Mua huolestuttaa Suomen vanhukset

Tosi monet muuttuu vanhetessaan ilkeiksi. Välit on sössitty ystävien ja sukulaisten kanssa jo hyvissä ajoin. Vain velvollisuudesta ihan lähimmät käy auttelemassa. Meidän suvussa ainakin näin.

Vierailija kirjoitti:

Meiltä puuttuu yhteisöllisyyden kulttuuri, vanhat ja sairaat jätetään ihan heitteille.

Toista se oli ennen vanhaan maalla, isovanhemmat eivät asuneet yksin.

Sekä minä että veljeni olemmen muuttaneet opiskeluiden ja töiden perässä pois lapsuuden paikkakunnalta. Ennen isovanhemmat jäivät maaseudulla taloonsa asumaan ja tilan perijän perhe hoiti vanhehukset. Näin toimittiin sekä isäni että äitini lapsuuden kodeissa, äidin veljen perhe hoiti äidin vanhemmat ja isän vanhemmat hoiti isän veljen perhe.

Omat vanhempani olivat sitten kaunpungissa työelämässä ja eläkkeelle jäätyään halusivat edelleen asua tutulla paikkakunnalla. Etähuolehtimen satojen kilometrien päästä on haastavaa, kun on omat työ ja lapset huolehdittavana,

Vierailija kirjoitti:

Ne vanhukset, joita olen hoitanut laitoksissa ovat väsyneitä ja sairaita ihmisiä.

Kuinka moni teistä jaksaisi petipotilaana lopen uupuneena mennä laulamaan yhteislauluja tai katsomaan askartelua?

He haluavat rauhaa.

Pelkkä hellävarainen kasvojen pesukin on liikaa. Väsynyt vanha ihminen sanoo ja huutaa, että jättäkää minut rauhaan. :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne vanhukset, joita olen hoitanut laitoksissa ovat väsyneitä ja sairaita ihmisiä.

Kuinka moni teistä jaksaisi petipotilaana lopen uupuneena mennä laulamaan yhteislauluja tai katsomaan askartelua?

He haluavat rauhaa.

Pelkkä hellävarainen kasvojen pesukin on liikaa. Väsynyt vanha ihminen sanoo ja huutaa, että jättäkää minut rauhaan. :(

Totta. He ovat väsyneitä ihmisiä jotka odottavat kuolemaa. Ei sairas vanhus kaipaa vieraita tai askarteluja. Hän tarvii rauhaa, lepoa ja kivunlievitystä.

Vierailija kirjoitti:

Meiltä puuttuu yhteisöllisyyden kulttuuri, vanhat ja sairaat jätetään ihan heitteille.

Toista se oli ennen vanhaan maalla, isovanhemmat eivät asuneet yksin.

Minun omat vanhempani ovat 79- ja 81-vuotiaita. Asuvat rakentamassaan talossa ja voivat hyvin.

Äidiltäni leikattiin lonkka viime kesänä ja hän sai ihan omien sanojensa mukaan hyvää hoitoa.

Isälleni tehtiin loppukesästä kaularangan leikkaus. Hänkin sai omien sanojensa mukaan todella hyvää hoitoa.

Isältäni havaittiin muutama kuukaisi sitten eturauhassyöpä. Isäni on saanut todella hyvää hoitoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meiltä puuttuu yhteisöllisyyden kulttuuri, vanhat ja sairaat jätetään ihan heitteille.

Toista se oli ennen vanhaan maalla, isovanhemmat eivät asuneet yksin.

Minun omat vanhempani ovat 79- ja 81-vuotiaita. Asuvat rakentamassaan talossa ja voivat hyvin.

Äidiltäni leikattiin lonkka viime kesänä ja hän sai ihan omien sanojensa mukaan hyvää hoitoa.

Isälleni tehtiin loppukesästä kaularangan leikkaus. Hänkin sai omien sanojensa mukaan todella hyvää hoitoa.

Isältäni havaittiin muutama kuukaisi sitten eturauhassyöpä. Isäni on saanut todella hyvää hoitoa.

Heitteillä?

Vierailija kirjoitti:

Meiltä puuttuu yhteisöllisyyden kulttuuri, vanhat ja sairaat jätetään ihan heitteille.

Toista se oli ennen vanhaan maalla, isovanhemmat eivät asuneet yksin.

Miksi et ole puuttunut asiaan, jos olet huomannut, että vanhus on jäänyt heitteille?

