Nuori,ilman ammattia,haaveilee toisesta..

Että minä ainakin kannustan yrittämään toista :) Jos pärjäätte nyt taloudellisesti, niin pärjäätte kahdenkin kanssa.

ei tämä taloudellinen tilanne nytkään herkkua ole. Toisaalta 2v päästä mies saa koko palkan taskuun, ei mene ulosottoon. Minä joko opiskelen tai olen töissä, ehkä vielä jopa kotona.. Lisää kommentteja?



-ap

ikäisinä, edelleen TODELLA NUORINA. Esikoinen on silloin muutaman vuoden ikäinen, joten edelleen ehtii nauttia toisen lapsen seurasta, eikä ikäero ole huima. Teillä olisi parempi taloudellinen tilanne ja sinulla ammatti ts. oma elämä odottamassa äp-lomalta paluuta.

Miksi ne lapset pitäisi pukata samaan syssyyn? Ehditte ilman pikkukakkosta nyt nauttia ja keskittyä esikoiseen,( joka on muuten vielä vasta ihan elämänsä aluilla, joten pidempiaikaisesta vanhemmuudesta ja sen toimivuudesta et vielä voi sanoa yhtään mitään). Rankkojakin aikoja voi olla tulossa ja varsinkin mitä rahaan tulee, sen enemmän sitä rahaa kuluu kun lapsi kasvaa. Eikö kahden lapsen perhe tarvitse jo enemmän tilaa asumisessakin (=isommat asumismenot). Ei siinä, ettenkö näkisi toista lasta tilanteessanne ihan mahdollisena, mutta olette vielä todella nuoria ja teillä on vaikka kuinka paljon aikaa tehdä lapsia. Minä kannustaisin opiskelemaan ja keskittymään elämän kokonaiskuvan rakentamiseen. Vauva-aikana sitä on niin sen lapsen ja lapsiin liittyvän maailman lumoissa, että helposti ajatukset pyörii vauvakuumeessa aina uudestaan ja uudestaan. Perhe tuo mukanaan kuitenkin myös muita realiteetteja ja jotain omaakin elämää ja hlökohtaista kehitystä kannattaa nuoren äidin vaalia.



Miksi et nyt ainakin hengähtäisi puolta vuotta, katsoisi millaiseksi elämä lapsiperheen arjessa pidemmällä aikavälillä muodostuu ja miettisi sitten asiaa uudestaan. Jos vielä silloinkin olet sitä mieltä, että toinen vauva on juuri se, mitä haluat. Niin istukaa sitten miehen kanssa alas ja miettikää, onko se konkreettisesti (taloudellisesti, ajankäytöllisesti jne. mahdollista) ja sitten vain puuhaan...

Teimme toisen lapsen, nyt niitä onkin jo neljä. Opiskeluni edelleen kesken, mutta onnellinen olen näistä lapsista, enkä päätöstä kadu.

Tideän kyllä millaista kahden pienen kanssa on, ikäeroa siskoon 15v ja veljeen 16,5v. Veljellä oli koliikki.



Painostushan tässä tulee lähinnä alalta. Eli jos jään valmistumisen jälkeen kotiin toista odottamaan voin heittää hyvästit alalle (parturi-kampaaja) koska töitä ei silloin tarjota. Olisi työllistyttävä samantien. Valmistuisin keväällä 08, töissä pitäisi olla ainakin pari vuotta, että saisi tilanteen vakiintumaan.



Nuoria olemme, ensimmäinenkin täysin toivottu ja suunniteltu. Haluamme lapset nuorina, jotta jää sitten aikaa itselle, uraan ja toisillemme vanhempana. 40vuotiaana saakin sitten elää täysin itselleen :)



Mutta mutta...onhan tämä iso päätös, siksi neuvoja kyselenkin ja kokemuksia.. Lisää otetaan mielellään vastaan :)

että jään sille tielle;ilman ammattia, kotiäitinä eikä kukaan koskaan palkkaa.. Ja sitten jos mies vielä jättää niin hellurei.. Eihän sitä saa edes työttömyyskorvausta jos ei ole ammattia?

ja aina vain paranee. Eli tee lapset nyt ja sitten koulunpenkille. On noita Noste-ohjelmia joihin pääsee vailla koulutusta olevat ym. ym.

