Ohjasin elämäni ojaan parissa viikossa.
Tavallisesta nuoresta naisesta tuli vastuuton ja holtiton. Kytkin päälle vaihteen, etten välitä. Petin miestäni 4 eri miehen kanssa eri aikaan. Otin 4 saikkupäivää töistä, jotta voin tehdä mitä vaan, shoppailla, tutustua ihmisiin, ryypätä ja pössytellä. Pössyttely ei ollut mukavaa mutta muu oli. Ympärillä ihmiset etenee, menee naimisiin, saa lapsia. Minä en halua sellaista nyt eikä minusta siihen ole. Vihjaillaan että pitäisi olla jo.
Haluaisin elää itseäni varten ja toipua yli 10 vuoden masennuksesta. Aion säilyttää työn ja terapian. Mutta erota en uskalla. Tiedän, järkyttävää miestä kohtaan. Meinasin jatkaa nyt normaalisti, ilman tuota episodia mitä puuhasin. Töihin lähden pian.
Antaa tulla paskaa niskaan.
Kommentit (21)
Minä ohjasi sen ojaan viikossa, mutta jooh pitänee koittaa ottaa tilanteesta kaikki hyöty irti ja mennä niillä eväillä mitä oon saanut.
Vierailija kirjoitti:
Töissä seurakunnassa?
En ole, mutta oma elämä tuntuu kuin kirkossa istuisi. ap
Jos kerran kaikki tuo on tekemättä, niin minkä takia alunperin sitouduit?
En minä osaa tuomita, vaikka en ketään petäkään - koska ei ole sellaista jota pettäisin. Pari kertaa tosin olen ollut episodissa, että toinen osapuoli on ollut sitä mieltä että me seurusteltiin vaikka mun mielestä ei seukattu.
Ei se mitään, kukaan ei ole täydellinen. Pettäminen ei kyllä ole kivaa puolisoasi kohtaan. Eroa, se olisi reiluinta siksikin että todennäköisesti petät uudestaan. Elä sinkkuna ja revittele!
Vierailija kirjoitti:
Jos kerran kaikki tuo on tekemättä, niin minkä takia alunperin sitouduit?
En minä osaa tuomita, vaikka en ketään petäkään - koska ei ole sellaista jota pettäisin. Pari kertaa tosin olen ollut episodissa, että toinen osapuoli on ollut sitä mieltä että me seurusteltiin vaikka mun mielestä ei seukattu.
Sitouduin, koska teinistä asti muun en ole osannut ajatella olevan minulle "oikein" tai "hyväksi". Aina seurustellut muita myötäillen. Elänyt vanhempien ikeen alla. Jäi todella asiat tekemättä, joihin nyt sitten palattiin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ei se mitään, kukaan ei ole täydellinen. Pettäminen ei kyllä ole kivaa puolisoasi kohtaan. Eroa, se olisi reiluinta siksikin että todennäköisesti petät uudestaan. Elä sinkkuna ja revittele!
Ero pelottaa, koko saatanan suku/suvut repis minut kappaleiks. Olen se hyvin pärjäävä, viehättävä vaimonalku heidän silmissään. Tietävät kyllä osittain masennuksestani yms. Kun oletusarvona on juurikin kihlat, naimisiin, lapsi, oma asunto jne. Onpahan terapeutille asiaa.
Ap
No nyt on ne asiat kokeiltuna ja voit ruksia ne listaltasi pois. Mieti seuraavaksi muita asioita, mitä olet aina halunnut tehdä. Harrastaa, matkustaa, tutustua, oppia... Ja sitten toteuta niitä arkesi ohessa. Alat elää omannäköistäsi elämää, kun sait tuon isoimman repäisyn tehtyä. Pienetkin omat jutut tuovat sisältöä ja jaksamista ja iloa.
Ja todennäköisesti löydän itseni pahemmasta ojasta kesän mittaan, en epäile ollenkaan ettenkö pettäisi. Kiittämätön nilkki toimii näin. Sikamainen olen puolisoani kohtaan, jos joskus hänkin ollut minua kohtaan. Ei pettänyt, ennemmin henkistä aliarvioimista. Silti en puolusta pettämistä.
