Kummilapselle rippilahja, onko pakollista ?

Vierailija kirjoitti:

Olen yhden pojan sylikummi. Muistin aina kaikki syntymäpäivät ja joulut, mutta eron jälkeen minut jätettiin kutsumatta rippijuhlaan. Mieheni oli toinen kummeista ja hänet kutsuttiin  kyllä, minua ei. Tässä tapauksessa jätin muistamatta ja olen päätöksestäni kiinni pitänyt, ainuttakaan lahjaa en ole tuon tapauksen jälkeen kummipojalle lähettänyt, enkä lähetä. En muista valmistujaisia, enkä muutakaan. 

Minun mielestä oli tosi typerää jättää minut kutsumatta, koska olisin mieluusti käynyt rippikirkossa ja toimittanut lahjan pojalle, mutta juhlat olisin jättänyt väliin, ettei niissä olisi tapahtunut mitään konflikteja entisen mieheni kanssa. Minua selvästi pidettiin niin typeränä ja yksinkertaisena, etten olisi osannut käyttäytyä sopivalla tavalla noissa juhlissa. Mutta sitä saa, mitä tilaa, ei kumminkaan kaikkea tarvitse nielaista ja olla vain lahja-automaatti.

Eiköhän kummilapsen perhe ole ihan tyytyväinen että olet pysynyt poissa kuvioista. Sut kuitenkin pyydettiin kummiksi vain ex-miehesi siivellä, mies se varsinainen kummi on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen yhden pojan sylikummi. Muistin aina kaikki syntymäpäivät ja joulut, mutta eron jälkeen minut jätettiin kutsumatta rippijuhlaan. Mieheni oli toinen kummeista ja hänet kutsuttiin  kyllä, minua ei. Tässä tapauksessa jätin muistamatta ja olen päätöksestäni kiinni pitänyt, ainuttakaan lahjaa en ole tuon tapauksen jälkeen kummipojalle lähettänyt, enkä lähetä. En muista valmistujaisia, enkä muutakaan. 

Minun mielestä oli tosi typerää jättää minut kutsumatta, koska olisin mieluusti käynyt rippikirkossa ja toimittanut lahjan pojalle, mutta juhlat olisin jättänyt väliin, ettei niissä olisi tapahtunut mitään konflikteja entisen mieheni kanssa. Minua selvästi pidettiin niin typeränä ja yksinkertaisena, etten olisi osannut käyttäytyä sopivalla tavalla noissa juhlissa. Mutta sitä saa, mitä tilaa, ei kumminkaan kaikkea tarvitse nielaista ja olla vain lahja-automaatti.

Eiköhän kummilapsen perhe ole ihan tyytyväinen että olet pysynyt poissa kuvioista. Sut kuitenkin pyydettiin kummiksi vain ex-miehesi siivellä, mies se varsinainen kummi on. 

Tuo on tietysti osittain totta, mutta kummipojan isän kanssa olen ollut koulukavereita aika pitkän aikaa, ja naapureita koko ikäni, joten emme todellakaan missään huonoissa väleissä olleet minun ja mieheni erosta huolimatta. Enkä minä suinkaan ole ex-mieheni suvusta eronnut, koska edelleen muiden sisarusten ja heidän lastensa juhliin kutsut tulevat entiseen tapaan. Meidän lasten juhliin myös kutsun entiseen malliin ex-mieheni suvun. Klaani on ja pysyy, vaikka mies menikin. 

On hiukan erikoista kyllä, että lahjat ja muistamiset kelpasivat vallan mainiosti tuohon rippijuhlaan asti. Ainuttakaan ei palautettu, saati haukuttu, mutta rippijuhlaan minulla ei ollut sijaa. Olimme eronneet jo kolme vuotta aiemmin. Ainahan näissä on ajateltava, mutta minun mielestä kutsujan tehtävä ei ole miettiä sopivatko vieraat keskenään samaan tilaan, vaan se on  vieraitten itsensä mietittävä ja jos tuntuu, että ahdistaa, niin silloin jäätävä oma-aloitteisesti pois. Minä olisin myös väistänyt, jos kutsu olisi käynyt, nyt ei käynyt, joten enpä sitten muistakaan.

Olisipa surullista, jos meidän lapsemme kummit ajattelisivat noin rumasti lapsestamme ja meistä. Käytämme rippijuhlien tarjoiluihin yli 500e ja sen lisäksi menee ihan hirveästi rahaa astioihin ja pikku remppaan. Panostamme todella paljon tuleviin juhliin.

Tämä on provo.

Ap käy vuosittain synttäreillä ja silti ei tunne ollenkaan eikä puhu koskaan.

Ap voisi välillä itse kertoa mitä teki, kun kerran viestiketjun aloitti. Risti vai ei?

Kappas, tämä ketju on vielä aktiivinen. Rippijuhlat ovat viikon kuluttua ja olemme silloin oman perheemme kanssa ulkomailla ja siksi emme pääse juhliin. En ole ostanut lahjaa enkä aio ostaa. Miehen äiti soitti miehelleni ja kysyi joko olemme ostaneet kummilapsen lahjan. Mies sanoi, että ei olla. Anoppi käski ostamaan ja mies mutisi, että täytyy yrittää muistaa. Mieheni tuntien hän ei muista hankkia lahjaa.

Alkoi kyllä nyt itseäni hermostuttamaan, anoppikin nyt sitten vahtii että tyttärensä lapsi saisi kummeiltaan lahjan.

Ja en tosiaan ole koskaan jutellut lapsen kanssa. Silloin kun on käyty synttärikahveilla niin lapsen äiti on pyytänyt lapsen avaamaan lahjan ja sen jälkeen lapsi on aina kadonnut huoneeseensa. Lapsi ei puhu mitään ja viihtyy huoneessaan. Itse asiassa lapsi ei ole koskaan sanonut minulle edes 'moi'.

Ap

Koetko sitten olevasi hyvä kummitäti jos annat? Et ole ollut hyvä kummitäti alun alkaenkaan jos ette ole olleet edes tekemisissä. Miksi edes ryhdyitte kummeiksi jos ei kerta edes kiinnosta? Lapsiparka.

Vierailija kirjoitti:

Koetko sitten olevasi hyvä kummitäti jos annat? Et ole ollut hyvä kummitäti alun alkaenkaan jos ette ole olleet edes tekemisissä. Miksi edes ryhdyitte kummeiksi jos ei kerta edes kiinnosta? Lapsiparka.

Miksikö ryhdyimme kummeiksi. Oli käytännössä pakko, kun miehen sisko pyysi. Kieltäytyminen olisi ollut suvussa katastrofi. Eli oli pakko yrittää säilyttää sopu.

Ap

En mä ainakaan muista kummipojan synttäreitä tai ostaa joululahjoja tms. Roudailen sille sarjakuvia ym. jäbää kiinnostavaa sillon tällön, pari kolme kertaa vuodessa. Ja hyviä frendejä ollaan oltu jo 11(ehkä 12) vuotta. Jos ei kummilapsen vanhempien kanssa ole tekemisissä niin vaikee on pysyä lapsen elämässä messissä. Miksi joku pyytää kummiksi jonkun, jonka kanssa ei ole mitään tekemistä? Tavan vuoksi? Outoo menoo.

Aikamoinen kummitäti. 😄 Tulee mieleen Prinsessa Ruususesta Pahatar.