Lue keskustelun säännöt.
Kantaako elämä jos lopetan kesätyön?
11.06.2017 |
Olen reilu 20v opiskelija ja aloitin vapun jälkeen kesätyön siivoojana. Työ ei ole ollut sitä mitä odotin - työnkuva itsessään on ok, mutta koskaan ei ole aikaa tehdä kaikkea sitä mitä pitäisi, saati sitten tehdä se huolella, vaan aika on täysin alimitoitettu. Pitääkseni tauot joudun nipistämään työn laadusta vielä vähän lisää. Silti suurin huoleni on työnohjauksessa, sillä "perehdytys" kesti pari tuntia ja oli todella kattamaton, vaikka kyselinkin kaikkea, mitä vain tuli mieleen sillä hetkellä. Jouduin varsinkin alussa soittelemaan jatkuvasti täsmennystä ja ohjeita selittämättä jääneisiin asioihin, eikä kaikki ole selvää vieläkään, mutta nyt työpaikalta on alettu vastaamaan huonosti puheluihini. Tunnen olevani työssä täysin yksin, en näe muita saman firman työntekijöitä, vain työkohteissa toisinaan joitain ihmisiä. Lisänä tietysti niska-hartiakivut, jotka ovat liikunnan avulla pysyneet siedettävinä, ja sormien ja ranteiden kivut ja turvotus, joihin en ole keksinyt ratkaisua.
Työpäivän jälkeen olen ihan puhki enkä jaksa tehdä mitään, mikä on ongelmallista, sillä tarkoitukseni oli suorittaa kesälläkin hieman opintoja. Joka päivä päässä takoo ajatus, että pitäisi lopettaa työt, kun koeaikaa vielä on. Taloudellisesti tulisin jotenkuten toimeen ilman työtäkin, mutta entä työllistyminen jatkossa? Olen kärsinyt mielenterveysongelmista teinistä asti ja niidenkin seurauksena olen ennen tätä työtä viimeksi ollut töissä alaikäisenä, joten olin yllättynyt ja huojentunut saatuani edes jonkun työn.
Mitä tässä pitäisi tehdä? Voinko luottaa pääseväni enää ikinä töihin jos nyt lopetan? Vai onko parempi vain kärsiä tämä kesä loppuun, vaikka sitten opintojen ja hyvinvoinnin kustannuksella? Kai sitä pitäisi nuorena jaksaa yksi kesä vaikka päällään seisten, mutta ahdistaa todella ajatus siitä kun koeaika loppuu enkä voi enää perääntyä :( Toisaalta turhaan opiskelen, jos en tule koskaan työllistymään omalle alalle tai minnekään puuttuvan työkokemuksen takia.
Kommentit (42)
Siivoa niin että näyttää siivotulta.
Jos tarvitsee imuroida niin imuroi. Jätä turhanpäiväinen hinkkaaminen pois.
Siivoatko rappuja vai? Jos siivoat niin ne matot on tärkeät ja se ettei lasiovissa ole tahroja. Älä jää hinkkaamaan kaiteita tms.
Isoimmat hiekat pois. Ja jos olet yhtenä päivänä siivonnut hyvin nurkkia myöten, niin seuraavana päivänä vaan vähän pintapuolisesti teet.
Tai toimistosiivouksessa sinun ei tarvitse (eikä kuulukaan) nostella työpöytien tavaroita vaan siitä ympäriltä pyyhit. Ja roskat viet. Isoimmat jutut lattialta pois.
Kun menet sinne työpaikalle niin mihin katseesi kiinnittyy? Onko se lattia ja nimenomaan matto? Jos on niin se siivotaan kunnolla. Ei kukaan katsele seiniä tai kaapinpäällisiä tmv.
Jos et jaksa töissä niin sano itsesi irti koeajalla. Terveys on ykkönen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen sinnittelyä, kun kyse on kuitenkin väliaikaisesta tilanteesta. Itse olen ainakin persoona, jota keskeyttäminen jäisi vaivaamaan. Siivoat mitä ehdit ja priorisoit näkyvän lian. Älä ole huolellinen, kun siihen ei kerran ole annettu resursseja. Se ei ole sinun syysi.