Suomessa vanhukset eivät ole heitteillä. Heille on paiķka. :)

Kyllä sairaalassa saakin ihan hyvää hoitoa, pääsee leikkauksiin jne. jos on riittävän hyväkuntoinen, eli kestää leikkauksen. Näin ei vain aina ole ja saattaa joutua kärsimään kipuja, eikä pääse omin voimin liikkeelle. Minunkin äidiltäni leikattiin lonkka jokunen vuosi sitten ja sai hyvää hoitoa ja on pärjännyt hyvin. Nyt on kuitenkin saanut 2 sydäninfarktia, on ollut flimmeri ja muisti on mennyt huonoksi, ei pääse enää lonkkaleikkaukseen, vaikka nyt olisi toinen lonkka leikkauksen tarpeessa. Kipulääkkeen turvin jotenkuten pärjäilee, mutta liikkumaan ei juuri pääse. Palvelutaloon pääsee ainakin täällä lähinnä siinä vaiheessa, kun on ollut jo jonkin aikaa täysin vuodepotilas. Appeni pääsi, kun ei kotihoidon hoitajatkaan saaneet enää isokokoista miestä sängystä ylös. 

Pitkän iän tavoitteleminen pitäisi lopettaa. Ketään yli 80-vuotiasta ei pitäisi pelastaa luonnolliselta kuolemalta. 

Vierailija kirjoitti:

Ja kuoltiin nuorina. Voi niitä aikoja.

Olen kuusikymppinen ja nähnyt lähipiirissä aivan liikaa äärimmäisen heikkotasoista vanhusten ja varsinkin sairaiden vanhusten hoitoa. Heittellähän nuo ovat.

Sukulaiseni olisi kotiutettu yksin kotiin kaksi viikkoa ennen kuolemaansa , ellen olis nostanut asiasta meteliä ja kirjaimellisesti riidellyt asiasta lääkärin kanssa. Sukulaisen i ei kyennyt enää itse tekemään yhtään mitään.

Lääkäri sanoi näiden asioiden olevan poliittisia päätöksiä ja niinhän ne ovat. Poliitikkomme ovat päättäneet, että vanhukset "hoidetaan" kotonaan. Kuten Helsingissä, jossa AVi on nyt puuttunut kotihoidon tasoon.

Nämä vanhusten sairaalat ja hoitolaitokset, pyörittää niitä sitten julkisnen sektori tai yksityinen, ovat vain tylyjä säilytyspaikkoja. Mieluummin kuolen nuorempana kuin vietän loppuaikani sellaisissa.

Vierailulla käyvät omaiset ja ystävätkin saavat vain pahan mielen ja ahdistuneita ajatuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meiltä puuttuu yhteisöllisyyden kulttuuri, vanhat ja sairaat jätetään ihan heitteille.

Toista se oli ennen vanhaan maalla, isovanhemmat eivät asuneet yksin.

Miksi et ole puuttunut asiaan, jos olet huomannut, että vanhus on jäänyt heitteille?

Suomessa vanhukset eivät ole heitteillä. Heille on paiķka. :)

Niinkö? Missä se ihmeellinen paikka on, jonne kaikki halukkaat huonokuntoiset vanhukset pääsevät? 

Eniten minua huolettaa oikeasti yksinäiset ihmiset, olivat he sitten vanhoja, nuoria, lapsia tai aikuisia. Näitä on älyttömän paljon. Itse olen nykyään todella yksinäinen, kaverit on kaikonnut masennukseni vuoksi. Onneksi avomieheni on myös paras kaverini. Olen silti hieman yksinäinen susi ja pidän omasta rauhasta. Mutta esimerkiksi tein töitä kotisiivoojana muutamille yksinäisille henkilöille. Esimerkkinä eräs keski-ikäinen mies, joka oli syrjäytynyt jäätyään työttömäksi ja oli juuri muuttanut uudelle paikkakunnalle työn perässä. Vuokravakuus olisi mennyt, jos olisi heti muuttanut sitten takaisin, kahden vuoden määräaikainen sopimus. Perhe ja ystävät asuivat siis toisella puolen Suomea, välit viilenivät kun ei sitten tavattu niin usein. Mies oli älyttömän yksinäinen ja ne pienet juttutuokiot tuntuivat piristävän häntä hirveästi.

