Lue keskustelun säännöt.
Millainen vanhempi uhkailee toista vanhempaa toistuvasti lapsen kuullen erolla?
12.06.2017 |
Aivan kuin haluaisi, että myös lapselle tulisi turvaton olo omassa kodissa. Haluaisi, että myös lapsi kärsisi uhkailusta yhtä lailla. Mikä on se syy, joka saa vanhemman käyttäytymään näin? Olen terapiassa harkinnut ottavani asian esiin, sillä äitini uhkaili koko lapsuuteni isää erolla, niin että minäkin sain kuulla kaiken. Lopulta isäni kuoli, joten eroa ei koskaan tullut.
Kommentit (13)
Jospa sinun olisi aika unohtaa lapsuus ja elää aikuisuutta. Vanhempiesi parisuhde oli kuitenkin heidän asiansa. Ihmiset ovat selvinneet niin hirvittävästä lapsuuskokemuksista, että tuon voit ohittaa ihan olankohautuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jospa sinun olisi aika unohtaa lapsuus ja elää aikuisuutta. Vanhempiesi parisuhde oli kuitenkin heidän asiansa. Ihmiset ovat selvinneet niin hirvittävästä lapsuuskokemuksista, että tuon voit ohittaa ihan olankohautuksella.
Onko se tässä tapauksessa vain vanhempien asia, jos lapsi sotketaan sen ongelmiin väkisin?
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti kannattaa terapiassa kertoa tuosta kokemuksesta! Uskallan väittää, että se on jättänyt sinuun syvälle jälkensä. Minkä ikäinen olit, kun kuvaamisasi tilanteita oli? Minkä ikäinen olet nyt? Miten olet pärjännyt elämässä?
Tätä tapahtui niin kauan, kunnes muutin pois kotoa. Opiskelin kirjastonhoitajaksi ja tein niitä töitä joitakin vuosia, kunnes sairastuin masennukseen. Olen tällä hetkellä työkyvytön, ollut jo vuosia, eikä minulla ole koskaan ollut vakavaa parisuhdetta. Epäilen lapsuuteni kokemusten tuhonneen itsetuntoni. Ap
Uupumus, masennus, toivottomuus. Ja ajatus siitä ettei lapset ymmärrä vielä. En tiedä ymmärsikö, varmaan ymmärsivät.
En sanonut suoraan että eroan tai erotaan lasten kuullen, mutta kiertoteitse sanoin sen vaikka millä tavoin.
Vierailija kirjoitti:
Jospa sinun olisi aika unohtaa lapsuus ja elää aikuisuutta. Vanhempiesi parisuhde oli kuitenkin heidän asiansa. Ihmiset ovat selvinneet niin hirvittävästä lapsuuskokemuksista, että tuon voit ohittaa ihan olankohautuksella.
Varmasti ovat, mutta perusturvallisuuden puute kotona traumatisoi lapsia. Ei lapsi tiedä, että voisi tulla vielä nyrkistä naamaankin, lapsi pelästyy tuollaista perusarjen katoamisella uhkailua kovasti. Lapsi on lisäksi molempien vanhempiensa puolella, joten vanhempien jatkuva riitely aiheuttaa sietämätöntä stressiä lapsessa.
Lisäksi vähättely ei ole koskaan auttanut ketään missään.
Ap: minulla myös isä oli tällainen ja ai että sain sitten hyssytellä molempia osapuolia lapsena. Teininä jo toivoin, että eroaisivatkin niin tulisi rauha taloon. Edelleen 6kymppisinä porskuttavat niiiin rakastuneina ja toisella hetkellä riidellään taas... En varmaan ikinä ymmärrä mikä tuollaisessa parisuhteessa vetoaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eroa harkitseva.
Voisitko puhua terapiassasi myös tilanteesta, jossa 10-vuotias lapsi tulee koulusta ja huomaa, että hänen tavaroitaan kannetaan muuttoautoon. Äiti päätti jättää isän kesken päivän eikä kertonut minulle etukäteen mitään muutosta. Eron jälkeen isä hylkäsi meidät lapsensa moneksi vuodeksi kostoksi äidille.
Kannatan mieluummin uhkailua.
Vierailija kirjoitti:
Uupumus, masennus, toivottomuus. Ja ajatus siitä ettei lapset ymmärrä vielä. En tiedä ymmärsikö, varmaan ymmärsivät.
En sanonut suoraan että eroan tai erotaan lasten kuullen, mutta kiertoteitse sanoin sen vaikka millä tavoin.
Tämä ei nyt ole välttämättä juuri sinulle tarkoitettu, mutta lapset ymmärtävät kaiken. Hyvin pienestä asti. Pienimmätkin 1-2 vuotiaat ymmärtävät, että jotain on pielessä tai että on riita päällä.
