Lue keskustelun säännöt.
Yksi kaveri tekee meidän muiden elämästä vaikeaa kun ei omista älypuhelinta
11.06.2017 |
Eikä käytä somea lainkaan. Esim. Ravintolassa syömässä hän kieltää kuvaamasta itseään/ruoka-annostaan. Valittaa siitä jos kuvaamme toisiamme ja ruokia. Vinkuu "hei eiks me tultu tänne syömään ja juttelemaan eikä roikkumaan kännyköillä" olimme suunnitelleet hänelle porukalla älypuhelinta lahjaksi, mutta hän sanoo että se on turhaa kun ei aio sitä käyttää. Miten kaveri keskiajalta nykyaikaan?
Kommentit (93)
No ei ole mullakaan älypuhelinta, enkä pidä mitään kiirettä sen hankkimisessa. Tavallinen puhelin käy hyvin soittamiseen ja tekstiviestien laittoon. Toiset näkyvät käyttävän älypuhelimiaan silloinkin kun on toisia samassa kahvi- tai ruokapöydässä, työpaikoilla etenkin yleistä. Olen kuin orpo piru joskus, kun haluaisin jutella. Mun mielestä on epäkohteliasta käyttää puhelinta seurassa. Kaikille tulee kuitenkin aika, jolloin on yksin ja sitten voisi virkistää itseään puhelimen avulla. Etenkin vanhana ja huonosti liikkuvana voi harmittaa jos ei ole aikanaan hankkinut /saanut läsnä olevia ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ystävä vai "ystävä" kirjoitti:
Minäpäs olen sitä mieltä että tuossa tilanteessa se todellinen ystävyys punnitaan, ollaanko valmiita näkemään vaivaa sen "erilaisen" ystävän vuoksi vaikka ei kaikkia nykymaailman tekniikkahärpäkkeitä olekaan hankittuna.
Niinkuin nyt joku tekstiviestin lähettäminen olisi vaivannäköä alkuunkaan, muutama sekunti ihmisen elämässä. Ihan sillä puhelimella voi soittaakin jos ei jaksa näpytellä viestiä vaikka onhan se raskasta ja työlästä tuottaa puhetta ja ääntä.
Aika hankalaksi menee sopia yhteisiä menoja, jos porukassa on joku, joka ei halua käyttää sähköisiä työkaluja. Muut sopii illanvieton ajasta ja paikasta jossain whatsapissa tai doodle-äänestyksessä, ja sit on se yks jolle pitäisi erikseen soittaa tai lähettää jotain hiton tekstiviestejä että nyt tilanne on tämä ja tämä, mitä mieltä sä olet? Jos kyseessä olisi vaikkapa näkövammainen ystävä niin asia olisi tottakai ok, mutta jos ihminen ei vain suostu käyttämään nykyaikana vakiintuneita viestintävälineitä niin kyllä se pidemmän päälle rasittaa. Mitä jos joku periaatesyistä ei haluaisi käyttää puhelintakaan vaan kaikki yhteydenotot pitäisi hoitaa kirjeillä... Eihän työelämässäkään tuollaista suvaittaisi.
Eikö ystäväsi ole kymmenen sekunnin vaivan arvoinen??? Sen kauempaa ei soitto tai tekstari sinun arvokasta aikaasi vie. Ja jos on isompi porukka niin sinulle se pesti lankeaa aika harvoin jos jokainen vuorollaan soittaa tälle yhdelle jolla ei ole whatsappia. Laiskoja ihmisiä olette, naurettavan laiskoja. Mutta valitettavan yleistä tänä päivänä, pinna ei riitä yhtään mihinkään, vaan ennemmin lempataan ystävä kuin vähän nähdään vaivaa ystävyyden eteen. Kertakäyttöisiä ihmissuhteitakin. Itselläni on mm yksi ystävä jolle kirjoitan paperikirjeitä ja lähetän postitse (näin on pidetty yhteyttä jo kohta 30v ,hän ei halua roikkua tietokoneella), toiselle laitan spostia ja hän soittaa takaisin, monelle muulle tekstiviestejä ja joillekin soitan. Ei mitään ongelmaa, kun en tee siitä ongelmaa enkä esitä uhkavaatimuksia (hanki älykänny tai ystävyys loppuu tähän). Ystävyys on tärkeämpi kuin kännykkä.
