Ymmärtääkö kukaan tuon 13-vuotiaan ajatusmaailmaa? Eskimon jäätelöpuikot noloja, pitäisi olla Ben&Jerrys
että kehtaisi kavereiden edessä syödä. En todellakaan maksa merkin takia tuollaista hintaa. Nyt lipittää yksin huoneessaan eskimoa ja mököttää kun en antanut rahaa. Siis tuon B&J:n hinnalla saa 15 kpl eskimoita!
Kommentit (52)
Ai, onko tuo nykyään noloa :D Meillä aikoinaan poika meinas mennä koomaan häpeästä kun passitin sen hakemaan perunoita kaupasta. Oli kuikuillut hyllyjen takana niinkauan että joku samassa koulussa ollut kloppi suoritti ostoksensa ja lähti kaupasta.
Olihan se nyt NOLOA ostaa PERUNOITA! Kaikki muut osti jotain järkevää.
Mä antaisin teinille omaa jätskirahaa viikoksi, Hän voi sitten ihan itse päättää haluaako syödä kerran Ben & Jerry's jätskin vai useamman kerran eskimoita. Oppisi tekemään päätöksiä ja ymmärtämään mihin raha riittää.
Jäätelöt tietenkin kuuluvat kesään, mutta nykyisin ei kannata antaa lapsillekaan liikaa, jätskit ovat aivan hirveää kuraa, sisältävät mm. allergeenejä ja suolta ärsyttäviä aineita. Myös nämä kehutut Ben & Jerry's ynnä muut. Jäätelöissä ei ole vain maitoa, rasvaa ja sokeria, niissä on usein vehnää, maissia, soijaa, kananmunaa, saattaa olla pähkinöitä tai niiden jämiä, valtaosassa on fruktoosi-glukoosisiirappia yms. sekä suolta ärsyttäviä aineita. Ben & Jerry's jäätelöissä ei taida olla fruktoosi-glukoosisiirappeja, mutta outo ratkaisu on käyttää maitojauhetta tai -tiivisteitä vähärasvaisina ja sitten erikseen lisätä teollisesti tuotettua maitorasvaa.
Materialismi on saavuttamut teinisikin.
Kaverin lapsi teininä kinusi paitaa. Se oli myynnissä 2 liikkeessä. Tousessa paita myytiin alessa, toisessa ei. Arvaatte varmaan kummasta olisi pitänyt ostaan. Ettei olisi noloa.
Haha, ootappas kun sille teinille tulee tämä nykyajan huuhaa treenivillitys, sitten on ben&jerrykin pannassa koska on epäterveellistä. Jossain välissä tulee myös pakollinen vegaani/hippivaihe, jolloin jenkkituotteet on yliarvostettuja ja kalliita, ja tyttö alkaa suosia lähiruokaa ja kaiken pitää olla luomua.
Vierailija kirjoitti:
Materialismi on saavuttamut teinisikin.
Minullakin on ikävä niitä vanhoja hyviä kommunismin ja hengellisyyden aikoja, kun piti ahtaa naamaansa pahanmakuisia, kuivia ja rasvaisia mokkapaloja viikkotolkulla sen sijaan, että olisi nauttinut pari viipaletta ihanaa sacherkakkua.
Mieluummin minäkin nelikymppinen äiti-ihminen ostaisin yhden vähän kalliimman herkun jos se on suosikkini kuin 15 mitäänsanomatonta jotka vain menevät suoraan jenkkakahvojen jatkeeksi. Kun herkutellaan niin silloin herkutellaan niillä itselle mieluisilla tuotteilla, ei niillä mitkä on tarjouksessa. Parempi syödä yksi annos jolla saa herkuttelutarpeen täytettyä kuin megasatsi samalla hinnalla saatua mättöä. Liikakiloja tahtoo muutenkin kertyä turhaan. Jos siitä kauniista paketista tai merkistä saa lisäksi jotain iloa niin onko se paha asia? Ei tässä maailmassa niin paljon ole juhlaa etteikö arjessa saisi nauttia jostain ihan "tyhmästä" pikkuasiasta.
Jos itsesi tekisi limsaa mieli niin mitä jos teini toisi sinulle lasin missä on vettä, halvinta tarjoussokeria ja pari tippaa väriainetta? Periaatteessa samaahan se olisi ja saisit ryystää sitä ämpärillisen sen limsapullon hinnalla :)
No onhan se eskimo tosi plain ja halpis. Eikö voisi mennä siitä keskitieltä ja ostaa jonkun normaalihintaisen muunlaisen puikon ja juhlahetkiin B&J.
Teinisi on oikeassa. Minäkään en kehtaisi syödä Nestlen jäätelöä.
Jännä kun mun teini, 13 v tyttö, valitsee kaupasta halvimman mahdollisen herkun tai limsan kun taas liki saman ikäinen velipuolensa valitsee sen kalleimman mahdollisen vaihtoehdon. Samoin valitsee poikanikin sen halvimman vaihtoehdon kalliimman sijasta ja ikää kohta 12. Tosin pienestä asti oppineet tähän ettei kallein aina ole se paras vaihtoehto ja ainoa. Mieheni on yrittänyt sanoa pojalleen että ottaisi mun jälkikasvusta mallia koska tulot eivät ole jättimäisiä kummallakaan. Tällä pojalla on ärsyttävä tapa ensimmäisenä leijua jonkin saamansa tavaran hinnalla että kun oli niin kallis plaaplaa. Isänsä on sanonut ettei sillä hinnalla ole mitään väliä kun se krääsä on vain hetken huuma kumminkin :D
Omille olen opettanut ettei kaikkea saa mitä haluaa ja joka kerta.