Onko kenelläkään kokemusta työllistymisestä tämän tapaisen tilanteen jälkeen?

-ap

enää kuiteskaan palkkaa, 19 ja mukula. huh huh

Mistä nämä kaikki raha-asioitaan hallitsemattomat ja kouluttamattomat teiniäidit tulevat?



Mä en tunne yhtäkään, mutta täällä palstalla ei taida muita ollakaan.



Ehdottamasti ensin koulutus ja talous vakaaksi (ei mitään ulosottoja) ennen kuin aletaan sitä ENSIMMÄISTÄKÄÄN lasta pykätä.

No ensimmäinen on jo, paha sitä takas on tunkea ;) enkä tunkiskaan.



Ulosotot on maksettu ennen kuin ensimmäinenkään täyttää 2,5v, eli tällöin ne ei vielä vie rahaakaan kovin paljoa.



Haluan lapset nuorena. Monille käy niin, että kaikki suunnitellaan pilkun tarkkaan, taloudellinen tilanne,työt jne. Sitten ei saakkaan lasta ja maailma romuttuu. Aina pärjätään jotenkin, emme tarvitse rahaa muuta kuin elämiseen.



Teininä en itseäni pidä, etkä voi sinäkään pitää koska et minua tunne.



Muita kokemuksia/kommentteja?



-ap

Mieti nyt, millaista elämää haluat. Pihistellä joka sentistä vai lykätä toisen lapsen hommaamista muutamalla vuodella ja hankkia ensin ammatin ja kenties jopa työpaikankin. Ovathan lapset ihania, mutta olet todella nuori. Ammatin opiskeleminen voisi olla helpompaa nyt kuin vasta kahden (jollei useamman) lapsen äitinä lähempänä 30 ikävuotta.



Mutta jos olet varma siitä, että saat itsesi potkittua vielä myöhemmin takaisin koulunpenkille, niin mikäs siinä. Se ei ole tietenkään mahdotonta, mutta väitän, että aika lailla vaikeampaa kuitenkin.



Mutta tosiaan: oletko muka muuttanut jonkun pojan kanssa yksiin 14-vuotiaana? Älä nyt.

Tee ne lapset nyt jos siltä tuntuu. Minulla taas kävi niin, että oli pohjakoulutus joka mielestäni " vanheni" kotona ollessa. Joten lähdin koulupenkille ja sieltä suoraan kouluun.

Muutin 14vuotiaana miehen kanssa omaan asuntoon. Tämä nyt oli sen takia kun miehen oli pakko silloin oma asunto etsiä (perheongelmien vuoksi) ja muutin siinä samalla sitten kun siellä olisin kuitenkin " asunut" . Samalla paikkakunnalla asuttiin kuin omat perheemme, eli tilanne oli melko sama kuin asuisi kotona.



-ap :)

Onnittelen, saat minut kerrankin sanattomaksi. Harvinaista.

Sulla on sit lapset jo tehty kun valmistut ammattiin!!!

Ei tartte työnantajan heti pelätä että kyttäät vain vakipaikka jotta voit jäädä seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi äitiys- ja hoitovapaille!!



Hienoa että joku tekee lapset ajallaan!

että kyllä pärjäätte haluaa vaan mahdollisimman monta ihmistän samaan kuseen kuin he, koska jos teit on paljon niin apukeinojakin keksitään lisää. Älä nyt herran isä mene toista vääntämään,pilaat elämäsi!!

ei ole MITÄÄN vikaa! Älä ala arvostelemaan ihmisiä keitä et tunne, äitini on täydellinen äiti. Jos et osaa lukea kirjoitustani, niin ole vastaamatta.

Ja toiseksi mieheni asui meillä olosuhteiden pakosta 5kk, eli kyllä siinä oppi anoppi ukon tuntemaan ;)

tee vaik 10

Muuttaa 14-vuotiaana asumaan miehen kanssa, joka joutuu jo teininä ulosottoon. Tehtailee muksuja yhteiskunnan tuella ilman ammattia tai työpaikkaa.

Kutsutko sä tuota vastuulliseksi ja aikuismaiseksi? Mä en. Ihmettelen, millaisia elämänmalleja jotkut kotoaan oppii.