Vierailija kirjoitti:
Ääliöiden elämä pysähtyy kun "äly"puhelimesta akku loppuu.
Ei pääse whatsuppiin.
Joo, jos on tullut kavreiden kanssa viettämään aikaa vaikkapa kaupungille ja akku on lopussa, niin näiden tyyppien on äkkiä päästävä johonkin paikkaan, jossa on latausmahdollisuus jotta voi sitten kavereiden seurassa naputtaa sitä toosaansa (ja puhun nyt puhelimesta). Eivät pysty olemaan ilman sitä värkkiänsä edes kaverien seurassa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En käytä enkä omista älypuhelinta. Minusta tämä on fiksun ihmisen valinta jo tietoturvasyistä. Toisaalta en käytä myöskään mitään somea.
Toisaalta mulla henkinen kapasiteetti kestää sen, että istun kaverin kanssa lounaan ajan keskittyen hänen kanssaan jutteluun. Mulla ei myöskään ole mitään tarvetta dokumentoida omaa elämääni julkisesti minutti minuutilta.
En tarvitse myöskään kännykkää karttojen tai aikataulujen katsomiseen, koska suunnittelen reitit ja aikataulut etukäteen.
Se on hyvä, ettei sinulle koskaan satu mitään yllättävää, johon et ole varautunut etukäteen.
Näin vanhempana rouvashenkilönö täytyy puolustaa älypuhelinta matkailussa. Minäkin pelasin ennen paperikarttojen kanssa ja suunnittelin reitit tarkkaan. Suunnittelusta en ole luopunut, mutta paperikartoista olen. Useimmat kartat, joita on saatavilla suurkaupungeista ovat niin pienellä präntillä, että en saa selvää kadunnimistä. En vaikka minulla on moniteholasit. Joten olen siirtynyt googlemapsin käyttäjäksi. Etukäteen lataan puhelimelle ko. kaupungin kartan offline-tilassa käytettäväksi. Perillä otan matkadatan pois päältä (jos ei ole eu-maa) ja navigoin paikannuksen avulla. Älyttömän kätevää. Ei tarvitse pöllyyttää valtavaa karttaa keskellä katua ja koittaa katsoa missä ollaan. Vilkaisu googlemapsiin ja tiedän missä olen ja minne päin pitää mennä. Viimeksi Pariisissa pelastin itseni ja älypuhelittoman työkaverini pois ihan väärästä paikasta, kun suoraan sanoen eksyimme.
No voi hyvät hyssykät. Olen itse tehnyt matkoille - sattumoisiin esim. juuri Parisiin - etukäteen Googlea käyttämällä A4-paperiprinttinä suurennetut kartat niille alueille joissa liikuna ja joita en tunne hyvin. En siis pöllyyttele koskaan mitään suuria karttoja missään kadulla vaan katson etukäteen vaikkapa metrossa pienestä taitellusta paperista minne mennä. Tosin Pariisissa on lähes joka metroasemalla hyvä kartta lähikorttelista, ettei välttämättä karttaakaan tarvitse.
Lisäksi mulla on käytössä sellaista vanhanaikaista teknologiaa kuin suuntavaisto ja sitten kommunikaatio, eli kysyn paikallisilta missä mikäkin on jos en itse löydä.
Ei tulisi mieleenkään kulkea Pariisissa nenä kännykässä, matkalle lähden koska haluan nauttia maisemista. Lisäksi jos haluaa sulautua paikallisiin, niin mikään ei kilju "turisti" enemmän kuin se kännykällä navigointi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huoh, niin älypuhelimia käyttävissä ihmisissä ei olekkaan kuin tämä ääripää joka kuvaa kaiken ja roikkuu nenä kiinni snapchatissä?
Mulle tulee täällä vähän fiilis että jotkut ihmiset vaan haluavat väen vängällä vastustaa kehitystä ja ajan kulkua. "Minä en mihinkään feispuukkiin liity!", on lause jota olen kuullut lähinnä katkerilta ja syrjäytyneiltä ihmisiltä, jotka haluavat että heitä huomioidaan yksilöllisesti ja henkilökohtaisesti. He eivät ymmärrä lainkaan sitä että esimerkiksi joku "poikani valmistui kokiksi" ilmoitus on näppärästi ilmoitettu monille Facebookissa, he haluavat tiedon ja soiton tästä ihan henkilökohtaisesti ja suuttuvat sitten kun ei tullut mieleen soittaa erikseen.
