi ja löydät syyn sille miksi hakeudut sellaisten ihisten seuraan kun olet tähän mennessä hakeutunut, uskon että voit löytää terveen parisuhteen jossa on hyvä olla.
Isäni on kuollut, vanhemmillani oli ainakin tietääkseni hyvä liitto, lisäksi isäni oli maailman lempein ja ihanin isä ja mies. Nyt kun kävin miettimään niin edellisestä miehestä tulikin etäisesti mieleeni oma isäni: ei kiroillut, halasi paljon ja piti läheisyydestä ja vaikutti kaikin puolin kunnolliselta. Ei vain sitten halunnut olla minun kanssani.
Vierailija kirjoitti:
oletko minkä ikäinen?
Keräätkö tosiaan tietymtyyppisiä miehiä?
Vähän päälle kolmenkympin. Siinäpä se onkin, kun kaikki miehet ovat vaikuttaneet alussa kunnollisilta ja hyviltä ja siksi olen uskaltanut suhteisiin. Viimeisin oli sellainen, etten olisi uskonut sellaista miestä olevan olemassakaan. Eipä sitten ollutkaan, ainakaan minulle.
Ainiin: Ap. Unohtui äskeisestä vastauksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on vähän vastaavantyyppisiä kokemuksia. Ja kyllähän se vaikuttaa, ettei edes uskalla toivoa tai heittäytyä mukaan. En tiedä, ehkä miehet sitten vaistoaa sen, että ei oo itse mukana täysillä tai on jonkinlainen suojamuuri ympärillä. Nytkin olen yhden miehen kanssa tosi epävarmassa tilanteessa ja tämä on niin raastavaa. Alku lupasi hyvää, mutta nyt tuntuu että koko juttu taitaa kaatua.
Liian helpot ja takertuvat, koiranpentumaiset naiset ovat myrkkyä miehille. En moiti sinua, koska en tunnekaan.
Nykyajan miehet ovat myös sitoutumishaluttomia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Liian helpot ja takertuvat, koiranpentumaiset naiset ovat myrkkyä miehille. En moiti sinua, koska en tunnekaan.
Nykyajan miehet ovat myös sitoutumishaluttomia.
En ollut suhteessamme takertuva. Mies oli se, joka halusi suhteeseen, kun minä epäröin. Hän halusi nähdä usein, vaikka sanoin, etten tiedä uskaltaako alussa nähdä koko ajan. Hän laittoi jatkuvasti viestiä ja halusi viettää aikaa yhdessä. Siksi minäkin lopulta heittäydyin suhteeseen täysillä ja uskalsin ihastua kunnolla, kunnes tulikin märkä rätti kasvoille. Aiemmat tosin ovat olleet aikamoisia kusipäitä jo paljon nopeammin ja heihin takerruin liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
oletko minkä ikäinen?
Keräätkö tosiaan tietymtyyppisiä miehiä?
Vähän päälle kolmenkympin. Siinäpä se onkin, kun kaikki miehet ovat vaikuttaneet alussa kunnollisilta ja hyviltä ja siksi olen uskaltanut suhteisiin. Viimeisin oli sellainen, etten olisi uskonut sellaista miestä olevan olemassakaan. Eipä sitten ollutkaan, ainakaan minulle.
Ainiin: Ap. Unohtui äskeisestä vastauksesta.
Liian hyvä ollakseen totta useimmiten on. Jos uskallat yrittää vain niiden kanssa jotka eniten yrittää olla unelmamiehiä heti alkuun, sekin voi olla ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Milloin isäsi on kuollut? Aloituksessasi oli lause: "Se, että ehti pienen hetken olla onnellinen ja yhtäkkiä se vain vietiin pois." Viittaa isän menetykseen.
Jos tämä mielestäsi ei koske lainkaan sinua niin ignooraa tämä viesti täysin. Kommentoin vain mitä itselleni tulee avauksestasi mieleen, kun on kokemusta vastaavasta. Luultavasti kuitenkin kaipaat muitakin näkökulmia kuin sitä "joo, mies on tyhmä."
Yksi vaihtoehto tietysti on, että mies on käyttänyt sinua hyväkseen. Vaikea sanoa kun ei tiedä kauanko olitte yhdessä. Mutta jos hän on jo nopeasti löytänyt toisen niin ehkä tämä kielii siitä, että ehkä hän ei alun alkaenkaan kovin tosissasi kanssasi ollut.
