Voiko paniikkikohtauksia estää lääkkeillä?
Paniikkikohtaukset alkoi mulla reilu pari kk sitten. Nyt olen alkanut pelkäämään esim. bussissa matkustamista ja joitain julkisia paikkoja. Käynyt terapeutilla juttelemassa josta ollut ehkä hieman apua, mutta tuo kohtauksiin liittyvä jatkuva itsetarkkailu ja kohtausten pelko on alkanut rajoittamaan elämää.. Onko kellään esim SSRI-lääkkeet auttaneet estämään kohtaukset?
Kommentit (25)
Täällä ääni bentsodiatsepiineille. Jo se tieto että purkki on mukana, riittää takaamaan turvallisuuden tunteen. Vielä paremmaksi hoitokeinoksi kohdallani on osoittautunut mindfullnesin kautta opittu rentoutumis ja hengitystekniikka, jolla pääsen kohtuu vaivattomasti eteenpäin vaikeassakin tilanteessa. Aina se ei toimi, silloin rauhoittuminen lääkkeillä. Tärkeintä on tunnistaa tilanne ja oppia toimimaan paniikkikohtauksen aikana.
Käytin aikoinaan kauan SSRI-lääkkeitä, mutta sairastuin harvinaiseen sairauteen, johon niillä saattoi olla osuutta. Lääkärit eivät yksinkertaisesti tiedä.
Nykyisin systeemini erityisen ahdistavien tilanteiden varalle on se, että otan hyvin pienen annoksen Propralia ja yritän uskoa että se auttaa... Jos ei auta / jos usko ei riitä, otan lisää. (Silti pieni annos.) Taskussa tai laukussa kulkee mukana Alproxia, joka sitten viimeistään auttaa, mutta siihen en ole pitkään aikaan joutunut turvautumaan.
Hengittämistä kannattaa oikeasti harjoitella, tehdä hengitysharjoituksia. Vaikka tuntuisi turhalta, niin jossain vaiheessa saattaa alkaa toimia. Ja joka tapauksessa parantaa ja rauhoittaa oloa yleisesti, vaikka ei paniikkikohtauksiin auttaisikaan.
Luontaistuotteita ym. kannattaa myös kokeilla. Apteekeissakin myydään ilman reseptiä mm. valeriaana-tabletteja ja kamferi-valeriaanatippoja.
Vierailija kirjoitti:
koukuttavia kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Bentsot on hyviä.
No ei kyllä pitemmän päälle ainakaan.
Eihän niitä ole tarkoitus säännöllisesti syödäkään, vaan vain tarvittaessa jos tuntuu että paniikkia alkaa pukkaamaan. Kun huomaa että pienellä napilla tilanteesta selviää, eikä henki olekaan oikeasti lähdössä, oppii pikkuhiljaa itsekin hallitsemaan tilanteen. Sitten niitä nappeja ei tarvitsekaan enää.
Mielestäni SSRI:t jakuvassa käytössä on huonompi ja tehottomampi vaihtoehto.
Onpa ruusuinen kuva bentsoista. Itse työssäni nähnyt, että monelle bentsot on aiheuttaneet erittäin tiukan riippuvuuden. Kaikkein tärkeintä paniikkikohtausten hoitamisessa on itsensä rauhoittamisen ja tyynnyttämisen taito, ja sitä voi opiskella vielä aikuisiällä. Hengitysharjoituksista kannattaa aloittaa.
Suosittelisin sinua ainakin yrittämään L-Teaniini -valmistetta. Auttanut itselläni ahdistukseen, pelkoihin ym. loistavasti.
Mullakin on Propralista hyvin positiivisia kokemuksia. Hankin reseptin, kun kevätlukukauden toiseksi viimeinen esitelmä meni plörinäksi saatuani todella fyysisen ja todella voimakkaan kohtauksen. Lääkkeen voimin vedin sitten viimeisen esitelmän jo onnistuneesti läpi, puolikas riitti, kun se plaseboefekti auttoi sekin itsessään paljon.
Ainoana sivuvaikutuksena oli mulla käsien, jalkojen, kielen ja huulten melko lievä kylmyyden ja puutuneisuuden tunne, mikä selittyy kyllä ihan normaalina seurauksena verenpaineen laskusta ja täten ääreisverenkierron tilapäisestä heikkenemisestä. Samasta syystä jotkut lääkkeen käyttäjät palelee tavallista enemmän. Luin tuoteselosteen läpi (lääkefobia...) ja mitään muita siinä listatuista sivuvaikutuksista en saanut.