Jos sinut raiskattaisiin, voitko kuvitella olevasi ihminen joka menisi heti tekemään asiasta rikosilmoituksen?

Tekisin ilmoituksen, koska minulla olisi sihen syy. Tietenkin.

Tekisin siitä heti ilmoituksen, vaikka mies olenkin ja siksi ilmoitukseen omalta osaltani liittyisi erityistä häpeää. Muuten olisin omasta mielestäni vastuussa muista henkilöistä, joita samainen rikollinen raiskaisi ennen kiinnijäämistään.

Luulin ja tälläkin hetkellä ajattelen että tekisin ilmoituksen, mutta toisaalta niin luulin pahoinpitelynkin kannalta mut toisin kävi. En ikinä tehnyt ilmotusta. Toivotaan etten ikinä saa tietää käviskö raiskauksen kanssa samalla tavalla.

Toivon, että tekisin ilmoituksen. Mutta varmaksi en uskalla vannoa: se vidi olla niin lamaannuttava kokemus, että en osaisikaan, pystyisi, uskaltaisi, ehkä en edes ymmärtäisi, mitä tapahtui

Haluan, että tekijä kokee seuraukset, eikä jatka ihmisten raiskaamista, mutta toisaalta ihmiset ahdistaa ja olisi vain helppoa antaa olla. En ihan osaa sanoa mitä tekisin.

Mitäpä hyötyä tuosta olisi, eihän se muuta saisi kuin vähän sormenheristystä rangaistukseksi eikä edes mahdollinen tuomio ketään suojelisi tulevaisuudessakaan. Ei, kyllä se olisi vaan itse yritettävä parhaansa että kyseinen henkilö ei samaa temppua enää kenellekään tekisi. Tulisihan siitä ehkä jotain pientä seuraamusta, mutta pienellähän tässä maassa mennään kaikessa paitsi huumepuolella että kyllähän sen voisi maksaa mitä sitten ehkä lankeaisi, omasta puolestaan ja muiden suojaamiseksi.

Ihan varmasti tekisin. Toisaalta eräs sukulaiseni on piireissä joiden kautta saisin järjestettyä raiskaajalle osuvamman tuomion vaikka sen käräjäoikeuden tuomion lisäksi.

Tottakai. Saattaisin myös  kuvailla tarkasti koko kärsimyksen ja vaatisin niin massiiviset korvaukset kuin pystyn ja ehkäpä vielä kertoa julkisesti  kaikille kuka näin teki.

Toivottavasti. Vannomaan en menisi, sillä järkyttävässä tilanteessa ei välttämättä toimi loogisesti tai kuten ennalta ajatteli, tästä on kokemusta (ei onneksi rikoksen uhrina).

En tehnyt. Luulin aina että tekisin. Häpeä ja asian vatvominen julkisesti tuntui inhottavalta. Oli omaa tyhmyyttäni juoda niin paljon että sammuin vieraaseen asuntoon.

Patakattilaa Soi Maa kirjoitti:

Tekisin siitä heti ilmoituksen, vaikka mies olenkin ja siksi ilmoitukseen omalta osaltani liittyisi erityistä häpeää. Muuten olisin omasta mielestäni vastuussa muista henkilöistä, joita samainen rikollinen raiskaisi ennen kiinnijäämistään.

Ei sen kummempaa häpeää, kuin naisillakaan.

Raiskaus on väkivaltaa ja loukkaus toista ihmistä kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

En tehnyt. Luulin aina että tekisin. Häpeä ja asian vatvominen julkisesti tuntui inhottavalta. Oli omaa tyhmyyttäni juoda niin paljon että sammuin vieraaseen asuntoon.

Olen pahoillani. Syy ei ollut sinun, vaan tekijän.

Voisin kuvitella, mutta myönnän avoimesti, että kyse on vain omasta mielikuvituksestani. - Ei se olisi ollenkaan niin helppoa, kuin mitä sen mielikuvissaan ajattelee. - Mielikuvissaan sitä ajattelee, että raiskausksen suorittaa joku itselle täsysin vieras ja tuntematon puskaraiskaaja.  Kun taas ajatus siitä, että sen tekisi joku itselle ennestään hyvin tuttu ja johon saattaisi enemmän kuin todennäköisesti törmätä tai kohdata myöhemmin on jo niin hirvittävä, jolloin ajatus siitä, että saattaisin asian poliisille asti tutkittavaksi tuntuu vaikeammalta, koska varmasti saattaisin jollain tavoin syyttää tapahtuneesta itseäni. - Tiedän, ettei viimeksi sanotussa ole välttämättä järkeä mutta, mutta kuten sanoin on helpompi kuvitella itsensä rohkeammaksi kuin sitten ehkä tosipaikan tullen onkaan, vaikka silloin sitä vasa pitäis osata olla. Toisaalta tässä huomaa sen kuinka vaivattomasti sitä sanoo, että raiskasi tai raiskaa kun taas ajattelee asian toista puolta; miten helppoa olisi petollisuus, Kavaluus ja valehdella  väittää perättömsäti toisen syyllistyneen.... 