Samoin yksi eläkeläisrouva, todella mukava ja fiksu nainen, jonka mies oli kuollut vuosia sitten. Lapsenlapset asuivat 500km päässä ja ystävät olivat pikkuhiljaa kuolleet vuoron perään. Autoakaan hänellä ei enää ollut ja rollaattorin kanssa olisi ollut vaikea matkustaa bussilla tapaamaan perhettä. Perhekään ei ihan viikoittain paikalle pääse, kun on lapset, harrastukset ja työt. Kävin hänen luonaan kaksi kertaa viikossa ja joka kerta juttelimme siivouksen jälkeen vielä tunnin. Vuoden työnteon jälkeen muutin opiskelujen perässä muualle ja rouva kyynel silmäkulmassa kiitti seurastani ja että oli todella mukava kun kävin aina hänen luonaan.

Sosiaalinen syrjäytyminen, jota kaikissa ikäluokissa kohdataan on pahinta. Seuralliselle ihmiselle on yksinkertaisesti kamalaa, ettei ole ketään kenelle jutella. Siksi ystäväpalvelu olisi monelle tosi tärkeä apu, mutta ainakin SPR:n kautta tämä toimii tosi huonosti. Ilmottauduin kesän ajaksi vapaaehtoiseksi ystävätoimintaan, mutta siihen vaadittais ilmeisesti joku kurssi, jota järjestetään vain syksyisin. Eipä ole syksyllä aikaa, kun töiden lisäksi on pakko opiskella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meiltä puuttuu yhteisöllisyyden kulttuuri, vanhat ja sairaat jätetään ihan heitteille.

Toista se oli ennen vanhaan maalla, isovanhemmat eivät asuneet yksin.

Miksi et ole puuttunut asiaan, jos olet huomannut, että vanhus on jäänyt heitteille?

Suomessa vanhukset eivät ole heitteillä. Heille on paiķka. :)

Onko sinulla omakohtaisia kokemuksia sukulaistesi osalta niin, että olet viettänyt "paikassa" useita tunteja toistuvasti ja pidemmän aikaa? Minulla on ja kokemuksiini vedoten väitän, että heitteillä ovat.

Vielä parikymmentä vuotta sitten tilanne oli aivan erilainen. Sekä äitini että appeni saivat erinomaista hoitoa paikoissa, joissa henkilökuntaa oli riittävästi ja he ehtivät paneutua yksilöllisesti kunkin asukkaan tarpeisiin.

Nyt ne ovat vain säilyspaikkoja, joissa saa maata yksi vuoteessaan märissä ja kakkaisissa vaipoissa, janoisenakin, kun hoitajia ei näy pitkään aikaan.

Tuttavapiirissäni on useampi hoitaja, jotka tekivät työtään vanhuspuolella. Nyt he ovat vaihtaneet muualle koska eivät itse kestäneet enää sitä, että eivät voineet/saaneet tehdä työtään kunnolla ja vanhusta kunnioittaen.

Poliittisia päätöksiä...rahaa kertyy nyt tietyille tahoille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meiltä puuttuu yhteisöllisyyden kulttuuri, vanhat ja sairaat jätetään ihan heitteille.

Toista se oli ennen vanhaan maalla, isovanhemmat eivät asuneet yksin.

Miksi et ole puuttunut asiaan, jos olet huomannut, että vanhus on jäänyt heitteille?

Suomessa vanhukset eivät ole heitteillä. Heille on paiķka. :)

Onko sinulla omakohtaisia kokemuksia sukulaistesi osalta niin, että olet viettänyt "paikassa" useita tunteja toistuvasti ja pidemmän aikaa? Minulla on ja kokemuksiini vedoten väitän, että heitteillä ovat.

Vielä parikymmentä vuotta sitten tilanne oli aivan erilainen. Sekä äitini että appeni saivat erinomaista hoitoa paikoissa, joissa henkilökuntaa oli riittävästi ja he ehtivät paneutua yksilöllisesti kunkin asukkaan tarpeisiin.

Nyt ne ovat vain säilyspaikkoja, joissa saa maata yksi vuoteessaan märissä ja kakkaisissa vaipoissa, janoisenakin, kun hoitajia ei näy pitkään aikaan.

Tuttavapiirissäni on useampi hoitaja, jotka tekivät työtään vanhuspuolella. Nyt he ovat vaihtaneet muualle koska eivät itse kestäneet enää sitä, että eivät voineet/saaneet tehdä työtään kunnolla ja vanhusta kunnioittaen.

Poliittisia päätöksiä...rahaa kertyy nyt tietyille tahoille.

Työskentelen vuodeosastolla.

Yksilöllistä hoitoa saa jokainen.

