Mua huolestuttaa Suomen vanhukset

Vierailija kirjoitti:

Meiltä puuttuu yhteisöllisyyden kulttuuri, vanhat ja sairaat jätetään ihan heitteille.

Toista se oli ennen vanhaan maalla, isovanhemmat eivät asuneet yksin.

Niin. Mitäköhän oikein tarkoitat?

Sairastan tautia, joka rappeuttaa minua. Tapaan ihania poikiani ja heidän puolisoitaan iloisissa merkeissä.

En missään nimessä halua, että lapseni joutuisivat hoitamaan minua. Tuo olisi ehkä pahin painajainen.

Heidän kuuluu nauttia nuoruudesta ja rakentaa omas elämää

Minä sinnittelen viimeiseen asti kotona. Sen jälkeen menen hoitolaitokseen. Sinnekään en toivo enää vierailuja siinä vaiheessa kun olen käänneltävä ja puhumaton. :)

Mua huolestuttaa nuoret, alle 30-vuotiaistakin taisi joka neljäs käyttää masennuslääkkeitä/ muuta ja samalla eläkkeille pääsy näyttää yhä enemmän vaan haaveelle. Puhumattakaan siitä, mitä käy ympäristön ja maahanmuuton seurauksena.

Kaupungeissa asuvat yksinäiset vanhukset. Tänään vanhempi ihminen tuli minulta ruokakaupassa kysymään mistä löytää yhtä juttua, muistilapun kanssa. Näytti hyväkuntoiselle päällisin puolin, vaatetus ja olemus mutta silti huolestuttavaa mitä voi tapahtua. Ja kuinka paljon on huonokuntoisia kodeissaan, avuttomina, vaipoissaan? Ei siivota ei pääse vessaan?

Ja kuoltiin nuorina. Voi niitä aikoja.

Minkä ikäinen on "vanhus"

Mitä ap sitten on asialle itse tehnyt? Vietkö naapurin mummoa kaupoille? Käytkö leikkaamassa alakerran papan varpaankynnet?

Miksei mummut seurustele toisten mummujen kanssa? Kerrostalossa asuu useita yksinäisiä mummoja.  He haluaa olla omissa oloissaan. Usko jo.  Rahaa olisi tilata kaupasta tavaraa-mutta he haluaa penkoa vanhojen leipien koreja.  He haluaa että heitä passataan.  He haluaa olla nuorten kanssa.  He ovat pihejä.  Odota kun itse tulet vanhaksi.  Olen tuhlannut aikaani kun yritin viihdyttää ja hoitaa paria mummoa. 

Toivon omalta kohdaltani, että kuolen ns. saappaat jalassa siinä vaiheessa kun olen vielä järjissäni ja pystyn kutakuinkin huolehtimaan itsestäni. Tämä on se kehittyneen lääketieteen haittapuoli ja pidetään vielä ihanteena, että eletään mahdollisimman kauan. Mun appiukko on odottanut kuolemaa nyt 10 v, mutta valtava lääkecoctail pitää hengissä yli 90-vuotiaan, joka ei muista mitään, mutta ymmärtää, että ei muista. Ei  ole enää vuosiin voinut tehdä mitään, ei kuulekaan juuri mitään, joten minkäänlainen keskustelu ei onnistu. Ei näe lukea, eikä katsoa telkkaria, radiota ei kuule, huimaa, ei kykenen omin voimin liikkumaan, on vaipoissa, nukkuu vain lääkkeiden voimalla. Hän asuu palvelutalossa ja kituu, osa lääkkeistä pois ja kuolema tulisi varmaan aika nopeasti. Ei olisi pitänyt aikoinaan alkaa lääkitä ollenkaan.

Äitini myös kärsii, yksin kotonaan, ei pääse pihaa edemmäs, huono muisti, kipuja, ei osaa enää tehdä mitään. Lapset pitävät kyllä huolta ja on hommattu kotipalvelu, mutta kun ei ole elämässä enää mitään iloa, mikään ei tuota enää nautintoa ja ainoa toive on kuolema. Isäni kuoli 78-vuotiaana, kun kieltäytyi hoidosta, sai elää hyvän elämän ja kuolema tuli nopeasti ilman suuria kärsimyksiä vain viikon sairaalajakson jälkeen. 

Mutta onhan vanhukset hyvä bisnes lääketehtaille. 

Vierailija kirjoitti:

Mua huolestuttaa nuoret, alle 30-vuotiaistakin taisi joka neljäs käyttää masennuslääkkeitä/ muuta ja samalla eläkkeille pääsy näyttää yhä enemmän vaan haaveelle. Puhumattakaan siitä, mitä käy ympäristön ja maahanmuuton seurauksena.

kuinkakohan huolestuneita vanhukset ovat, ettei nuoriso pääse ilmeisesti koskaan edes eläkkeelle.

Vierailija kirjoitti:

Miksei mummut seurustele toisten mummujen kanssa? Kerrostalossa asuu useita yksinäisiä mummoja.  He haluaa olla omissa oloissaan. Usko jo.  Rahaa olisi tilata kaupasta tavaraa-mutta he haluaa penkoa vanhojen leipien koreja.  He haluaa että heitä passataan.  He haluaa olla nuorten kanssa.  He ovat pihejä.  Odota kun itse tulet vanhaksi.  Olen tuhlannut aikaani kun yritin viihdyttää ja hoitaa paria mummoa. 

