Te, joiden lapsilla ei ole omia huoneita, miksi?
Eivätkö lapset halua omia huoneita? Minulla on neljä lasta ja jokainen halusi oman huoneen noin seitsemänvuotiaana mennessään, nuorimmainen "joutui" muuttamaan aikaisemmin omaan huoneeseen kun isoveli halusi. Mielenkiinnosta kysyn, miten niiss perheissä, joissa lapsilla ei ole omaa huonetta, toimitaan. Onko lapsilla yhteinen huone vai nukkuuko vanhempien huoneessa?
Kommentit (90)
Jaa ei ole rahaa. Terkkuja vaan stadista ja poskettomista asuntohinnoista.
Meillä on ok-talo 7 h+k+3 kph, muta silti kolme lastamme ovat kaikki samassa huoneessa. Me vanhemmilla on sänky olkkarissa tai siis vuodesohva.
Rahapulahan se syy on. Jos ei ole varaa tai uskallusta suurempaan asuntoon, niin sitten eletään ahtaasti.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ok-talo 7 h+k+3 kph, muta silti kolme lastamme ovat kaikki samassa huoneessa. Me vanhemmilla on sänky olkkarissa tai siis vuodesohva.
Kuulostaa, anteeksi vaan , typerältä. Mihin te noita huoneita käytätte?!
Olisi kyllä, mutta lähes samanikäiset ja samaa sukupuolta olevat koululaiset halusivat itse yhteiseen huoneeseen.
Kuopus on vielä vailla, tähän mennessä nukkunut lähinnä mun kanssa, mutta nyt lomalla on tarkoitus itse muuttaa miehen viereen alakertaan (hyvästi nekin vähät yöunet) ja tyttö muuttaa meidän huoneeseen, kuopus saa tytön huoneen jolloin veljet on samanlaisissa huoneissa ja tyttö sit vähän isommassa.
Alkuun asuimme pari vuotta kolmessa makuuhuoneessa, vanhemmat yhdessä, kolme poikaa yhdessä ja kaksi tyttöä yhdessä. Tosin nuorempi tytöistä oli silloin muuttaessa vasta reilun vuoden ikäinen eli nukkui myös paljon meidän vanhempien kanssa.
Nyt kun kellari ja yläkerta on valmiita, on kahdella vanhimmalla pojalla 14v omat huoneet ja yhteistä oleskelutilaa kellarikerroksessa, 10v tytöllä ja 8v huoneet yläkerrassa ja kuopuksella 6v huone edelleen tässä keskikerroksessa.
Reilut viisi vuotta siis ollaan tässä asuttu ja ehkä kolme vuotta nyt on ollut se tilanne että kaikilla on omat huoneet ensimmäistä kertaa.
Mä en kans tätä ymmärrä miksi ei voisi muka olla omaa huonetta. Omassa lapsuudessa (on kaksi nuorempaa sisarusta) ja etenkin vielä enemmän teininä ahdist se ettei yksityisyyttä ja mahdollisuutta omaan rauhaan ollut yhtään. Epäilen että oli mun kiusaksi näin, meinaan kun sitten muutin kotoa pois, porukat muuttivat asuntoon jossa molemmilla sisaruksillani omat huoneet ja vanhemmilla makkari. Ja joo, olen ehkä vähän katkera.
Hirveetä, jos ei ole omaa huonetta. Kyllä siitä jonkun sortin trauman saa varmasti.
Meillä on toki lapsilla omat huoneet, paitsi nuorimmaisilla. Vaihdettiin olohuoneen paikkaa, joten saivat tuplasti suuremman huoneen, koska tykkäävät vielä leikkiä ja sille pitää olla tilaa. Kai tuota rauhaakin löytyy, kun olohuoneessa harvemmin ketään näkyy ja sielläkin voi oleskella jos toinen alkaa ahdistamaan ja jopa nukkua.
Olen itse lapsi (tosin jo 19v ja pian muutan pois), meitä on neljä ja pienen asunnon takia jaamme huoneet kaksi ja kaksi. Ei ole ongelma kenellekään meistä. Toki toisiksi vanhin saa oman huoneen kun lähden, mutta ei meistä kukaan ole vinkunut omaa huonetta, kun ymmärrämme asuntomme koon.
Meillä on neljä lasta. Ja neljä makuuhuonetta.
Kaksi tyttöä jakaa huoneen koska ovat niin lähekkäin syntyneet että elävät samaa kehitysvaihetta. Poika on omassa huoneessa, ja kuopustyttö omassaan koska on niin paljon pienempi muita. Meille aikuisille on neljäs makuuhuone.
Jos kuopus olisi ollut poika, olisimme laittaneet samaan huoneeseen veljen kanssa vaikka ikäeroa on hieman enemmän kuin tytöillä.
Huonejaot on siis ajateltu lasten kehitysvaiheiden ja murrosiän tuomia muutoksia ja yksityisyydentarpeita ajatellen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ok-talo 7 h+k+3 kph, muta silti kolme lastamme ovat kaikki samassa huoneessa. Me vanhemmilla on sänky olkkarissa tai siis vuodesohva.
Kuulostaa, anteeksi vaan , typerältä. Mihin te noita huoneita käytätte?!
Kunhan vastasin. Kysymys on minusta niin typerä, anteeksi. Miksei ole omia huoneita? No siksi, kun asunto on pieni, eikä ole varaa isompaan!