Vierailija kirjoitti:
En ole saanut muita paikkoja kipeäksi kun sormet. Niitä kolottaa ja tuntuvat turvonneilta. Löysin syynkin, puristan mopan vartta kovaa koko ajan. Kuulostaa siltä, että käytät välineitä väärin. Säädä varsi oikean mittaiseksi, tee isoja liikkeitä, älä hinkuta. Jos tahraa,älä hinkuta mopalla vaan laita jalka sen mopan päälle ja hinkuta jalalla. Älä purista vartta, se liikkuu yllättävän kevyelläkin liikkeellä. Kostuta kuivaa hieman, älä märäksi vaan vetäset muutamia kertoja hanan alla, joka lirisee hiljalleen, taita moppa ja puristele kevyesti. Vältä rutistelua. Imuria jos käytät, pidä toisella kädellä letkusta (selän takana) toisella varresta kii. Imuri seuraa nätisti, ei tartte repiä ja nostella ja siirrellä sitä. Maton reunoja älä nosta kädellä, vaan jalalla. Toivon mukaan jostain oli jotain hyötyä, mikä voisi hieman keventää työtäsi :) Saat karenssin jos lopetat. Älä siispä irtisanoudu..
Varsi on oikean mittainen ja siivoan isoilla liikkeillä puristamatta, tuo jalkahinkkauskin opetettiin lyhyessä perehdytyksessäni. En siis usko että ergonomia on pahasti pielessä muuten kuin imurin kantamisessa (kädet ei vaan riitä enkä tiedä miten se kuuluisi tehdä oikein), mulla vaan on herkät ranteet ja sormet eikä tuo sormikipu lopu enää viikonloppujenkaan aikana :/ Mutta kiitos tuosta imurivinkistä, se oli mulle uusi!
Karenssista ei ole pelkoa, en ole työttömyyskorvauksien piirissä muutenkaan kun opiskelen. Luojan kiitos, olisi kyllä kamala tilanne jos olisi työttömyydestä tähän duuniin siirtynyt, eikä olisi mahdollisuuttakaan lopettaa. Rahallisesti saan siis asiat järjestymään kesäopintotuella ja lainalla.
Oon yrittänyt miettiä juuri tuota, että voisin jälkikäteen olla ylpeä että selvisin tästä. Sillä ajatuksella jaksoinkin ihan ekan viikon kun päivät venyivät kymmentuntisiksi, että sain asiat jotenkuten tehtyä. Toisaalta mulla on jo muutama vaikeuksien kautta voittoon -kokemus, esimerkiksi opiskelupaikan saaminen oli haastavaa ja laitoin itseni todella likoon saadakseni sen, ja teininä olin sitkeästi tosi pitkän pätkän puhelinmyyjänä. Näistä olenkin ylpeä, mutta välillä mietin, onko tämä työ kuitenkaan kaiken tämän panostuksen ja vastenmielisyyden arvoista. Viikottain saan töissä ahdistuskohtauksia, joista on vaan pakko rauhoittua äkkiä ja jatkaa töitä. Sinänsä harmi, että näinkään tärkeää työtä eivät työnantajat yhtään arvosta, mutta asiakaskohtaamisissa taas aina tuntuu, että työpanoksellani on merkitystä ja minua arvostetaan.
Siivousalalla tuntuu olevan ennemminkin sääntö kuin poikkeus se, että perehdytys on puutteellista tai jopa olematonta.
Niska- ja hartiavaivat ovat yleensä itse hallittavissa (liikunta, hieronta), mutta nuo kipuilevat sormet/kädet pitää näyttää lääkärille.
Siivoustyö voi tietysti olla yksinäistä - pyydä tapaamista sen esimiehesi kanssa ja kirjoita kysyttävät asiat paperille, jotta on selkeä keskustelun pohja.
Älä jää sinne, jos tuntuu pahalta, eikä ole tuleva ammattisi.
Tsemppiä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niska- ja hartiavaivat ovat yleensä itse hallittavissa (liikunta, hieronta), mutta nuo kipuilevat sormet/kädet pitää näyttää lääkärille.
Siivoustyö voi tietysti olla yksinäistä - pyydä tapaamista sen esimiehesi kanssa ja kirjoita kysyttävät asiat paperille, jotta on selkeä keskustelun pohja.