Ei tarkoita että sinussa olisi mitään vikaa mutta, jos useammat suhteet päättyvät niin, että mies vain yhtäkkiä päättää lähteä niin ei kai siitä haittaakaan ole, jos myös analysoi sitä omaa käytöstä vai onko oikeasti vain käynyt niin huono tuuri, että kaikki miehet ovat yhtäkkiä muuttuneet.
Tekstissäsi kerrot miehestäsi pelkästään itsesi kautta. Siis tarkoitan näitä virkkeitäsi: "kukaan ei ole välittänyt minusta ikinä niin." " joku todella välitti pyyteettömästi minusta." "joku todella ilahtui olemmassaolostani." "ehti pienen hetken olla onnellinen." "pitkästä aikaa joku katsoi minua niin, että oikeasti välitti." Sitten lopussa kerrot pettymyksistä ja yksinäisyydestä. Et kuitenkaan sanallakaan mainitse mitä mies esim. merkitsi sinulle. Ja suhteen loppu oli taas yksi epäonnistuminen sinulle lisää ja yksinäisyys jatkuu.
Näistä asioista tulee mielikuva, että välitit miehestä, koska hän välitti sinusta. Olit kiinnostunut miehestä, koska hän oli kiinnostuntu sinusta. Et kuitenkaan välttämättä ollut kiinnostunut miehestä miehenä tai ihmisenä. Ikään kuin oli suuri ihme, että kukaan kiinnostuu sinusta ja alkaa suhteeseen kanssasi. Kenties aiempien kokemustesi perusteella olet rikkäinen ja huono itsetuntoinen ja koit, että mies tekee sinut onnelliseksi. Kun suhde päättyi niin oletkin taas se sama rikkinäinen ihminen, etkä välttämättä miehen perään haikaile vaan sen onnellisuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on ollut samanlaista. Ainaisia pettymyksiä, surua jne. En ole kuitenkaan katkeroitunut enkä tunne vihaa (siitäkin on kokemusta) enää. Odotukset miesten suhteen ovat hyvin matalalla. En ole varma, pystynkö enää ihastumaan tai rakastumaan. Tavallaan siitä tulee hyvä ja kevyt olla kun en tarvitse ketään. Onni lähtee joka tapauksessa omasta itsestä, toinen ei voi sitä sinulle antaa. Elämä on arvaamatonta.
Jos viha ja katkeruus eivät hellitä, hae keskusteluapua tk:sta, srk:lta jne. Kriisipuhelin auttaa myös. Eivät ne onnelliset parisuhteessa ymmärräkään tuota mitä käyt läpi. Särkynyt sydän kun ei näy päälle.
Tiedän tuon tunteen, kun rakastavat silmät muuttuvat kylmiksi ja torjuviksi. Miehet nyt vain ovat sellaisia. Hänellä on varmasti omat syynsä, jotka eivät tarkoita sitä, että sinussa olisi mitään vikaa. Parantele särkynyttä sydäntäsi rauhassa nyt kesällä, lueskele, kävele luonnossa, lepää. Kyllä se siitä, vaikkei sitä nyt uskoisikaan. Aika parantaa, vaikka kauan siinä joskus menee.
Noille vihalle ja katkeruudelle pitäisi kyllä tehdä jotakin, etteivät ne koteloidu sisällesi. Voimia! Hae ammattiapua, äläkä lannistu, jos ensimmäisestä ei olekaan apua. Ihmisiä nekin vain ovat.
Käyttäjä3933 kirjoitti:
Jos tämä mielestäsi ei koske lainkaan sinua niin ignooraa tämä viesti täysin. Kommentoin vain mitä itselleni tulee avauksestasi mieleen, kun on kokemusta vastaavasta. Luultavasti kuitenkin kaipaat muitakin näkökulmia kuin sitä "joo, mies on tyhmä."
Yksi vaihtoehto tietysti on, että mies on käyttänyt sinua hyväkseen. Vaikea sanoa kun ei tiedä kauanko olitte yhdessä. Mutta jos hän on jo nopeasti löytänyt toisen niin ehkä tämä kielii siitä, että ehkä hän ei alun alkaenkaan kovin tosissasi kanssasi ollut.
Ei tarkoita että sinussa olisi mitään vikaa mutta, jos useammat suhteet päättyvät niin, että mies vain yhtäkkiä päättää lähteä niin ei kai siitä haittaakaan ole, jos myös analysoi sitä omaa käytöstä vai onko oikeasti vain käynyt niin huono tuuri, että kaikki miehet ovat yhtäkkiä muuttuneet.