Tosiasia on se, että lääkehoidon kautta ihmisten ikä pitenee. Se onko se hyvä asia, että ihmisen elämä lukuisien lääkkeiden avulla pitenee siinä pedissä onkin toinen juttu.

Sitäkö lähimmäiset haluavat? Kaikki mahdollinen lääkehoito, että sairas vanha ihminen pysyy vain hengissä?

Tottakai. Mummu oli vielä viisi vuotta sitten ihan reipas. Kaikki mahdollinen lääkitys. Mummulla on parhaimmillaan seitsemän vakavaa sairautta, mutta lähimmäiset olettavat että vanha mummu paranee.

Minä ainakin haluan edes kuolla rauhassa.

Etelän maissa vanhat miehet istuvat ulkona kahviloissa ja pelaavat petankkia. Samoin New Yorkissa. Miksei meillä? Miksi meillä lääkitään vanhukset vuodepotilaiksi vaippoihin? Häpeällistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meiltä puuttuu yhteisöllisyyden kulttuuri, vanhat ja sairaat jätetään ihan heitteille.

Toista se oli ennen vanhaan maalla, isovanhemmat eivät asuneet yksin.

Miksi et ole puuttunut asiaan, jos olet huomannut, että vanhus on jäänyt heitteille?

Suomessa vanhukset eivät ole heitteillä. Heille on paiķka. :)

Onko sinulla omakohtaisia kokemuksia sukulaistesi osalta niin, että olet viettänyt "paikassa" useita tunteja toistuvasti ja pidemmän aikaa? Minulla on ja kokemuksiini vedoten väitän, että heitteillä ovat.

Vielä parikymmentä vuotta sitten tilanne oli aivan erilainen. Sekä äitini että appeni saivat erinomaista hoitoa paikoissa, joissa henkilökuntaa oli riittävästi ja he ehtivät paneutua yksilöllisesti kunkin asukkaan tarpeisiin.

Nyt ne ovat vain säilyspaikkoja, joissa saa maata yksi vuoteessaan märissä ja kakkaisissa vaipoissa, janoisenakin, kun hoitajia ei näy pitkään aikaan.

Tuttavapiirissäni on useampi hoitaja, jotka tekivät työtään vanhuspuolella. Nyt he ovat vaihtaneet muualle koska eivät itse kestäneet enää sitä, että eivät voineet/saaneet tehdä työtään kunnolla ja vanhusta kunnioittaen.

Poliittisia päätöksiä...rahaa kertyy nyt tietyille tahoille.

Raha ei muuta sitä tosiasiaa, että hoidan täysin vegetaarisessa tilassa olevia vanhuksia. Heidän tila ei rahalla muutu ja se hoito minkä he saavat on kaikin puolin hyvää.

Tervehdin nimellä ja hiljalleen kyselen kuulumisia. Silitän hiuksia ja sanon nätisti huomenta.

Kerron että avaan verhot ja ikkunan. Kerron että siellä onkin kaunis päivä.

Kerron että nyt nostan sängynpäätyä pikkuhiljaa.

Toin sinulle aamupalaa. Tässä on puuroa. On marjoja ja voisilmäkin.

Juttelen mukavia ja annan soseutettua aamupalaa varovasti, siten että vanhus ei aspiroi.

Hän ei reagoi eikä vastaa. Silti kohtelen häntä aina äärimmäisen hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meiltä puuttuu yhteisöllisyyden kulttuuri, vanhat ja sairaat jätetään ihan heitteille.

Toista se oli ennen vanhaan maalla, isovanhemmat eivät asuneet yksin.

Miksi et ole puuttunut asiaan, jos olet huomannut, että vanhus on jäänyt heitteille?

Suomessa vanhukset eivät ole heitteillä. Heille on paiķka. :)

Onko sinulla omakohtaisia kokemuksia sukulaistesi osalta niin, että olet viettänyt "paikassa" useita tunteja toistuvasti ja pidemmän aikaa? Minulla on ja kokemuksiini vedoten väitän, että heitteillä ovat.

Vielä parikymmentä vuotta sitten tilanne oli aivan erilainen. Sekä äitini että appeni saivat erinomaista hoitoa paikoissa, joissa henkilökuntaa oli riittävästi ja he ehtivät paneutua yksilöllisesti kunkin asukkaan tarpeisiin.

Nyt ne ovat vain säilyspaikkoja, joissa saa maata yksi vuoteessaan märissä ja kakkaisissa vaipoissa, janoisenakin, kun hoitajia ei näy pitkään aikaan.