Älä jää sinne, jos tuntuu pahalta, eikä ole tuleva ammattisi.
Tsemppiä :)
En usko että tapaaminen onnistuisi, oma esimies ei ole edes vastannut puhelimeen kahteen viikkoon, vaikkei ole lomallakaan. Yleisempiä asioita olen kysellyt muilta tarpeen mukaan. Se tässä ehkä eniten turhauttaakin, kun kontaktia työnantajapuoleen ei ole, eikä ketään kenen kanssa jakaa työpäivä ja sen murheet.
En ole tästä kyllä ammattia tekemässä, oli niin tai näin niin tämän kesän jälkeen en alalle palaa :D Se on onneksi itsessään helpotus. Kiitos tsempeistä!
Vierailija kirjoitti:
Niska- ja hartiavaivat ovat yleensä itse hallittavissa (liikunta, hieronta), mutta nuo kipuilevat sormet/kädet pitää näyttää lääkärille.
Siivoustyö voi tietysti olla yksinäistä - pyydä tapaamista sen esimiehesi kanssa ja kirjoita kysyttävät asiat paperille, jotta on selkeä keskustelun pohja.
Älä jää sinne, jos tuntuu pahalta, eikä ole tuleva ammattisi.
Tsemppiä :)
No ei kai nyt herran jestas työrasitukseen tottumattomien lihasten/nivelten takia mennä lääkäriin! Vai meneekö täällä porukka oikeasti lääkäriin, jos juoksulenkin jälkeen on jalan lihakset kipeinä? Tai aerobic-tuntien jälkeen on joku ennen käyttämätön lihas kipeänä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on ihan ok lopettaa työ jos kuitenkin aiot kesälläkin opiskella. Jos lopettaminen tulisi jotenkin puheeksi jatkossa työhaastatteluissa niin voit sanoa lopettaneesi koska halusit keskittyä täysillä opiskeluun. Jos kovasti kipeydyt työssä niin siitä voi jäädä sulle vaikka loppuelämän riesa, ei kannata.
Kuinka reilusti kaksikymppinen olet jos sulla on jo vuosien aukkoja cv:ssä?
Vierailija kirjoitti:
Minusta on ihan ok lopettaa työ jos kuitenkin aiot kesälläkin opiskella. Jos lopettaminen tulisi jotenkin puheeksi jatkossa työhaastatteluissa niin voit sanoa lopettaneesi koska halusit keskittyä täysillä opiskeluun. Jos kovasti kipeydyt työssä niin siitä voi jäädä sulle vaikka loppuelämän riesa, ei kannata.
Kuinka reilusti kaksikymppinen olet jos sulla on jo vuosien aukkoja cv:ssä?
Jep, noita pysyviä vammoja pelkään myös, vaikken tiedä kuinka helposti niitä voisi käsiin tulla. Toisaalta kädet on oireillut jo ennen työtä mm kylmästä ja kirjoittamisesta läpi elämän, en tiedä mikä niissä on vikana. Selkä onneksi vaikuttaisi olevan kunnossa.
Sanotaan nyt, että alle 25v kuitenkin. Kun oon töissä ollut viimeksi 17-vuotiaana, niin tuosta tulee millä tahansa laskutavalla useampi vuosi. Myös koulutuksen kanssa oli haastavaa aikuistumisen kynnyksellä ja oon ollut ihan työttömänä/työkyvyttömänä ennen opiskelemaan pääsyä, lukiokin venähti ja aloitin ja keskeytin yhdessä välissä ammatillisen koulutuksen. CV siis näyttää pahalta, vaikken tuota keskeytynyttä ammattikoulua CV:ssä pidäkään kun olin siellä niin lyhyen aikaa. Nyt kuitenkin opiskelen itselleni sopivaa alaa ja opinnot on edenneet aikataulussa ja hyvillä arvosanoilla, mutta menneisyyden vaikutus työnhakuun ahdistaa jatkuvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni tekstistä huomaa, että olet tunnollinen kun kannat selkeästi syyllisyyttä lopettamista. Tuskinpa työssä pärjääminen jatkossa tulee oleman ongelma. Valitettavasti en usko, että siivousalan kesätyöllä on nykypäivän kilpailuilla markkinoilla suurtakaan merkitystä. Oma hyvinvointi ja mielenterveys menee tulojen edelle. Jos koko kesän stressaat niin koska ehdit lepämään tulevaa vuotta varten? Luultavasti sinulle olisi enemmän hyötyä, jos saisit levettyä ja tehtyä kursseja kesällä. Yksi vaihtoehto tietysti olisi, jos saisit esim. neuvoteltua niin että pitäisitkin elokuun tai heinä- ja elokuun vapaata. Mutta luulenpa, että työnantaja ei välttämättä kovin myötämielinen ole. Itse varmasti lopettaisin paikassa.