Kaikilla ei ole varaa. Meidän perheessä tilanne oli, että meitä lapsia oli neljä + yh äiti. Pitkään asuttiin niin, että kahdella lapsella oma huone (nuorimmalla tytöllä, ja vanhimmalla pojalla). Me kaksi saman ikäistä tyttöä jouduttiin sitten aina jakamaan huone keskenämme. Oli kirjahyllyä ja verhoa välissä, jotta molemmilla oli oma "puoli". Äiti nukkui olohuoneeseen sijoitetulla sängyllä.
Saadessaan miehen, ja veljeni muutettua pois, saimme jokainen kolme lasta sen oman huoneen muutettuamme isompaan kämppään, omakotitaloon (mutta tämä tapahtui vasta yläasteen lopulla). Siinä vaiheessa äiti, ja isäpuoli saivat myös oman huoneen.
Pk seudulla vuokrat nyt vaan on ihan älyttömiä, niin eipä siinä varaa ollut isompaan kämppään.
Lapsille on varmasti ihanaa asua samassa huoneessa, jos he sitä haluavat! :)
Mutta noin lähtökohtaisesti en ymmärrä, miksi pitää perustaa niin suuri perhe, jos ei ole varaa asumukseen, jossa kaikille olisi tilaa. Tällä siis en halua provosoida, vaan vilpittömästi ihmettelen!
Niin just, haluamisestahan se onkin kiinni... Asutaan 2 aikuista ja 2 lasta kaksiossa. Makuuhuone on lasten huoneena. Ei täältä niin vain lähdetä, tulot on niin pienet, että rahaa säästyy todella hitaaseen tahtiin. Nykyään kun pitää se 10% olla säästössä ennen kun voi saada lainaa. Ajattelin jo toiveikkaana että päästäispä edes asumisoikeusasuntoon, mutta niissäkin on niin korkeat ne lähtösummat, ja monissa korkeampi "vastike" kuin nykyinen vuokramme. Joten sekään vaihtoehto luultavasti ei tarjoa meille ulospääsyä... Ja ei todellakaan olla haluamassa mihinkään jättilukaaliin, vaan säästetään ihan vaan että saisi halvimman oman mikä löytyy. Alenisi asumiskustannukset ja pääsisi pois vuokrahelvetistä. Mutta kun siihenkin menee vielä monta vuotta että minimisumma on kasassa.
Meillä on kolme makkaria ja kolme lasta. Vanhin on poika ja hänellä oma huone. Tytöillä kaksi vuotta ikäeroa ja jakavat huoneen. Yksi makkari vanhemmilla. Näillä on menty ja mennään, koska tällä alueella ei ole sopivia isompia asuntoja meidän budjettiimme. Alue on loistava, asunto on loistava, mutta vain pieni. Joko joutuisimme hirveään velkavankeuteen, selkeästi huonommalla alueelle tai muuten epämiellyttävämpään asuntoon ja mikään ei houkuttele. Olen lohduttanut itseäni, että lapsistamme kasvaa sosiaalisempia, kun joutuvat jakamaan. Nuorempi tytöistä haaveilee omasta tilasta, vanhempi puolestaan tykkää olla samassa huoneessa.
Vierailija kirjoitti:
Lapsille on varmasti ihanaa asua samassa huoneessa, jos he sitä haluavat! :)
Mutta noin lähtökohtaisesti en ymmärrä, miksi pitää perustaa niin suuri perhe, jos ei ole varaa asumukseen, jossa kaikille olisi tilaa. Tällä siis en halua provosoida, vaan vilpittömästi ihmettelen!
Elämäntilanteet muuttuvat. Äiti oli meidän isän kanssa hommanneet yhteistuumin neljä lasta. Silloin asumismuoto oli vielä ahdas, kun oltiin kolmen sisaruksen kanssa samassa huoneessa (ennen alakoulun alkua), ja pienin sisko oli vielä vauva. Tarkoituksena oli muuttaa isompaan asuntoon, missä olisi kaikille tilaa, mutta viimeisimmän lapsen jälkeen iski isälle alkoholismi. Tätä ei lopettanut jatkuvista keskusteluista huolimatta, ja lopulta tilanne meni niin pahaksi, että alkoi väkivaltaiseksi.
Ero tuli, ja yh-äidin oli pakko elellä meidä kanssa ahtaammissa oloissa. (kunnes löysi uuden miehen, ja yhdessä muutettiin tilavampaan asuntoon.)
Tykkäävät olla samassa, kaksi lasta, joista vanhempikin vasta 4 vuotta. Omaan huoneeseen molemmat muuttivat nukkumaan viiden kuukauden iässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ok-talo 7 h+k+3 kph, muta silti kolme lastamme ovat kaikki samassa huoneessa. Me vanhemmilla on sänky olkkarissa tai siis vuodesohva.
Kuulostaa, anteeksi vaan , typerältä. Mihin te noita huoneita käytätte?!
Kunhan vastasin. Kysymys on minusta niin typerä, anteeksi. Miksei ole omia huoneita? No siksi, kun asunto on pieni, eikä ole varaa isompaan!
Eikun tuo kysymys oli sille, joka kehui asuvansa 7h+k omakotitalossa ja silti vanhemmat nukkuu olkkarissa ja lapsilla ei ole omia huoneita. Mitähän tosiaan tekevät niillä huoneilla?
Meillä on vain yksi lapsi, mutta talomme on pieni ja aika hankalan mallinen. Hänellä oli alkuun oma huone vintillä meidän huoneen vieressä, mutta kun aioin tehdä itselleni kellarikerrokseen työhuoneen, hän halusikin muuttaa sinne, vähän niinkuin omaan rauhaan, ja niin vaihdoimme. Alhaalla ei ole varsinaista huonetta vaan verhoilla eristetty soppi, mutta se on hänelle ok.