Tekstissäsi kerrot miehestäsi pelkästään itsesi kautta. Siis tarkoitan näitä virkkeitäsi: "kukaan ei ole välittänyt minusta ikinä niin." " joku todella välitti pyyteettömästi minusta." "joku todella ilahtui olemmassaolostani." "ehti pienen hetken olla onnellinen." "pitkästä aikaa joku katsoi minua niin, että oikeasti välitti." Sitten lopussa kerrot pettymyksistä ja yksinäisyydestä. Et kuitenkaan sanallakaan mainitse mitä mies esim. merkitsi sinulle. Ja suhteen loppu oli taas yksi epäonnistuminen sinulle lisää ja yksinäisyys jatkuu.
Näistä asioista tulee mielikuva, että välitit miehestä, koska hän välitti sinusta. Olit kiinnostunut miehestä, koska hän oli kiinnostuntu sinusta. Et kuitenkaan välttämättä ollut kiinnostunut miehestä miehenä tai ihmisenä. Ikään kuin oli suuri ihme, että kukaan kiinnostuu sinusta ja alkaa suhteeseen kanssasi. Kenties aiempien kokemustesi perusteella olet rikkäinen ja huono itsetuntoinen ja koit, että mies tekee sinut onnelliseksi. Kun suhde päättyi niin oletkin taas se sama rikkinäinen ihminen, etkä välttämättä miehen perään haikaile vaan sen onnellisuuden.
Tällainen olo siitä tuli. Samasta syystä tuli olo, että kirjoittaja on hyvin nuori. Jotain teinin draamaa ajatustenvirrassa
En oikein saanut käsitystä mitä on tapahtunut.
Minullakin on tuollaisia kokemuksia. Olen hyväksynyt asian, ja oppinut itse rakastamaan itseäni ja pitämään itsestäni huolta. Ei siihen mitään miestä tarvita.
Olen onnellinen sinkkuna. Kaikkia ei vaan ole tarkoitettu parisuhteeseen. En sano, että sinä olet sellainen, mutta minä olen, ellen sitten eläkeläisenä rakastu, jos eloa yleensä riittää (olen sinua kymmenen vuotta vanhempi). Eikä se aina niin auvoa parisuhteessakaan ole.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä3933 kirjoitti:
Jos tämä mielestäsi ei koske lainkaan sinua niin ignooraa tämä viesti täysin. Kommentoin vain mitä itselleni tulee avauksestasi mieleen, kun on kokemusta vastaavasta. Luultavasti kuitenkin kaipaat muitakin näkökulmia kuin sitä "joo, mies on tyhmä."
Yksi vaihtoehto tietysti on, että mies on käyttänyt sinua hyväkseen. Vaikea sanoa kun ei tiedä kauanko olitte yhdessä. Mutta jos hän on jo nopeasti löytänyt toisen niin ehkä tämä kielii siitä, että ehkä hän ei alun alkaenkaan kovin tosissasi kanssasi ollut.
Ei tarkoita että sinussa olisi mitään vikaa mutta, jos useammat suhteet päättyvät niin, että mies vain yhtäkkiä päättää lähteä niin ei kai siitä haittaakaan ole, jos myös analysoi sitä omaa käytöstä vai onko oikeasti vain käynyt niin huono tuuri, että kaikki miehet ovat yhtäkkiä muuttuneet.
Tekstissäsi kerrot miehestäsi pelkästään itsesi kautta. Siis tarkoitan näitä virkkeitäsi: "kukaan ei ole välittänyt minusta ikinä niin." " joku todella välitti pyyteettömästi minusta." "joku todella ilahtui olemmassaolostani." "ehti pienen hetken olla onnellinen." "pitkästä aikaa joku katsoi minua niin, että oikeasti välitti." Sitten lopussa kerrot pettymyksistä ja yksinäisyydestä. Et kuitenkaan sanallakaan mainitse mitä mies esim. merkitsi sinulle. Ja suhteen loppu oli taas yksi epäonnistuminen sinulle lisää ja yksinäisyys jatkuu.
Näistä asioista tulee mielikuva, että välitit miehestä, koska hän välitti sinusta. Olit kiinnostunut miehestä, koska hän oli kiinnostuntu sinusta. Et kuitenkaan välttämättä ollut kiinnostunut miehestä miehenä tai ihmisenä. Ikään kuin oli suuri ihme, että kukaan kiinnostuu sinusta ja alkaa suhteeseen kanssasi. Kenties aiempien kokemustesi perusteella olet rikkäinen ja huono itsetuntoinen ja koit, että mies tekee sinut onnelliseksi. Kun suhde päättyi niin oletkin taas se sama rikkinäinen ihminen, etkä välttämättä miehen perään haikaile vaan sen onnellisuuden.