Opi hiukan fuskaamaan oli neuvo kun sanoin ettei kaikkea ehdi, siivoustyö on semmoista.
Lomittajat totesivat usein ettei millään kaikkea siinä ajassa edes käydä läpi.
Yhtenä päivänä keskity yhteen jonka teet tarkemmin.
Ilmapiirillä on merkitystä, itse tykkäsin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole saanut muita paikkoja kipeäksi kun sormet. Niitä kolottaa ja tuntuvat turvonneilta. Löysin syynkin, puristan mopan vartta kovaa koko ajan. Kuulostaa siltä, että käytät välineitä väärin. Säädä varsi oikean mittaiseksi, tee isoja liikkeitä, älä hinkuta. Jos tahraa,älä hinkuta mopalla vaan laita jalka sen mopan päälle ja hinkuta jalalla. Älä purista vartta, se liikkuu yllättävän kevyelläkin liikkeellä. Kostuta kuivaa hieman, älä märäksi vaan vetäset muutamia kertoja hanan alla, joka lirisee hiljalleen, taita moppa ja puristele kevyesti. Vältä rutistelua. Imuria jos käytät, pidä toisella kädellä letkusta (selän takana) toisella varresta kii. Imuri seuraa nätisti, ei tartte repiä ja nostella ja siirrellä sitä. Maton reunoja älä nosta kädellä, vaan jalalla. Toivon mukaan jostain oli jotain hyötyä, mikä voisi hieman keventää työtäsi :) Saat karenssin jos lopetat. Älä siispä irtisanoudu..
Varsi on oikean mittainen ja siivoan isoilla liikkeillä puristamatta, tuo jalkahinkkauskin opetettiin lyhyessä perehdytyksessäni. En siis usko että ergonomia on pahasti pielessä muuten kuin imurin kantamisessa (kädet ei vaan riitä enkä tiedä miten se kuuluisi tehdä oikein), mulla vaan on herkät ranteet ja sormet eikä tuo sormikipu lopu enää viikonloppujenkaan aikana :/ Mutta kiitos tuosta imurivinkistä, se oli mulle uusi!
Karenssista ei ole pelkoa, en ole työttömyyskorvauksien piirissä muutenkaan kun opiskelen. Luojan kiitos, olisi kyllä kamala tilanne jos olisi työttömyydestä tähän duuniin siirtynyt, eikä olisi mahdollisuuttakaan lopettaa. Rahallisesti saan siis asiat järjestymään kesäopintotuella ja lainalla.
Oon yrittänyt miettiä juuri tuota, että voisin jälkikäteen olla ylpeä että selvisin tästä. Sillä ajatuksella jaksoinkin ihan ekan viikon kun päivät venyivät kymmentuntisiksi, että sain asiat jotenkuten tehtyä. Toisaalta mulla on jo muutama vaikeuksien kautta voittoon -kokemus, esimerkiksi opiskelupaikan saaminen oli haastavaa ja laitoin itseni todella likoon saadakseni sen, ja teininä olin sitkeästi tosi pitkän pätkän puhelinmyyjänä. Näistä olenkin ylpeä, mutta välillä mietin, onko tämä työ kuitenkaan kaiken tämän panostuksen ja vastenmielisyyden arvoista. Viikottain saan töissä ahdistuskohtauksia, joista on vaan pakko rauhoittua äkkiä ja jatkaa töitä. Sinänsä harmi, että näinkään tärkeää työtä eivät työnantajat yhtään arvosta, mutta asiakaskohtaamisissa taas aina tuntuu, että työpanoksellani on merkitystä ja minua arvostetaan.
