Miksi hankkia lapsia silloin, kun elämällä on vielä vaikka mitä jännittävää tarjota?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna ihmisten haluta, mitä he haluavat. Et voi kääntää toisen haluja omien halujesi kaltaisiksi.

Olet varmasti oikeassa. Kauhistuin vain itse, kun tajusin miten se aika on tosiaan poissa, ja kuinka se olisi mennyt viemäristä alas jos olisin perheellistynyt nuorena. Vaikka minulla olisikin lapset muuttamassa pois kotoa alle 40v niin olen niin erilainen ihminen, kuin mitä olin 20-30 v. Tajusin, että elämäni menee juuri oikein :) nyt voin keskittyä lapsiin, eikä ole olo että "kyllä ne kohta muuttaa pois" mitä nuoret äidit toistelee. Toivottavasti mun ei muuta ikinä ;)

Sama. En todellakaan jaksaisi edes mitään rälläys monen päivän festari / baari reissuja enää tai haaveile mistään extempore reissusta tai muutosta ulkomaille. Tein noi kaikki jo nuorena ja oli hauskaa, mutta ei kiitos sitä enää! Nyt on aika keskittyä lapseen <3

Käyn festareilla 41- v. mieheni tai 16 v. poikamme kanssa. Rälläys ei ole erityisesti juttuni, saahan sitä rällätä omansa kanssa kun ollaan kahdestaan. Haaveilen juurikin extempore-reissuista tai muutosta, kun tiedän miten toimia ja rahaa on, takaan sen. Liki 70-v. leskivanhempani vietti juuri talven etelässä. N. 44.

Hienoa. Mitä sitten?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

matkustin, biletin, ELIN! Olen niin onnellinen, että se aika kun olin nuori ja rohkea, tuli käytettyä hankkimalla vaikka mitä kokemuksia ja näkemyksiä. Enää en uskaltaisi puoliakaan, tai saa enää samanlaista fiilistä asioista.

Nyt olen yli 30v ja tylsä. Lapsia nyt sitten, kun muutakaan en enää keksi. Ihanaa sekin varmasti tulee olemaan. Mutta sitä en ymmärrä, että joku haluaa ainoan nuoruutensa tuhlata tylsistymällä kotiin.

Täysin samaa mieltä! Juuri viimeksi tänään mietin kuinka elämä olisi oikeasti valunut hukkaan jos olisin hankkinut lapset heti parikymppisenä. Niin paljon uusia ihmisiä, tunteita, kokemuksia, nähtävyyksiä ja ennen kaikkea se vapauden ja kaikkivoipaisuuden tunne mikä vielä siinä alle 30v:na oli, sitä ei enää saa millään takaisin. Lapsien kanssa liikumme ja matkustamme paljon, tutustumme uusiin ihmisiin mutta samaa "minä elän ja olen vapaa" fiilistä ei vaan pysty saamaan takaisin vaikka viettäisin heidän kanssa vuoden Kiinassa.

Kyllä se tulee takaisin, sitten kun vastuu loppuu, ellei ole siihen mennessä täysin kuihtunut. Se taas ei ole iästä kiinni.

8

No mun mielestä lapset kuulosti jännittävältä. Onhan ne olleetkin, eikä elämä ole ollut ollenkaan tylsää ja tasapaksua.

Esikoinen tuli kun olin 20v ja toinen kun olin 26v, eli käytännössä "parhaat nuoruusvuodet" on mennyt lasten kanssa. Olen opiskellut, ollaan matkusteltu, bilettämisestä nyt kumpikaan ei ole koskaan tykännyt mutta esim kavereiden illanistujaisissa kyllä olen käynyt. Itselle sellaista tarpeeksi jännää elämää, en halua matkustaa kehitysmaissa tai kehittyvissä maissa, ei haittaa yhtään että lasten kanssa on koluttu vaan teollisuusmaita ja vakiopaikat on ihan puhtaasti perhemestoja.

Mutta minusta tää on kivaa, kaikkea sopivasti.

Ehkä ne ihmiset jotka tekee lapsia nuorena ei koe tarvetta matkustella erityisemmin tai bilettää koko nuoruutta. Voisko olla mahdollista?

Itse elin sen "hullun nuoruuden" 16-20v välillä. Sen jälkeen mun arki oli kotona köllöttelyä ja puuhastelua (rakastan ommella, piirtää yms) koulun ja töiden lisäksi. Muutaman kerran vuodessa ryyppyjuhlimista. Teinkin lapsen siitä pari vuotta eteenpäin. Enkä koe että olisin menettänyt mitään. Sen sijaan sain vain lisää puuhastelua ja rakkaan lapsen. Eiköhän se ole luonteesta kiinni enemmänkin milloin ne lapset on hyvä tehdä.