Siksi näihin ihmisiin tulee harvemmin pidettyä yhteyttä, sillä ystäväpiirini on laaja ja henkilökohtainen kapulaviestintä nyt yksinkertaisesti vaan MAKSAA paljon, vs. Se wifillä toimiva whatsapp. Tässä taloudellisessa tilanteessa ja lamassa on pakko karsia menoja koko ajan jostain. Jos soittelisin ympäri kyliä kaikki tutut kokoajan, niin puhelinlasku kasvaisi kyllä merkittävästi. Soitan niille pitkiäkin puheluita ulkomaille asti, joilla on whatsapp koska se on ilmaista.
Tällä hetkellä järjestän nyyttöriperiaatteella illanistujaisia 25-30 hengelle. Paljonkohan tämäkin ruljanssi maksaisi ilman whatsapp-ryhmää, kun pitäisi selvittää kuka tuo mitäkin ja kuka tulee millä kimppakyydillä jne?
Tämä on vain nykyaikaa, sosiaalisoitumista ja organisointia ainakin itselleni. Jos ystäväpiirisi on pieni, niin minä ymmärrän. Jos taas erittäin laaja kuten minulla, ostaisin älypuhelimen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En käytä enkä omista älypuhelinta. Minusta tämä on fiksun ihmisen valinta jo tietoturvasyistä. Toisaalta en käytä myöskään mitään somea.
Toisaalta mulla henkinen kapasiteetti kestää sen, että istun kaverin kanssa lounaan ajan keskittyen hänen kanssaan jutteluun. Mulla ei myöskään ole mitään tarvetta dokumentoida omaa elämääni julkisesti minutti minuutilta.
En tarvitse myöskään kännykkää karttojen tai aikataulujen katsomiseen, koska suunnittelen reitit ja aikataulut etukäteen.
Se on hyvä, ettei sinulle koskaan satu mitään yllättävää, johon et ole varautunut etukäteen.
Näin vanhempana rouvashenkilönö täytyy puolustaa älypuhelinta matkailussa. Minäkin pelasin ennen paperikarttojen kanssa ja suunnittelin reitit tarkkaan. Suunnittelusta en ole luopunut, mutta paperikartoista olen. Useimmat kartat, joita on saatavilla suurkaupungeista ovat niin pienellä präntillä, että en saa selvää kadunnimistä. En vaikka minulla on moniteholasit. Joten olen siirtynyt googlemapsin käyttäjäksi. Etukäteen lataan puhelimelle ko. kaupungin kartan offline-tilassa käytettäväksi. Perillä otan matkadatan pois päältä (jos ei ole eu-maa) ja navigoin paikannuksen avulla. Älyttömän kätevää. Ei tarvitse pöllyyttää valtavaa karttaa keskellä katua ja koittaa katsoa missä ollaan. Vilkaisu googlemapsiin ja tiedän missä olen ja minne päin pitää mennä. Viimeksi Pariisissa pelastin itseni ja älypuhelittoman työkaverini pois ihan väärästä paikasta, kun suoraan sanoen eksyimme.
Pariisissa riittää kun löytää metroaseman, ei siellä isoa karttaa tarvitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan ihmeellisiä nämä kommentit, että ystävyydet haljuuntuvat teknologian myötä. Olen reissannut koko elämäni ja noin kerran vuodessa on ollut uusi paikkakunta tai uudet piirit vähintään. Ennen älypuhelimia minun seuraelämäni oli kertakäyttöistä. Ei ne ystävyydet teineillä kestänyt (en ollut itse vastuussa muutoista, vanhemmilla reissutyö) jatkuvaa muuttelua ja vaihtuvia osoitteita saati budjetit puheluita. Enkä tykkää munia tietokoneella. Nyt kun koko tuttavapiiri on tavoitettavissa puhelimella ilmaiseksi halki maapallon ovat ystävyyssuhteeni hanakammalla pohjalla. Olisi kyllä kiinnostavaa nähdä näitä kommentoijien syntymävuosia. Hankala uskoa, että kukaan modernin maailman kasvatti olisi henkisesti niin arpeutunut teknologiasta. Nyt siis pidän käytöstapoja asiana erikseen. Tietenkään en räplää puhelinta tai viestittele ympäriinsä, jos minulla on vieraita tai olen kasvotusten tapaamassa ystäviä, mutta pidän älypuhelimia todella näppäränä ja ihmissuhteita vahvistavana kapineena. Ja ei, en istu instagramissa tai missään kuvanjakelupalveluissa päiväkausia. Kerran päivässä pikavilaisen tähdellä merkityt facebook-kaverit, katson päivän snapchätit kavereilta ja vilaisen instagramin. Whatsapp taaseen pyörii taustalla melkein koko ajan. Juttelen ääniviesteillä läheisimpien ystävien ja perheenjäsenten kanssa. Mielestäni tämä on puhelua kätevämpi. Ajaa saman asian, muttei tarvi miettiä soittaako huonoon aikaan. Laittaa vaan ääniviestin ja toinen vastaa, kun kerkeää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En käytä enkä omista älypuhelinta. Minusta tämä on fiksun ihmisen valinta jo tietoturvasyistä. Toisaalta en käytä myöskään mitään somea.