Ap.
Yli 10v masennus ja seurustellut silti teinistä asti? Pettäjät on alinta sakkaa.
Miehesi heittää sinut pihalle ja kertoo sun suvulle mitä oot tehnyt.Mites sitten?
Ettei sinulla sittenkin ole kaksisuuntainen mielialahäiriö eikä pelkkä masennus? Kerro lääkärille tästä ajasta ja varsinkin jos vastaavaa sattuu uudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Ettei sinulla sittenkin ole kaksisuuntainen mielialahäiriö eikä pelkkä masennus? Kerro lääkärille tästä ajasta ja varsinkin jos vastaavaa sattuu uudestaan.
Aivan sama tuli mieleen, mania päällä, et vaan itse ymmärrä sitä.
Aloititko uuden lääkityksen vai miten sä noin yhtäkkii "sekosit"?
Sillä vaan kysyn kun käyttämässäni lääkkeessä on sivuvaikutuksina mm. pelihimo, seksuaalinen holtittomuus, ahmimishimo ja halu käyttäytyä holtittomasti/erikoisesti.
Juuri tuo käytös aiheuttaa sulle masennusta. Kun opit hallitsemaan mielesi kaikki mieliteot voit parantua masennuksesta. Vaikka tekisi mieli pettää ja ottaa saikkua niin pitää miettiä asiaa pidemmälle mihin se kaikki johtaa ja todeta että tekisi mieli tehdä niin mutta en tee sillä tekoni olisi rikkovaa.
Totta, työ ja terapia pitää sinut "kuivilla", jatka niitä.
Kuulostaa maniavaiheelta, yleistä keväällä kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavilla, varmaan muillakin.
Rakastatko miestäsi ? Ootteko kunnolla jutelleet asioista ? enkä nyt tarkoita tätä pettämisasiaa (ei tarvi kertoo) vaan yhteistä tulevaisuutta ja sun masennusta.
Entäs sun ystävät, voitko uskoutua heille ? Usein voi kertoa kavereille sitä mitä ei edes puolisolle.
Vierailija kirjoitti:
Totta, työ ja terapia pitää sinut "kuivilla", jatka niitä.
Kuulostaa maniavaiheelta, yleistä keväällä kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavilla, varmaan muillakin.
Rakastatko miestäsi ? Ootteko kunnolla jutelleet asioista ? enkä nyt tarkoita tätä pettämisasiaa (ei tarvi kertoo) vaan yhteistä tulevaisuutta ja sun masennusta.
Entäs sun ystävät, voitko uskoutua heille ? Usein voi kertoa kavereille sitä mitä ei edes puolisolle.
En ole varma, rakastanko puolisoani, tuntuu jotenkin tyhjältä pohtia asiaa. Minun häiriöistä on puhuttu hyvinkin paljon. Kun otan esille, että minusta ei ole parisuhteeseen, puoliso kääntää asian usein niin että kyllä se siitä kunhan toivun. Olen sanonut että en toivu todennäköisesti koskaan enkä juurikaan ole onnellinen.
Ja diagnoosista, minulla on monta vuotta sitten tutkittu olevan dissosiaatiohäiriö ja sen myötä mielialat/mieliteot/jopa persoonallisuus vaihtuu. Tästä lienee pitkälti kysymys. Onneksi minulla on yksi luottoystävä, jolle voin kertoa.
Kiitos ihmisille, jotka lukivat ja kommentoivat. Olin eilen töissä ja tänään menen terapiaan.
Ap
Ap täällä, palaan nyt asiaan vajaan vuoden jälkeen.
Terapiani jatkuu. Siellä on päästy etenemään hyvinkin vaikeissa asioissa.
Erosin viime heinäkuussa. Ero sujui ilman draamaa. Minulla on uusi mies, jonka kanssa vietän itseni ja meidän näköistä elämää. Enää ei tunnu kuin istuisin kirkon penkissä. Minä muuten erosin kirkostakin...
Työt jatkuu ja minulla on enemmän vastuuta.
Töissä seurakunnassa?