No en tiedä siivoatko rappuja, minä siivoan. Käytävillä, imurin varsi/letku olkapäälle ja vedä imuria perässäsi. Nostat vain kynnysten yli :)
Kuljetan roskat alas asti. En kanna mukana harjaa ja rikkalapiota ja kiikuta sitä aina kerrosta alemmaks. Menen alas asti mopalla, kuljetan roskat mukana ja lopussa imuroin roskakasankin. Eli mukanani on rätti, jonka kulma on kasteltu. Sillä pyyhin ikkunoista, peileistä, hisseistä ja tarvittaessa valokatkaisijoista sormenjäljet/tahrat ja tietenkin moppa. Imurin jätän tietenkin alas matolle. Vetäisen nihkeällä (eli kuiva jota hieman kostutettu) 2* viikossa ja kerran märällä pesen. Pesussa meillä on pesumoppa, ei ole rättiä ja lastaa joten nappaan mukaani 2-3 märkää mopan päätä ja nakkaan ne vaihtopaikkoihin/hissiin. En kiikuta ämpäriä siispä mukana. Käyn ne pesemässä kun vaihdan rappua. Toi ijos lasta ja rätti käytössä niin ei ole vaihtoehtona olla kiikuttamatta mukana... Kaiteet pyyhin samalla kun matkaan alas päin, tarvittaessa. En joka kerta siispä. Kaiteen välit hiuslakka tarvittaessa. Patterin taustat kerran vuodessa. Menen moppa edellä, eli en mene takaperin vaan työnnän noppaa edelläni ja portaissa sama. Mopan siinä päässä oleva punainen nuoli meno suuntaan (alkuun vetelin väärinkin päin, kunnes hoksasin 😂)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on ihan ok lopettaa työ jos kuitenkin aiot kesälläkin opiskella. Jos lopettaminen tulisi jotenkin puheeksi jatkossa työhaastatteluissa niin voit sanoa lopettaneesi koska halusit keskittyä täysillä opiskeluun. Jos kovasti kipeydyt työssä niin siitä voi jäädä sulle vaikka loppuelämän riesa, ei kannata.
Kuinka reilusti kaksikymppinen olet jos sulla on jo vuosien aukkoja cv:ssä?
Jep, noita pysyviä vammoja pelkään myös, vaikken tiedä kuinka helposti niitä voisi käsiin tulla. Toisaalta kädet on oireillut jo ennen työtä mm kylmästä ja kirjoittamisesta läpi elämän, en tiedä mikä niissä on vikana. Selkä onneksi vaikuttaisi olevan kunnossa.
Sanotaan nyt, että alle 25v kuitenkin. Kun oon töissä ollut viimeksi 17-vuotiaana, niin tuosta tulee millä tahansa laskutavalla useampi vuosi. Myös koulutuksen kanssa oli haastavaa aikuistumisen kynnyksellä ja oon ollut ihan työttömänä/työkyvyttömänä ennen opiskelemaan pääsyä, lukiokin venähti ja aloitin ja keskeytin yhdessä välissä ammatillisen koulutuksen. CV siis näyttää pahalta, vaikken tuota keskeytynyttä ammattikoulua CV:ssä pidäkään kun olin siellä niin lyhyen aikaa. Nyt kuitenkin opiskelen itselleni sopivaa alaa ja opinnot on edenneet aikataulussa ja hyvillä arvosanoilla, mutta menneisyyden vaikutus työnhakuun ahdistaa jatkuvasti.
No, minulla on vähän samanlainen historia ja olen nyt kolmekymppinen. En ole maininnut hakemuksissa mitään siitä mitä olen alle parikymppisenä tehnyt. Lukiota en käynyt, sen toki mainitsisin jos olisin. Tuo aika ei ole lainkaan kiinnostanut haastattelijoita, pyytävät kertomaan vain alaan liittyvästä kokemuksesta ja koulutuksesta. Yksi mikä on tehnyt vaikutuksen, on alaan liittyvä vapaaehtoistyö.