Toisaalta mulla henkinen kapasiteetti kestää sen, että istun kaverin kanssa lounaan ajan keskittyen hänen kanssaan jutteluun. Mulla ei myöskään ole mitään tarvetta dokumentoida omaa elämääni julkisesti minutti minuutilta.
En tarvitse myöskään kännykkää karttojen tai aikataulujen katsomiseen, koska suunnittelen reitit ja aikataulut etukäteen.
Se on hyvä, ettei sinulle koskaan satu mitään yllättävää, johon et ole varautunut etukäteen.
Näin vanhempana rouvashenkilönö täytyy puolustaa älypuhelinta matkailussa. Minäkin pelasin ennen paperikarttojen kanssa ja suunnittelin reitit tarkkaan. Suunnittelusta en ole luopunut, mutta paperikartoista olen. Useimmat kartat, joita on saatavilla suurkaupungeista ovat niin pienellä präntillä, että en saa selvää kadunnimistä. En vaikka minulla on moniteholasit. Joten olen siirtynyt googlemapsin käyttäjäksi. Etukäteen lataan puhelimelle ko. kaupungin kartan offline-tilassa käytettäväksi. Perillä otan matkadatan pois päältä (jos ei ole eu-maa) ja navigoin paikannuksen avulla. Älyttömän kätevää. Ei tarvitse pöllyyttää valtavaa karttaa keskellä katua ja koittaa katsoa missä ollaan. Vilkaisu googlemapsiin ja tiedän missä olen ja minne päin pitää mennä. Viimeksi Pariisissa pelastin itseni ja älypuhelittoman työkaverini pois ihan väärästä paikasta, kun suoraan sanoen eksyimme.
No voi hyvät hyssykät. Olen itse tehnyt matkoille - sattumoisiin esim. juuri Parisiin - etukäteen Googlea käyttämällä A4-paperiprinttinä suurennetut kartat niille alueille joissa liikuna ja joita en tunne hyvin. En siis pöllyyttele koskaan mitään suuria karttoja missään kadulla vaan katson etukäteen vaikkapa metrossa pienestä taitellusta paperista minne mennä. Tosin Pariisissa on lähes joka metroasemalla hyvä kartta lähikorttelista, ettei välttämättä karttaakaan tarvitse.
Lisäksi mulla on käytössä sellaista vanhanaikaista teknologiaa kuin suuntavaisto ja sitten kommunikaatio, eli kysyn paikallisilta missä mikäkin on jos en itse löydä.
Ei tulisi mieleenkään kulkea Pariisissa nenä kännykässä, matkalle lähden koska haluan nauttia maisemista. Lisäksi jos haluaa sulautua paikallisiin, niin mikään ei kilju "turisti" enemmän kuin se kännykällä navigointi.
Olet kyllä nyt väärässä tuosta puhelimella navigoinnista, pariisilaiset käyttäävt puhelimiaan siinä missä suomalaisetkin. Puhelimella navigoidessa ei tarvitse yhtään sen enempää pitää puhelinta kädessä kuin sitä sun A4:tasi. Katsoo reitin, laitta puhelimen taskuun/laukkuun ja kävelee. Ottaa esiin jos unohtui missä piti kääntyä. En minä laita mitään navigaattoria päälle siihen, vaan katson ruudulta sijaintini ja kävellä pätkin eteenpäin puhelin taskussa.