Tällainen olo siitä tuli. Samasta syystä tuli olo, että kirjoittaja on hyvin nuori. Jotain teinin draamaa ajatustenvirrassa
En oikein saanut käsitystä mitä on tapahtunut.
Hän sanoi olevansa kolmekymppinen, vähän päälle. Kyllä tekstistä mielestäni sai hyvin selvän.
Kärsit empatiavajeesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä3933 kirjoitti:
Jos tämä mielestäsi ei koske lainkaan sinua niin ignooraa tämä viesti täysin. Kommentoin vain mitä itselleni tulee avauksestasi mieleen, kun on kokemusta vastaavasta. Luultavasti kuitenkin kaipaat muitakin näkökulmia kuin sitä "joo, mies on tyhmä."
Yksi vaihtoehto tietysti on, että mies on käyttänyt sinua hyväkseen. Vaikea sanoa kun ei tiedä kauanko olitte yhdessä. Mutta jos hän on jo nopeasti löytänyt toisen niin ehkä tämä kielii siitä, että ehkä hän ei alun alkaenkaan kovin tosissasi kanssasi ollut.
Ei tarkoita että sinussa olisi mitään vikaa mutta, jos useammat suhteet päättyvät niin, että mies vain yhtäkkiä päättää lähteä niin ei kai siitä haittaakaan ole, jos myös analysoi sitä omaa käytöstä vai onko oikeasti vain käynyt niin huono tuuri, että kaikki miehet ovat yhtäkkiä muuttuneet.
Tekstissäsi kerrot miehestäsi pelkästään itsesi kautta. Siis tarkoitan näitä virkkeitäsi: "kukaan ei ole välittänyt minusta ikinä niin." " joku todella välitti pyyteettömästi minusta." "joku todella ilahtui olemmassaolostani." "ehti pienen hetken olla onnellinen." "pitkästä aikaa joku katsoi minua niin, että oikeasti välitti." Sitten lopussa kerrot pettymyksistä ja yksinäisyydestä. Et kuitenkaan sanallakaan mainitse mitä mies esim. merkitsi sinulle. Ja suhteen loppu oli taas yksi epäonnistuminen sinulle lisää ja yksinäisyys jatkuu.
Näistä asioista tulee mielikuva, että välitit miehestä, koska hän välitti sinusta. Olit kiinnostunut miehestä, koska hän oli kiinnostuntu sinusta. Et kuitenkaan välttämättä ollut kiinnostunut miehestä miehenä tai ihmisenä. Ikään kuin oli suuri ihme, että kukaan kiinnostuu sinusta ja alkaa suhteeseen kanssasi. Kenties aiempien kokemustesi perusteella olet rikkäinen ja huono itsetuntoinen ja koit, että mies tekee sinut onnelliseksi. Kun suhde päättyi niin oletkin taas se sama rikkinäinen ihminen, etkä välttämättä miehen perään haikaile vaan sen onnellisuuden.
Tällainen olo siitä tuli. Samasta syystä tuli olo, että kirjoittaja on hyvin nuori. Jotain teinin draamaa ajatustenvirrassa
En oikein saanut käsitystä mitä on tapahtunut.Hän sanoi olevansa kolmekymppinen, vähän päälle. Kyllä tekstistä mielestäni sai hyvin selvän.
Kärsit empatiavajeesta.
Aloitusviestissä ei lukenut
Minä en kärsi nyt mistään
Kirjoitus oli kuin minun kynästä. Ihan sama tilanne, olen nyt 44 ja lopulta luopunut miessuhteista. Joka päivä silti salaa haaveilen, että löytäisin kumppanin. Tämän ikäinen nainen nyt vaan ei ole kiinnostava miesten silmissä. Olen todennut, että parempi olla yksin niin pysyy oma mieliala tasapainossa, keskityn työhön... nuo äkilliset hylkäämiset ja pettämiset ovat liian kovia enää kestää kun on selvinnyt liian monesta sellaisesta... tsemppiä!!
Alue: Aihe vapaa
Onko sulla minkälainen suhde vanhempiisi? Ihmisillä on tapana toistaa huonoa vanhemmuussuhdetta omissa parisuhteissaan, ja siltä vähän vaikuttaisi tuo sun meininki, ei nimittäin ole normaalia törmätä kerta toisensa jälkeen ns. kusipäihin. Oletko koskaan käynyt terapiassa? Jos opettelet rauhassa tuntemaan itsesi ja löydät syyn sille miksi hakeudut sellaisten ihisten seuraan kun olet tähän mennessä hakeutunut, uskon että voit löytää terveen parisuhteen jossa on hyvä olla.