Oikeasti, ei tuolla ole väliä, moni nuori pitää välivuosia ja miettii mitä haluaa, matkustelee ja bilettää ja ties mitä. Se on ihan ok. Terveysongelmista ei kannata työhaastattelijalle mainita vaan voit kertoa vaikkapa reilanneesi aukkokohdissa, vaikutat silloin mielenkiintoisemmaltakin.
Mieti omaa terveyttäsi ja opiskelua, se on tärkeää, ei joku parin kuukauden siivoushomma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole saanut muita paikkoja kipeäksi kun sormet. Niitä kolottaa ja tuntuvat turvonneilta. Löysin syynkin, puristan mopan vartta kovaa koko ajan. Kuulostaa siltä, että käytät välineitä väärin. Säädä varsi oikean mittaiseksi, tee isoja liikkeitä, älä hinkuta. Jos tahraa,älä hinkuta mopalla vaan laita jalka sen mopan päälle ja hinkuta jalalla. Älä purista vartta, se liikkuu yllättävän kevyelläkin liikkeellä. Kostuta kuivaa hieman, älä märäksi vaan vetäset muutamia kertoja hanan alla, joka lirisee hiljalleen, taita moppa ja puristele kevyesti. Vältä rutistelua. Imuria jos käytät, pidä toisella kädellä letkusta (selän takana) toisella varresta kii. Imuri seuraa nätisti, ei tartte repiä ja nostella ja siirrellä sitä. Maton reunoja älä nosta kädellä, vaan jalalla. Toivon mukaan jostain oli jotain hyötyä, mikä voisi hieman keventää työtäsi :) Saat karenssin jos lopetat. Älä siispä irtisanoudu..
Varsi on oikean mittainen ja siivoan isoilla liikkeillä puristamatta, tuo jalkahinkkauskin opetettiin lyhyessä perehdytyksessäni. En siis usko että ergonomia on pahasti pielessä muuten kuin imurin kantamisessa (kädet ei vaan riitä enkä tiedä miten se kuuluisi tehdä oikein), mulla vaan on herkät ranteet ja sormet eikä tuo sormikipu lopu enää viikonloppujenkaan aikana :/ Mutta kiitos tuosta imurivinkistä, se oli mulle uusi!
Karenssista ei ole pelkoa, en ole työttömyyskorvauksien piirissä muutenkaan kun opiskelen. Luojan kiitos, olisi kyllä kamala tilanne jos olisi työttömyydestä tähän duuniin siirtynyt, eikä olisi mahdollisuuttakaan lopettaa. Rahallisesti saan siis asiat järjestymään kesäopintotuella ja lainalla.
Oon yrittänyt miettiä juuri tuota, että voisin jälkikäteen olla ylpeä että selvisin tästä. Sillä ajatuksella jaksoinkin ihan ekan viikon kun päivät venyivät kymmentuntisiksi, että sain asiat jotenkuten tehtyä. Toisaalta mulla on jo muutama vaikeuksien kautta voittoon -kokemus, esimerkiksi opiskelupaikan saaminen oli haastavaa ja laitoin itseni todella likoon saadakseni sen, ja teininä olin sitkeästi tosi pitkän pätkän puhelinmyyjänä. Näistä olenkin ylpeä, mutta välillä mietin, onko tämä työ kuitenkaan kaiken tämän panostuksen ja vastenmielisyyden arvoista. Viikottain saan töissä ahdistuskohtauksia, joista on vaan pakko rauhoittua äkkiä ja jatkaa töitä. Sinänsä harmi, että näinkään tärkeää työtä eivät työnantajat yhtään arvosta, mutta asiakaskohtaamisissa taas aina tuntuu, että työpanoksellani on merkitystä ja minua arvostetaan.