Ainahan sitä haluta saa ja haluaminen on halpaa ;)
Nestlen tukeminen on kyllä aika noloa.
Vierailija kirjoitti:
että kehtaisi kavereiden edessä syödä. En todellakaan maksa merkin takia tuollaista hintaa. Nyt lipittää yksin huoneessaan eskimoa ja mököttää kun en antanut rahaa. Siis tuon B&J:n hinnalla saa 15 kpl eskimoita!
Viisitoista? Nyt ei tainnut olla ihan totta.
Hölmöläinen saa maksaa kaikesta hunajaa.
Älä vaan vahingossakaan osta mitään mitä teini toivoo, muista se!
Eskimoilla voi olla etenkin tuonikäisen silmissä mölö ja lapsenomainen aura. Sen lisäksi ettei ne maultaankaan ole kovin kummoisia...
Itse en oikein muista että millään muulla jäätelöllä olisi ollut vastaavaa huonoa leimaa. Ei se oikeastaan johtunut edes pelkästään halvasta (halvimmasta) hinnasta. Kaipa se johtui eniten siitä, että se oli jäätelö jota lapsille jaettiin joskus erilaisissa tilaisuuksissa/juhlissa -> Eskimo kuuluu edelliseen ikävaiheeseen, mikä nuorelle on usein pahin synti (+ tämä, että Eskimoa on saanut ilmaiseksikin).
En ole koskaan ollut erityisen merkkiuskollinen enkä merkkituotteiden perään, mutta Eskimo jäätelönä oli nuorena vähän kuin vanhat, vähän nuhjuiset, vähän liian pienet vaatteet vaatteina. Näin aikuisena voisin taas syödä sitä, koska jäätelömerkillä ei ole mitään väliä, mutta teininä olisin mieluummin ollut syömättä kuin syönyt Eskimoa...
Kaipa tällaisissa asioissa on muun ohella vähän sekin, että koska nuori ei vielä oikein voi päättää suurista asioista elämässään, imagoa rakennetaan niillä asioilla joihin voidaan vaikuttaa, jotka ovat sitten välillä hyvinkin pieniä.
No eihän eskimot ole minkään makuisia! Ihan turha syödä sellaisia. Miksei voi herkutella sillä mistä oikeasti tykkää, jäätelöä tuskin menee päivittäin? Ei ainakaan pitäisi.
En ymmärrä ihmisiä jotka ovat aina korvaamassa herkkuja jollain ihmeellisellä sonnalla. Mulla on yksi tuttu joka ei raaski ostaa suklaata vaan syö kaakaojauheesta tehtyä lälliä varmaan joka päivä, hyi hemmetti. Itse syön hyvää suklaata n. kerran kahdessa viikossa.
Vierailija kirjoitti:
Jännä kun mun teini, 13 v tyttö, valitsee kaupasta halvimman mahdollisen herkun tai limsan kun taas liki saman ikäinen velipuolensa valitsee sen kalleimman mahdollisen vaihtoehdon. Samoin valitsee poikanikin sen halvimman vaihtoehdon kalliimman sijasta ja ikää kohta 12. Tosin pienestä asti oppineet tähän ettei kallein aina ole se paras vaihtoehto ja ainoa. Mieheni on yrittänyt sanoa pojalleen että ottaisi mun jälkikasvusta mallia koska tulot eivät ole jättimäisiä kummallakaan. Tällä pojalla on ärsyttävä tapa ensimmäisenä leijua jonkin saamansa tavaran hinnalla että kun oli niin kallis plaaplaa. Isänsä on sanonut ettei sillä hinnalla ole mitään väliä kun se krääsä on vain hetken huuma kumminkin :D
Omille olen opettanut ettei kaikkea saa mitä haluaa ja joka kerta.
Ainahan sitä haluta saa ja haluaminen on halpaa ;)
Kasvatat nuukia ja olet vielä ylpeä siitä.
Ei kallein ole paras mahdollinen, mutta ei toden totta ole halpakaan. Jokaisen yksilön pitäisi osata tilanne- ja tuotekohtaisesti päätellä, että mikä on se paras vaihtoehto.
Halvasta lihasta koituu säästöjä, mutta pirun epäterveellistä ja epäeettistä se on. Halvin elektroniikka hajoaa käsiin ja aiheuttaa vaaratilanteita. Halvimmat kengät aiheuttavat särkyjä ja menevät rikki nekin. Halvimmat herkut maistuvat pahalta eivätkä täytä mitään tarvetta.
Eskimot on vähän kuin muumitikkarit, taaperoiden halpa ja pieni lempiherkku. Harva aikuinenkaan mieltää herkuttelevansa niitä lipoessaan. Mikä ei tarkoita että pitäisi lapioida aina suuhunsa B&J jädeäkään.
Itse olin myös tasan tuollainen varhaisteininä, muistan hyvin. Syytä siihen en kyllä muista. Joissakin asioissa vanhemmat antoivat periksi, joissakin ei, ja hyvä niin. Meidän teinipojat taas ei ole tuollaisia lainkaan, hassua. Enkä itse ole niin cool mutsi etteikö olisi syytä nolostua minusta tai tavoistamme. Lapset on. Erilaisia. Eikä vanhempien aina edes tarvitse ymmärtää. Riittää kun löytää tasapainon tapoihin tehdä ja olla.