Väsyn lapsiperhearkeen

Meillä siis kaksi pientä lasta, joista ensimmäinen oli vauvana tosi "helppo", joten uskallettiin hankkia pienellä ikäerolla toinenkin vauva, silläkin uhalla että esikoisen uhmasta tulisi vaikea. Noh, saatiin sitten vaativa vauva ja vaativa uhmaikäinen. Päivät on yhtä taistelua ja mies käy vaativassa töissä, tekee pitkää päivää. Kumpikin vain tiuskii iltaisin. Itken itseni uneen. Tai no mihin uneen, enhän mä edes nuku. Päivisin en pysty ajattelemaan mitään muuta kuin sitä että kunpa nuo lapset jättäisi mut rauhaan. Ja sitten kadun ajatuksiani. Vituttaa ihan suunnattomasti jos jompikumpi tai molemmat lapsista herää liian aikaisin päiväunilta. En tiedä miten jaksan. En oikeasti jaksaisi enää.