No en tiedä siivoatko rappuja, minä siivoan. Käytävillä, imurin varsi/letku olkapäälle ja vedä imuria perässäsi. Nostat vain kynnysten yli :)
Kuljetan roskat alas asti. En kanna mukana harjaa ja rikkalapiota ja kiikuta sitä aina kerrosta alemmaks. Menen alas asti mopalla, kuljetan roskat mukana ja lopussa imuroin roskakasankin. Eli mukanani on rätti, jonka kulma on kasteltu. Sillä pyyhin ikkunoista, peileistä, hisseistä ja tarvittaessa valokatkaisijoista sormenjäljet/tahrat ja tietenkin moppa. Imurin jätän tietenkin alas matolle. Vetäisen nihkeällä (eli kuiva jota hieman kostutettu) 2* viikossa ja kerran märällä pesen. Pesussa meillä on pesumoppa, ei ole rättiä ja lastaa joten nappaan mukaani 2-3 märkää mopan päätä ja nakkaan ne vaihtopaikkoihin/hissiin. En kiikuta ämpäriä siispä mukana. Käyn ne pesemässä kun vaihdan rappua. Toi ijos lasta ja rätti käytössä niin ei ole vaihtoehtona olla kiikuttamatta mukana... Kaiteet pyyhin samalla kun matkaan alas päin, tarvittaessa. En joka kerta siispä. Kaiteen välit hiuslakka tarvittaessa. Patterin taustat kerran vuodessa. Menen moppa edellä, eli en mene takaperin vaan työnnän noppaa edelläni ja portaissa sama. Mopan siinä päässä oleva punainen nuoli meno suuntaan (alkuun vetelin väärinkin päin, kunnes hoksasin 😂)
Ääh virheitä xD Hiuslakka=pölyhuiska
Kannattaa käydä lääkärissä tuon sormikivun vuoksi. Kuulostaa oudolta. Ei ole mikään häpeä lopettaa tätä työtä, siivoustyö on raskasta, ei sitä kaikkien fysiikka kestä.
Et ole yhtään sen onnistunut tai epäonnistunutkaan ihmisenä tai työntekijänä, jos nyt lopetat. Jos mietit, kuinka ylpeä olet itsestäsi suoriutuessasi täatä. Niin ehkä voit myös olla ylpeä, että olet tiedlstanut omat rajasi ja koet myös lepäämisen tärkeäksi. Itse tein parikymppisenä jonkun aikaa täydellisellä riistopalkalla siivoustyötä jonkin aikaa. Palkka oli siis varmasti jo laiton niin surkea se oli. Näin jälkeenpäin mietin, että miksi edes jatkoin paikassa kun sain tietää palkan. Olisi pitänyt heti kävellä ulos. Monilla varmasti tulee sellainen, että tuntee lopettaessaan pettävänsä itsensä (ja työnantajan.)
Vierailija kirjoitti:
Määräaikainen kesätyö, joka loppuu elokussa ja et kestä?
Miten olet ajatellut kestää töissä, joissa on lomaa vain viikko talvella ja neljä viikkoa kesällä?
Ehkä hän ei ole ajatellut hankkivansa tuollaista työtä? Toisekseen työssä viihtymiseen vaikuttaa aika merkittävästi se millainen työ on kyseessä. Hanttihommia en itse ala tekemään niin pitkään kun ei ole pakko.
Kaikki työ tuntuu alussa raskaalta, kun ei ole tottunut käymään töissä. Ekat kuukaudet tuntuu, ettei ole enää elämää ja illat on niin lyhyitä. Normaali kehitysvaihe lyhyistä koulupäivistä kohti aikuisuutta...
Vierailija kirjoitti:
Kaikki työ tuntuu alussa raskaalta, kun ei ole tottunut käymään töissä. Ekat kuukaudet tuntuu, ettei ole enää elämää ja illat on niin lyhyitä. Normaali kehitysvaihe lyhyistä koulupäivistä kohti aikuisuutta...
En ihan allekirjoita tuota, tein lukiossa koulun jälkeen osa-aikatöitä 18h viikossa ja koulumatka oli pitkä. Nyt siis jää vapaa-aikaa enemmän kuin tuolloin, mutta silti jaksoin silloin paremmin tuolloin lukiolaisena viettää aikaa kavereidenkin kanssa ja panostaa kouluun. Luulisin, että työnkuvalla on paljonkin merkitystä jaksamisen kannalta.
Tuntuu kyllä juuri tuolta, että petän itseni ja työnantajan jos nyt lopetan :( Toisaalta petän itseni myös ellen saa opintoja edistettyä, enkä tiedä miten jaksan syksylläkään opiskella jos koko kesä menee tuossa työssä.
AP
On se hullua hommaa ja onko edes laillista. Kannattaa ajoissa liittyä liittoihin ja muutenkin katsoa, että hommat tehdään lakien mukaan.