Ja lapset kuulevat kaiken, myös yöllä. Ja jos luulet lasten nukkuvan, eivät ne nuku, vaan esittävät nukkuvaa kun pelkäävät vanhempiaan (eivät ymmärrä, ettei vanhempien riita koske heitä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti kannattaa terapiassa kertoa tuosta kokemuksesta! Uskallan väittää, että se on jättänyt sinuun syvälle jälkensä. Minkä ikäinen olit, kun kuvaamisasi tilanteita oli? Minkä ikäinen olet nyt? Miten olet pärjännyt elämässä?
Tätä tapahtui niin kauan, kunnes muutin pois kotoa. Opiskelin kirjastonhoitajaksi ja tein niitä töitä joitakin vuosia, kunnes sairastuin masennukseen. Olen tällä hetkellä työkyvytön, ollut jo vuosia, eikä minulla ole koskaan ollut vakavaa parisuhdetta. Epäilen lapsuuteni kokemusten tuhonneen itsetuntoni. Ap
Lapsuudessasi on varmaan muutakin mitä et tässä ehkä halua kertoa? Oliko sinulla ystäviä koulussa jne? Auttavatko masennuslääkkeet ollenkaan? Toivottavasti saat vielä arjesta kiinni, olet ilmeisesti kovin nuori vielä:( Jos lääkkeet eivät auta (erivalmisteiden kokeiluista huolimatta) kannattaa ehkä pyytää arvio bipolaarisuudesta? Bipolaariseen masennukseen eivät masennuslääkkeet auta, vaan niihin on omansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uupumus, masennus, toivottomuus. Ja ajatus siitä ettei lapset ymmärrä vielä. En tiedä ymmärsikö, varmaan ymmärsivät.
En sanonut suoraan että eroan tai erotaan lasten kuullen, mutta kiertoteitse sanoin sen vaikka millä tavoin.
Tämä ei nyt ole välttämättä juuri sinulle tarkoitettu, mutta lapset ymmärtävät kaiken. Hyvin pienestä asti. Pienimmätkin 1-2 vuotiaat ymmärtävät, että jotain on pielessä tai että on riita päällä.
Ja lapset kuulevat kaiken, myös yöllä. Ja jos luulet lasten nukkuvan, eivät ne nuku, vaan esittävät nukkuvaa kun pelkäävät vanhempiaan (eivät ymmärrä, ettei vanhempien riita koske heitä).
No niinhän sanoin että varmaan ymmärsivät. Ja vaikka oltaisiin toiseessa huoneessa puhuttu niin korvat höröllä kuuntelivat varmasti.
En sano että se on oikein. Tässä vaan kysyttiin millainen vanhempi, ja vastasin millaiseksi koin itseni silloin. Säälihän se on että vanhemman ongelmat heijastuu aika helposti koko perheeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jospa sinun olisi aika unohtaa lapsuus ja elää aikuisuutta. Vanhempiesi parisuhde oli kuitenkin heidän asiansa. Ihmiset ovat selvinneet niin hirvittävästä lapsuuskokemuksista, että tuon voit ohittaa ihan olankohautuksella.
Joo, silleenhän se ihminen toimii, että lapsuus vain unohdetaan aikuisena. Kiitos psykoterapeutti Vierailija tästä neuvosta.
Ei kovin tasapainoiselta kuulosta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelin ensin, että kyse on omassa liitossasi tapahtuvasta uhkailusta. Olisin vastannut lyhyesti että erolla uhkailee se, joka haluaa erota tai vastavuoroisesti itsestään epävarma ihminen. Kun luin että kyse onkin lapsuudenperheesi tapahtumista, niin minulla on eri katsantokanta siihen saman kokeneena. Erolla uhkailee narsistisia luonteenpiirteitä omaava valtaa käyttävä puoliso. Hän jatkaa toimintaansa muiden tunteista välittämättä, saa jopa lapsien hädästä vettä myllyyn. Mitä suurempi paniikki perheessä, sitä tyytyväisempi hän on ulkoisesti itseensä. Sisällä kuitenkin pelokas pikkutyttö tai poika.
Meillä jaettiin lapsia joka viikonloppu. Saimme roikkua lahkeessa ja itkeä "ette eroa, ette eroa!". Meidän piti miettiä aina kumman mukaan haluamme lähteä. Se on kauheaa!
Mutta...sinä olet kuitenkin sinä.. et voi omaa onneasi tai sen puutetta sälyttää kenenkään harteille..
"anteeksianto on teidät vapauttava"...se on totta. Lue anteeksiantoa käsittelevä kirja ajatuksen kanssa. Kun sen ymmärrät, taakka putoaa sydämeltäsi.
Ehdottomasti kannattaa terapiassa kertoa tuosta kokemuksesta! Uskallan väittää, että se on jättänyt sinuun syvälle jälkensä. Minkä ikäinen olit, kun kuvaamisasi tilanteita oli? Minkä ikäinen olet nyt? Miten olet pärjännyt elämässä?