Onkan se ihan mahtavaa ettei sulle koskaan satu mitään yllättävää matkoilla. Meille muille tulee vastaan metrolakkoja, onnettomuuksia, eksymisiä ja rengasrikkoja, sekä pahimmillaan terrori-isku sekoittaa kaupungin (harvinaista joo, mutta kohdalleni on sattunut).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään käytä somea, mutta ei minua haittaa että kaverini kuvailevat ruoka annoksiaan ja pyytävät joskus ottamaan itsestään kuvia.
Vierailija kirjoitti:
Ystävä vai kirjoitti:
Minäpäs olen sitä mieltä että tuossa tilanteessa se todellinen ystävyys punnitaan, ollaanko valmiita näkemään vaivaa sen "erilaisen" ystävän vuoksi vaikka ei kaikkia nykymaailman tekniikkahärpäkkeitä olekaan hankittuna.
Niinkuin nyt joku tekstiviestin lähettäminen olisi vaivannäköä alkuunkaan, muutama sekunti ihmisen elämässä. Ihan sillä puhelimella voi soittaakin jos ei jaksa näpytellä viestiä vaikka onhan se raskasta ja työlästä tuottaa puhetta ja ääntä.
Aika hankalaksi menee sopia yhteisiä menoja, jos porukassa on joku, joka ei halua käyttää sähköisiä työkaluja. Muut sopii illanvieton ajasta ja paikasta jossain whatsapissa tai doodle-äänestyksessä, ja sit on se yks jolle pitäisi erikseen soittaa tai lähettää jotain hiton tekstiviestejä että nyt tilanne on tämä ja tämä, mitä mieltä sä olet? Jos kyseessä olisi vaikkapa näkövammainen ystävä niin asia olisi tottakai ok, mutta jos ihminen ei vain suostu käyttämään nykyaikana vakiintuneita viestintävälineitä niin kyllä se pidemmän päälle rasittaa. Mitä jos joku periaatesyistä ei haluaisi käyttää puhelintakaan vaan kaikki yhteydenotot pitäisi hoitaa kirjeillä... Eihän työelämässäkään tuollaista suvaittaisi.
Mikä vaikeus on vaikka kopioida niitä viestejä sieltä WhatsAppista tekstiviestisovellukseen ja lähettää ne näin sille älypuhelimettomalle kaverille?
Pari sormen napautusta vaan lisää ja homma on hoidossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä123456 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävä vai kirjoitti:
Minäpäs olen sitä mieltä että tuossa tilanteessa se todellinen ystävyys punnitaan, ollaanko valmiita näkemään vaivaa sen "erilaisen" ystävän vuoksi vaikka ei kaikkia nykymaailman tekniikkahärpäkkeitä olekaan hankittuna.
Niinkuin nyt joku tekstiviestin lähettäminen olisi vaivannäköä alkuunkaan, muutama sekunti ihmisen elämässä. Ihan sillä puhelimella voi soittaakin jos ei jaksa näpytellä viestiä vaikka onhan se raskasta ja työlästä tuottaa puhetta ja ääntä.
Aika hankalaksi menee sopia yhteisiä menoja, jos porukassa on joku, joka ei halua käyttää sähköisiä työkaluja. Muut sopii illanvieton ajasta ja paikasta jossain whatsapissa tai doodle-äänestyksessä, ja sit on se yks jolle pitäisi erikseen soittaa tai lähettää jotain hiton tekstiviestejä että nyt tilanne on tämä ja tämä, mitä mieltä sä olet? Jos kyseessä olisi vaikkapa näkövammainen ystävä niin asia olisi tottakai ok, mutta jos ihminen ei vain suostu käyttämään nykyaikana vakiintuneita viestintävälineitä niin kyllä se pidemmän päälle rasittaa. Mitä jos joku periaatesyistä ei haluaisi käyttää puhelintakaan vaan kaikki yhteydenotot pitäisi hoitaa kirjeillä... Eihän työelämässäkään tuollaista suvaittaisi.
Mikä vaikeus on vaikka kopioida niitä viestejä sieltä WhatsAppista tekstiviestisovellukseen ja lähettää ne näin sille älypuhelimettomalle kaverille?
Pari sormen napautusta vaan lisää ja homma on hoidossa.
Sen whatsapittoman voi myös vain jättää kaiken ulkopuolelle. Tämä poppoo kun tuppaa olemaan muutenkin melko haastavaa väkeä. Ei se älyvehkeen hommaaminen pakota sinua jakamaan persekuvia somessa. Sinä et halua helpottaa 20 ystäväsi elämää, mutta heidän pitäisi kaikkien helpottaa sinun?