Tuttavapiirissäni on useampi hoitaja, jotka tekivät työtään vanhuspuolella. Nyt he ovat vaihtaneet muualle koska eivät itse kestäneet enää sitä, että eivät voineet/saaneet tehdä työtään kunnolla ja vanhusta kunnioittaen.

Poliittisia päätöksiä...rahaa kertyy nyt tietyille tahoille.

Ehdottomasti pitää palkata riittävä määrä hoitajia. Kaikki Suomen hoitajat pois kortistosta ja jos hekään eivät riitä, pitäisi palkata ulkomailta.

Hoitoapulaisille pitäisi olla pienempi palkka kuin lähäreille.

Vierailija kirjoitti:

Mua huolestuttaa nuoret, alle 30-vuotiaistakin taisi joka neljäs käyttää masennuslääkkeitä/ muuta ja samalla eläkkeille pääsy näyttää yhä enemmän vaan haaveelle. Puhumattakaan siitä, mitä käy ympäristön ja maahanmuuton seurauksena.

Eläkkeelle pääsy? Siinäkö on nuorten suurin into?

Joka päivä 4 alle 35 vuotiasta saa eläkepaperit tässä maassa, joten montako niitä pitäisi olla!?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meiltä puuttuu yhteisöllisyyden kulttuuri, vanhat ja sairaat jätetään ihan heitteille.

Toista se oli ennen vanhaan maalla, isovanhemmat eivät asuneet yksin.

Miksi et ole puuttunut asiaan, jos olet huomannut, että vanhus on jäänyt heitteille?

Suomessa vanhukset eivät ole heitteillä. Heille on paiķka. :)

Onko sinulla omakohtaisia kokemuksia sukulaistesi osalta niin, että olet viettänyt "paikassa" useita tunteja toistuvasti ja pidemmän aikaa? Minulla on ja kokemuksiini vedoten väitän, että heitteillä ovat.

Vielä parikymmentä vuotta sitten tilanne oli aivan erilainen. Sekä äitini että appeni saivat erinomaista hoitoa paikoissa, joissa henkilökuntaa oli riittävästi ja he ehtivät paneutua yksilöllisesti kunkin asukkaan tarpeisiin.

Nyt ne ovat vain säilyspaikkoja, joissa saa maata yksi vuoteessaan märissä ja kakkaisissa vaipoissa, janoisenakin, kun hoitajia ei näy pitkään aikaan.

Tuttavapiirissäni on useampi hoitaja, jotka tekivät työtään vanhuspuolella. Nyt he ovat vaihtaneet muualle koska eivät itse kestäneet enää sitä, että eivät voineet/saaneet tehdä työtään kunnolla ja vanhusta kunnioittaen.

Poliittisia päätöksiä...rahaa kertyy nyt tietyille tahoille.

Raha ei muuta sitä tosiasiaa, että hoidan täysin vegetaarisessa tilassa olevia vanhuksia. Heidän tila ei rahalla muutu ja se hoito minkä he saavat on kaikin puolin hyvää.

Tervehdin nimellä ja hiljalleen kyselen kuulumisia. Silitän hiuksia ja sanon nätisti huomenta.

Kerron että avaan verhot ja ikkunan. Kerron että siellä onkin kaunis päivä.

Kerron että nyt nostan sängynpäätyä pikkuhiljaa.

Toin sinulle aamupalaa. Tässä on puuroa. On marjoja ja voisilmäkin.

Juttelen mukavia ja annan soseutettua aamupalaa varovasti, siten että vanhus ei aspiroi.

Hän ei reagoi eikä vastaa. Silti kohtelen häntä aina äärimmäisen hyvin.

<3

Vanhukset kuolee ja sitä ennen niiden elämä hidastuu. Kuka 70-vuotias jaksaa 30-vuotiaan kerhovetäjän touhukasta arvomaailmaa?

Minä ainakin haluan vanheta ihan omassa rauhassani.

Vierailija kirjoitti:

Vanhukset kuolee ja sitä ennen niiden elämä hidastuu. Kuka 70-vuotias jaksaa 30-vuotiaan kerhovetäjän touhukasta arvomaailmaa?

Minä ainakin haluan vanheta ihan omassa rauhassani.

Totta. Itse olen sairastanut paljon. Olisi ihan kauhuskenaario, että olisin monisairaana vanhuksena ja minua vietäisiin aktiviteeteihin.

Jotain rajaa.