Juhlimaankin pääsisin heti jos haluaisin. Että ei minun elämäni/nuoruus ole mihinkään tuhoutunut. Toki jos olisin yh niin elämäni äitinä olisi paljon rajoittavampaa ja raskaampaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

matkustin, biletin, ELIN! Olen niin onnellinen, että se aika kun olin nuori ja rohkea, tuli käytettyä hankkimalla vaikka mitä kokemuksia ja näkemyksiä. Enää en uskaltaisi puoliakaan, tai saa enää samanlaista fiilistä asioista.

Nyt olen yli 30v ja tylsä. Lapsia nyt sitten, kun muutakaan en enää keksi. Ihanaa sekin varmasti tulee olemaan. Mutta sitä en ymmärrä, että joku haluaa ainoan nuoruutensa tuhlata tylsistymällä kotiin.

Täysin samaa mieltä! Juuri viimeksi tänään mietin kuinka elämä olisi oikeasti valunut hukkaan jos olisin hankkinut lapset heti parikymppisenä. Niin paljon uusia ihmisiä, tunteita, kokemuksia, nähtävyyksiä ja ennen kaikkea se vapauden ja kaikkivoipaisuuden tunne mikä vielä siinä alle 30v:na oli, sitä ei enää saa millään takaisin. Lapsien kanssa liikumme ja matkustamme paljon, tutustumme uusiin ihmisiin mutta samaa "minä elän ja olen vapaa" fiilistä ei vaan pysty saamaan takaisin vaikka viettäisin heidän kanssa vuoden Kiinassa.

Kykenetkö ymmärtämään, että kaikki eivät ole elämänsä huipulla "villeinä ja vapaina"? Itse elin elämäni onnellisinta aikaa 30vuotiaana kahden lapsen äitinä kovassa uraputkessa, kotona koiran kanssa lenkkeillen ja elämän pienistä iloista nauttien. En edes haluaisi lähteä matkalle ilman lapsia, se olisi vallan tylsää. Lasten seura ja heille maailman näyttäminen on antoisaa. T. 24v äidiksi tullut

Olen tosi turvallisuus- ja tasaisuushakuinen ihminen. En tiedä mitään itselleni sopivampaa kuin kasista-neljään työ, tuttu ja turvallinen puoliso, vuosittainen matka aina samaan kohteeseen. Sellainen elämä siis on itselle se luonteva ja lapsethan sopii siihen hyvin. Toisenlaiselle persoonalle sopii erilainen elämä. Nro23

Minusta taas tuntuu, että olen kolmikymppisenä vasta pääsemässä jännittävien ja mielenkiintoisten tekemisten alkuun! Hullu ajatus, että joku on tylsistynyt jo tämän ikäisenä. Itse koen, että lapsen saaminen nyt pilaisi kyllä aikuisuuteni parhaat vuodet.

Katsotaan joskus viisi-, kuusikymppisenä, jos vaikka hankkisin koiran. :)

Vierailija kirjoitti:

matkustin, biletin, ELIN! Olen niin onnellinen, että se aika kun olin nuori ja rohkea, tuli käytettyä hankkimalla vaikka mitä kokemuksia ja näkemyksiä. Enää en uskaltaisi puoliakaan, tai saa enää samanlaista fiilistä asioista.

Nyt olen yli 30v ja tylsä. Lapsia nyt sitten, kun muutakaan en enää keksi. Ihanaa sekin varmasti tulee olemaan. Mutta sitä en ymmärrä, että joku haluaa ainoan nuoruutensa tuhlata tylsistymällä kotiin.

Eikö tämä ole vähän väärä syy hankkia lapsia?

Mä en ole koskaan ymmärtänyt mitä hienoa siinä biletyksessä on? Ei tod ole mun juttu, ei ole koskaan ollut.

Se on hienoa että olet elänyt omasta mielestäsi just oikein. Itse en usko että on joku yksi kaava minkä mukaan kaikkien kannattaisi elää.

Vierailija kirjoitti:

Hmmm. Enpä voi sanoa menettäneeni yhtään mitään tai eläväni tylsemmin lasten takia. Sain lapset ollessani 33- ja 35- vuotias, nyt olen 50-vuotias.

Ihan yhtä lailla on tullut matkusteltua, harrastettua ja biletettyäkin tarpeeksi. Tehtyä haastavaa asiantuntijatyötä. Ei lasten vanhemmuus mikään vankilatuomio ole, kun on kaksi vastuunsa kantavaa vanhempaa.