Mulla on älypuhelin, mutten todellakaan ole missään whatsappissa. Jos joku tosiaan jättäisi mut sen takia, taitaisi todellakin olla sen menetys. Mulla on frendejä, jotka asuu kadulla ja sovitaan tapaaminen jonnekin metroaseman taakse, et ihan perinteisesti asia hoituu mun kanssani, toki mulle voi soittaakin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on älypuhelin, mutten todellakaan ole missään whatsappissa. Jos joku tosiaan jättäisi mut sen takia, taitaisi todellakin olla sen menetys. Mulla on frendejä, jotka asuu kadulla ja sovitaan tapaaminen jonnekin metroaseman taakse, et ihan perinteisesti asia hoituu mun kanssani, toki mulle voi soittaakin...
Just yks nuorempi sukulainen itki, kun melkein kukaan ei ollu tullut sen valmistujaisiin... juu no eipä varmaan 9-kymppinen mummo ollut saanut whatsapp-viestiä... eikä itteeni hirveesti purista, kun ei tarvinnut ostaa lahjaa. Et se on ihan oma menetys...
En ole lukenut koko ketjua, mutta mulla on yksi vastaavanlainen kaveri. Hankaloittaa viestintää, kun hänellä ei ole whatsappia, vaan hänelle täytyy sitten aina tekstailla erikseen.
Ja me ollaan viiskymppisiä, jos sillä nyt sitten on mitään merkitystä.
Minulla on älypuhelin, mutta siinä on käyttöjärjestelmä johon ei saa näitä nykyajan appseja. Mies ei itsekään ole somettaja, mutta sitten vuokrattiin mökki ja saunavuorojen sopimiseen sun muuhun siellä käytetään Whatsapp (?) -ryhmää. Ja niin alkoi miestä hiertää, kun minulla ei ole Whatsappia! Meni ja osti minulle puhelimen selkäni takana ja minulta kysymättä, koska hänellä oli pakkomielle että minutkin pitää saada Whatsappiin. No en tietenkään ottanut sitä puhelinta edes käyttöön, koska minulla on omat pakkomielteeni ja käytän vain Nokia-puhelimia (ja olen ylpeä siitä). Siinä meni 200€ kankkulan kaivoon kun mies ei vaivautunut minulta kysymään mitä mieltä olen asiasta ja suostunko moista puhelinta käyttämään.
No nyt tuli tytön kanssa jostain syystä tämä asia puheeksi, että mies mennyt tällaisen källin tekemään. Tyttö otti riemuissaan korkkaamattoman puhelimen omaan käyttöönsä. Happy end.
Älkää hyvät ihmiset menkö ostamaan toiselle puhelinta kysymättä ensin lupaa!
Suurin osa kavereistani on boheemeja kalliolaisia, joten tavataan, jos sattuu kadulla tulemaan vastaan. Voihan niistä jollain joskus olla älyluuri, mutta usein ne on varastettu tms.
Mulla ei ole älypuhelinta, ei ole koskaan vielä ollutkaan. Tunnen yhden toisen jolla ei myöskään älyluuria ole. Koneella käyn fasessa ja pyörin netissä, mutta liikkeessä minut saa kiinni vain soittamalla tai tekstiviestillä. Ei siis edes multimediaviestillä, sillä puhelimeni ei tue niitä. Puhelimessani ei ole myöskään kameraa.
Miehelläni ja lapsellani on älylaitteet, mutta hekin, kuten ystävätkin, osaavat käyttää edelleen puhelimen soitto ja viestimahdollisuutta. Autossani ei ole myöskään navigaattoria, vaan kuljen kartasta etukäteen katsomilla ohjeilla, jos olen vieraampaan paikkaan menossa.
En tosin naputa ruokienkuvailusta. Saatan vain seuraavalla kerralla jättää moiset sometuskekkerit väliin, ellei ravintolaillallisen tarkoitus ollutkaan viettää kaveriaikaa livenä.
Kenenkään ei ole pakko whatsapittaa, somettaa tai facettaa. Eikä kenenkään ole pakko soittaa/tekstiviestittää erikseen älylaite/sovellus vastaisille. Näin kaikki ovat tekemisissä vain omanlaistensa ihmisten kanssa. Problem solved.
Kerrohan lisää? Kuulostaa aika hatusta vedetyltä väitteeltä