Tämäkin on osittain totta, mutta kotona asuvista vanhuksista suuri osa on niin huonokuntoisia, että ei heistä ole seurustelijoiksi. Keskustelu on aika vaikeaa, kun toinen ei kuule ja toinen ei ymmärrä ja muisti ei pelaa kummallakaan. Siinä vaiheessa kun vielä kiinnostaa tonkia vanhojen leipien koreja, asiat ovat hyvin. Sitten kun ei enää muisteta mikä leipä on, on asiat huonosti ja silti ollaan kotona vielä ehkä vuosia, tämä on nykyään ihan arkipäivää. Olen huolehtinut kolmesta vanhuksesta, joista yksi pääsi vihdoin palvelutaloon, toinen ei ole edennyt jonossa, kun on niin "hyväkuntoinen" (pääsee omin voimin vessaan, osaa syödä, eikä lähde omin nokkineen ulos) ja kolmas on vielä jonkin verran omatoiminen, joten häntä ei jonoonkaan huolita. 

Joo ei ne vanhukset halua seuraa. Paitsi oma tytär jota passuuttaa. Ihmetyttää myös huoli vanhusten ulkoilutuksesta. Ne jotka omin jaloin pääsee kulkemaan ja omakotitaloissaan asuu, ei juuri vapaaehtoisesti ulkona ole.

Mua ei huolestuta vanhukset vaan nuoret ja keski-ikäiset.

Ne vanhukset, joita olen hoitanut laitoksissa ovat väsyneitä ja sairaita ihmisiä.

Kuinka moni teistä jaksaisi petipotilaana lopen uupuneena mennä laulamaan yhteislauluja tai katsomaan askartelua?

He haluavat rauhaa.

Kunpa maan äitiä kiinnostaisi vanhukset ja lapset. En tiedä onko hän aloittanut mitään hankkeita viedäkseen asioita eteenpäin?

Vierailija kirjoitti:

Joo ei ne vanhukset halua seuraa. Paitsi oma tytär jota passuuttaa. Ihmetyttää myös huoli vanhusten ulkoilutuksesta. Ne jotka omin jaloin pääsee kulkemaan ja omakotitaloissaan asuu, ei juuri vapaaehtoisesti ulkona ole.

Miten sinä tuon tiedät? Mun äitini on ainakin mielellään ulkona aina kun voi, mutta ei pääse omin voimin ulos, kun ei pääse portaita alas eikä ylös rollaattorin kanssa. Eli jonkun pitää auttaa pihalle, niin sitten pääsee keinuun istumaan, mutta tarvitsee taas jonkun viemään portaat ylös. Talvella taas ei pihalla oikein voi olla, mutta pyörätuolilenkillä kävisi mielellään, on vaan aika raskasta lykätä pyörätuolia huonosti hoidetulla soratiellä. Postilaatikolla asti käydään rollaattorilla, vaikka vaikeaa sekin talvella on. 

Mun kokemuksen mukaan vanhukset haluaa kyllä seuraa, mutta monikaan ei jaksa lähteä minnekään, se on niin kova homma ja jälkeenpäin on kovasti väsynyt ja voi olla tavallistakin enemmän sekaisin ja kipeä. Ikävä jos oma äitis passuuttaa, ei kaikilla näin ole. 

Olen myös huomannut, että huonokuntoiset, varsinkin dementoituneet vanhukset eivät pysty seurustelemaan vaikka heidät vietäisiin saman pöydän ääreen. He tarvitsevat jonkun keskittymiskykyisen, joka tavallaan vie yhdessäoloa, mutta vanhuksen toimintakyvyn ehdoilla.

Vierailija kirjoitti:

Kunpa maan äitiä kiinnostaisi vanhukset ja lapset. En tiedä onko hän aloittanut mitään hankkeita viedäkseen asioita eteenpäin?

En ole nähnyt missään Jenni Haukion puhuvan oikein minkään puolesta. Surullista, sillä juuri presidentin ja vaimonsa tulisi puuttua epäkohtiin ja tuoda niitä esille.  En ymmärrä Niinistön suosiota, mitä hän on tehnyt? 

Montako isovanhempaa itse olet majoittanut nurkkiisi? Ajatus ihan hieno, mutta oikeasti itse en kyllä kestäisi noita yhdeksääkymmentä käyviä vanhempiani ja anoppia kotonani.

Yöt kukutaan ja ravataan vessassa ja päivät nukutaan tai katsotaan tv:tä volyymit kaakossa.

Kaikki normaali elämä heille on joko liian nopeaa tai raskasta. En kyllä ymmärrä, miten voisin elää samassa taloudessa. Ihankuin pikkuvauvat potenssiin kymmenen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunpa maan äitiä kiinnostaisi vanhukset ja lapset. En tiedä onko hän aloittanut mitään hankkeita viedäkseen asioita eteenpäin?

En ole nähnyt missään Jenni Haukion puhuvan oikein minkään puolesta. Surullista, sillä juuri presidentin ja vaimonsa tulisi puuttua epäkohtiin ja tuoda niitä esille.  En ymmärrä Niinistön suosiota, mitä hän on tehnyt? 

Jenniä kiinnostaa runous! Jenni on kaunosielu.

Älä huoli, ei asioista päättäviäkään kiinnosta.