Sitä paitsi lapset kasvavat ällistyttävän nopeasti. Nyt minulla on kaksi älylästä ja nokkelaa lasta, joiden kanssa käymme mielenkiintoisia keskusteluja kaikenlaisista aiheista. Varsinkin tuo esikoistyttäreni on minusta aivan hemmetin loistavaa seuraa, ei ole koskaan tylsää ja ymmärrämme erinomaisesti toisiamme ja toistemme mustaa huumoria. Ja juuei, en syrji poikaanikaan, hänen kanssaan meillä on sitten taas toisenlaiset jutut, ja hän on valtavan rakas lapsi, vähän eri lailla vain.

En kadu. Koen, että äitiys ja lapset ovat opettaneet minulle hurjasti kaikenlaista elämästä ja itsestänikin. Ja lasten kautta on pakko pysyä jyvällä monenlaisesta nuorten elämään kuuluvasta, tunnen nykymusiikkia ja elokuvakulttuuriakin paremmin kuin yksikään ikäiseni lapseton työtoveri. Peruskoulun oppimääräkin on tullut vielä keski-iässä kerrattua, kun olen kuulistellut lapsia kokeisiin....

Jos matkailit ja harrastit ennen lapsia ihan samalla lailla kuin lasten kanssakin, ja teinien kanssa keskustelu riittää sinulle älyllisesti stimuloivaksi seuraksi, en ihmettele yhtään, ettet koe menettäneesi mitään vanhemmuuden myötä. Koeta kuitenkin ymmärtää, että me kaikki emme ole samanlaisia.

Mulla ei ollut lapsia alle 30v. Mutta ei ollut varaa matkustaa edes kotimaassa. Ei ollut kavereita joiden kanssa bilettää.

Tuon kriisin voi välttää sillä, että päätyy oikeasti mielenkiintoiseen ja haastavaan työhön. Sillon ratkotaan ongelmia, tapaa ihmisiä ja jos reissailu kiinnostaa, niin monessa työssä tehdään sitäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmmm. Enpä voi sanoa menettäneeni yhtään mitään tai eläväni tylsemmin lasten takia. Sain lapset ollessani 33- ja 35- vuotias, nyt olen 50-vuotias.

Ihan yhtä lailla on tullut matkusteltua, harrastettua ja biletettyäkin tarpeeksi. Tehtyä haastavaa asiantuntijatyötä. Ei lasten vanhemmuus mikään vankilatuomio ole, kun on kaksi vastuunsa kantavaa vanhempaa.

Sitä paitsi lapset kasvavat ällistyttävän nopeasti. Nyt minulla on kaksi älylästä ja nokkelaa lasta, joiden kanssa käymme mielenkiintoisia keskusteluja kaikenlaisista aiheista. Varsinkin tuo esikoistyttäreni on minusta aivan hemmetin loistavaa seuraa, ei ole koskaan tylsää ja ymmärrämme erinomaisesti toisiamme ja toistemme mustaa huumoria. Ja juuei, en syrji poikaanikaan, hänen kanssaan meillä on sitten taas toisenlaiset jutut, ja hän on valtavan rakas lapsi, vähän eri lailla vain.

En kadu. Koen, että äitiys ja lapset ovat opettaneet minulle hurjasti kaikenlaista elämästä ja itsestänikin. Ja lasten kautta on pakko pysyä jyvällä monenlaisesta nuorten elämään kuuluvasta, tunnen nykymusiikkia ja elokuvakulttuuriakin paremmin kuin yksikään ikäiseni lapseton työtoveri. Peruskoulun oppimääräkin on tullut vielä keski-iässä kerrattua, kun olen kuulistellut lapsia kokeisiin....

Jos matkailit ja harrastit ennen lapsia ihan samalla lailla kuin lasten kanssakin, ja teinien kanssa keskustelu riittää sinulle älyllisesti stimuloivaksi seuraksi, en ihmettele yhtään, ettet koe menettäneesi mitään vanhemmuuden myötä. Koeta kuitenkin ymmärtää, että me kaikki emme ole samanlaisia.

Auts. Mutta tottahan tuo on.

Hah hah, entäs jos on vieläkin paremmassa kunnossa 40vuotiaana kuin vuonna 1996 kun tuli saatua esikoinen?

Tai nuorekas jopa niin että papereita kysytty viime viikolla!??

Entä jos ei ole koskaan kyynistynyt vaikka joutunut ykisn kasvattamaan kaksi ihanaa fiksua ja rauhallista lasta, jotka nyt jo 21 ja 15 , jotka auttavat paljon ja matkoille pääsee yksin, kaksin tai kolmi, kaikki käy!

Minä en tekisi enää tällaiseen maailmaan ja tässä iässä enää yhtään lasta.

Jos tekee lapset todella nuorena ja kasvattaa ne todella hyvin, saa todellakin nauttia hyvistä hedelmistä jo aikaisin ja alkaa elää 35 ikävuoden jälkeen kuin UUTTA NUORUUTTA