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset, miettikää tilanne et raiskaaja on teidän oma pitkäaikanen poikaystävä tms?

esimerkiks se on kännissä hakannut sut ja sanoo että näytät tosi kuumalta ku itket, pystyisittekö oikeesti kuuluttamaan kaikille että se mies josta te kaikki piditte ja jonka kanssa elin pitkään raiskas mut

Miksi sitä pitäisi kenellekään kuuluttaa? Viranomaisille kertominen riittää.

Ei ole lieventävä asiahaara, että tekijä on läheinen. Päinvastoin, senhän just pitäisi olla se joka suojelee ja välittää, huolehtii, auttaa. Se on päästetty lähelle ja siihen on luotettu. Henkisesti voi olla vielä rankempi kokemus kuin tuntemattoman puskaraiskaajan teko.

Totta hemmetissä. Sellainen paholainen pitää ehdottomasti nitistää.

Olen aina ajatellut niin, että itse varmasti tekisin ilmoituksen, mutta ehkä oikeassa elämässä tilanne voisi vaikuttaa jotenkin epäselvältä. Ehkä en haluaisi hyväksyä tapahtunutta ja puhuisin itselleni "ehkä se ei ollutkaan raiskaus" tai jotain sellaista. Jotenkin kun se tapahtuu toiselle ihmiselle, tietää selkeästi onko kyseessä raiskaus vai ei, mutta omalla kohdalla tilannetta voisi olla vaikeampi hahmottaa. Ehkä siinä ei osaisi ajatella järkevästi.

Olen aina ihmetellyt sitä, miten raiskatut tuntevat usein häpeää tai syyllistävät itseään, vaikka heillä ei ole siihen syytä, häpeä ja syyllisyyshän kuuluvat vain tekijälle. Jos itse tuntisin häpeää tai syyllisyyttä, niin ilmoittaminen poliisille ei ehkä olisikaan niin helppoa kuin luulisi. Olen kyllä aina ajatellut, että häpeän ja syyllisyyden sijaan tuntisin vihaa tekijää kohtaan. Että olisin niin raivoissani, että todellakin ilmoittaisin poliisille minua kohtaan tehdystä vääryydestä. Mutta tuntisinko oikeassa tilanteessa noin? Tuntevatko raiskatut yleensä niin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset, miettikää tilanne et raiskaaja on teidän oma pitkäaikanen poikaystävä tms?

esimerkiks se on kännissä hakannut sut ja sanoo että näytät tosi kuumalta ku itket, pystyisittekö oikeesti kuuluttamaan kaikille että se mies josta te kaikki piditte ja jonka kanssa elin pitkään raiskas mut

Miksi sitä pitäisi kenellekään kuuluttaa? Viranomaisille kertominen riittää.

Ei ole lieventävä asiahaara, että tekijä on läheinen. Päinvastoin, senhän just pitäisi olla se joka suojelee ja välittää, huolehtii, auttaa. Se on päästetty lähelle ja siihen on luotettu. Henkisesti voi olla vielä rankempi kokemus kuin tuntemattoman puskaraiskaajan teko.

Joku ilmoitti tuolla kertovansa kaikille kuka hänet raiskas, siks mainitsin kuuluttamisen. Ja lähinnä kysyin, koska kaikki ilmotti niin suoraan että totta kai kertoisin ilman epäilyksen häivääkään, mikä on vähän epärealistista.

Enkä kans koe että ois lieventävä asianhaara, että se on läheinen. Uskon että itelle tulis aika paljon häpeää sen vuoksi että on luottanut siihen ja mahdollisesti antanut avaimen omaan asuntoonsa ja niin pois päin. Ja uskon myös, että osa mun läheisistäni sanois, että "no ei se silti pahalla tarkottanu" ja että "kaikille tulee ylilyöntejä", mikä sais jutun tuntumaan vaan pahemmalta.

Jos oikeutta haluaa niin ei tod kannata kertoa. Eivätpähän osaa yhdistää sinua mahdolliseen tulevaan rikokseen kun ei ole yhteyttä eikä motiivia.

Ei ole raiskatuilla sympatiat tässäkään maassa, villaisella painetaan.

Minä en.

En tiedä. