Lue keskustelun säännöt.
Mitä tähänkin nyt voisi sanoa?
12.06.2017 |
Tyttärelläni on eräs kaveri, joka toisinaan mollaa häntä ja sanoo muutenkin ikäviä asioita. Osittain ehkä sitä tarkoittamattakin, koska hänen sosiaaliset taitonsa eivät ole kovin hyvät. He molemmat ovat 8-vuotiaita. Olen eronnut tytön isän kanssa ja olemme asuneet erillään monta vuotta. Eikä siinä mitään ongelmaa olekaan. Tänään kuitenkin kävi ilmi, että tämä tytön kaveri on jo useampaan kertaan ilkkunut tyttärelle siitä, että me hänen vanhempansa asumme erillään. Oli esimerkiksi sanonut, ettei isänsä välitä tytöstä, kun asuu muualla. Tämä kaveri itse asuu sijaisperheessä, missä on kuitenkin asunut käytännössä koko elämänsä ajan. He asuvat viereisellä kadulla ja tytöt ovat tutustuneet aikoinaan päiväkodissa.
Tänään tytöt olivat pihalla ja sen jälkeen meidän tyttö tuli kotiin vähän apein mielin. Kun kysyin, että mikä on, niin oli kuulemma ollut erimielisyyttä kaverin kanssa, kun tämä oli sanonut ikävästi. Hän kuitenkin reipastui, joten en ajatellut asiaa sen enempää. Kohta kuitenkin tämän kaverin äiti(sijaisäiti) soitti todella vihaisena ja kysyi, että miksen puutu asiaan. Tietenkin olin niin ymmälläni, etten osannut aluksi sanoa mitään, koska en edes tiennyt, mistä oli kysymys. Puhelun aikana kävi ilmi, että tytöille oli tullut riitaa ja meidän tyttö oli sanonut kaverilleen, että tämän oikeat vanhemmat inhosivat häntä niin paljon, että antoivat tämän toiseen perheeseen. Kysyin tytöltä oliko näin, ja kyllä tämä sen myönsikin. Mutta asiaa setvitellessä tyttö kertoi, että tämä kaveri oli myös tänään ja moneen kertaan ilkeillyt sanomalla ikäviä asioita hänen isästään, kuten monta kertaa aiemminkin. Tänään kuitenkin oli vain jatkanut ja sanonut vielä ilkeämpiä juttuja. Sitten tyttö oli sanonut takaisin.
Tämä kaverin äiti on edelleen vihainen tästä tilanteesta minulle ja tytölle, vaikka sovimme, että huomenna puhutaan asiasta kaikki yhdessä. Hänen mielestään kaikki on meidän tyttären syytä, eikä suostu näkemään omassaan mitään syytä.
Itse olen sitä mieltä, ja puhuinkin jo tytön kanssa asiasta, että anteeksipyyntö on puolin ja toisin paikallaan. Mutta miten tämä asiasta puhuminen mahtaa onnistua ihmisen kanssa, jolla on asiasta täysin eri näkemys? Huomaan tosin nyt myös sen, mistä tämä tytön kaveri on omaksunut sosiaaliset taitonsa.
Samalla myös tavallaan huvittaa ja tympii alkaa setvimään tällaista asiaa.
Kommentit (3)
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuossa ei pitäisi kyllä olla mitään huvittavaa, ap.
Lapset ovat olleet todella, todella ilkeitä toisilleen ja vieläpä tavalla, joka on selvästi opittu aikuisilta.
Voi tietenkin olla, että se sijailapsi rassukka oirehtii hylkäämisen tunteitaan, joita on saanut huostaanotosta. Siltikin ihmettelen, miten tuon ikäinen edes on keksinyt sanoa tuollaisia.
Jutelkaa nelistänne ja kerro, miten haukkuminen on teidän näkökulmasta edennyt. Kuka on sanonut ja mitä.
Sitten kysy siltä lapsesi kaverin sijaisäidiltä, osaako hän arvioida, mistä hänen sijaislapsensa on saanut päähänsä sanoa tyttärellesi, ettei hänen isänsä välitä tyttärestään, koska sinä ja hän olette eronneet.
Kysy, ja jos hän alkaa selitellä ja syytellä tytärtäsi, sanot, että tyttäresi sanoi ilkeästi, myönnät sen tottakai - mutta tuon kommentoinnin aloitti hänen sijaislapsensa, ja olisit kiinnostunut kuulemaan, onko lapsi kuullut tuollaisia juttuja sijaisäidiltä ja mieheltään, vai mistä tuo on peräisin.
Että on todella kurjaa, että lapset ylipäätään kuvittelevat olevansa syypäitä vanhempien riitoihin ja ongelmiin, kun he eivät sitä todellakaan ole. Aikuiset ja aikuisten parisuhdeongelmat eivät liit lapsiin.
Eikä sijaislapsi ole syypää huostaanottoonsa millään lailla, eikä sinun tyttäresi sinun ja miehesi avioeroon.Sitten ehdotat, että molemmat tytöt pyytävät anteeksi ja lopettavat tuollaisen kommentoinnin. Mokata saa, mutta fiksu ei toista mokaa aina uudelleen.
Ongelma, ja samalla asian hienoinen huvittavuus on juuri siinä, että minun lapseni pyysi jo tänään anteeksi ja minä vielä pahoittelin hänen puolestaan tilannetta, mutta tämän kaverin äiti ei koe lapsensa tehneen mitään väärää. Ilmeisesti hänen käsityksensä huomiseestakin on se, että me tulemme anteeksipyyntömatkalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä ainakaan suostu olemaan ainoa syyllinen!
Ei kumpikaan ihan syytön ole, mutta on aina pahempaa toistuvasti kiusata toista, kuin kerran vastata kiusaamiseen.
Minusta tuossa ei pitäisi kyllä olla mitään huvittavaa, ap.
Lapset ovat olleet todella, todella ilkeitä toisilleen ja vieläpä tavalla, joka on selvästi opittu aikuisilta.
Voi tietenkin olla, että se sijailapsi rassukka oirehtii hylkäämisen tunteitaan, joita on saanut huostaanotosta. Siltikin ihmettelen, miten tuon ikäinen edes on keksinyt sanoa tuollaisia.
Jutelkaa nelistänne ja kerro, miten haukkuminen on teidän näkökulmasta edennyt. Kuka on sanonut ja mitä.
Sitten kysy siltä lapsesi kaverin sijaisäidiltä, osaako hän arvioida, mistä hänen sijaislapsensa on saanut päähänsä sanoa tyttärellesi, ettei hänen isänsä välitä tyttärestään, koska sinä ja hän olette eronneet.
Kysy, ja jos hän alkaa selitellä ja syytellä tytärtäsi, sanot, että tyttäresi sanoi ilkeästi, myönnät sen tottakai - mutta tuon kommentoinnin aloitti hänen sijaislapsensa, ja olisit kiinnostunut kuulemaan, onko lapsi kuullut tuollaisia juttuja sijaisäidiltä ja mieheltään, vai mistä tuo on peräisin.
Että on todella kurjaa, että lapset ylipäätään kuvittelevat olevansa syypäitä vanhempien riitoihin ja ongelmiin, kun he eivät sitä todellakaan ole. Aikuiset ja aikuisten parisuhdeongelmat eivät liit lapsiin.
Eikä sijaislapsi ole syypää huostaanottoonsa millään lailla, eikä sinun tyttäresi sinun ja miehesi avioeroon.
Sitten ehdotat, että molemmat tytöt pyytävät anteeksi ja lopettavat tuollaisen kommentoinnin. Mokata saa, mutta fiksu ei toista mokaa aina uudelleen.