Lue keskustelun säännöt.
Lapsena käskettiin joka päivä olla hiljaa
13.06.2017 |
ja nykyään ihmetellään miksi olen hiljaa. En riehunut tai muuta vastaavaa vaan halusin yksinkertaisesti keskustella vanhempani kanssa. Usein keskustelu alkoi normaalisti, kun vanhempani yhtäkkiä suuttui ja alkoi huutamaan. Joskus myös ennen kuin ehdin suutani avata, mutta näki että asiaa tokaisi jo: "Ole hiljaa!" Vanhemmaksi tullessani sain omia mielipiteitä ja opin perustelemaan niitä. Tätä vanhempani vihasi. Hän sanoi, että mielipiteeni ovat vääriä enkä ymmärrä maailmasta mitään eikä minusta myöskään koskaan tule mitään.
Onko muilla ollut samanlaista ja onko tähän mahdollista saada apua?
Kommentit (6)
Kannattaa hankkiutua terapiaan saamaan ammattiapua. Lapsuuden traumoista pääsee kyllä yli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mieheni kodissa oli aivan sama juttu, mutta sen lisäksi nauraminen oli myös ärsyttävää ja siitäkin sai huudot olla hiljaa. Mieheni nauraa aniharvoin millekään ja vaikuttaa todella huumorintajuttomalta, vaikkei sitä olekaan. Tuntuu kuulemma vieläkin luonnottomalta nauraa, etenkään oikein kunnolla repeämällä, sitä en ole nähnyt häneltä kuin kerran tai kaksi.
Meillä meni niin, että jos minulla oli asiaa ja yritin puhua, alkoi vanhempani huutaa "Painu nyt vittuun siitä! En jaksa kuunnella!"
Ja nykyään ihmetellään, kun olen hiljainen ja vetäytyvä...
Ap. Nyt otat itseä niskastasi kiinni ja tsemppaat. Kyllä se puhe siitä lähtee, jos on jotain puhuttavaa. Pakkomielteiden jorinakaan ei ole kehittämisen arvoinen, päin vastoin.
Meillä keskustelu ei edes alkanut, kun vanhemmilla ei ollut kiinnostusta keskustella lasten kanssa. Jos joskus yritti jotain, niin isä ärähti ja aina vaan vähemmän uskalsi sanoa mitään. Varsin hiljainen minustakin tuli ja syrjäytynytkin.
Kamalaa, vanhemmillasi on varmaan jotain ongelmia joita tuolla tavalla sinuun purkivat. Oon pahoillani sun puolesta. Ei kukaan ansaitse tuollaista alentavaa kohtelua. Minkä ikäinen olet nyt?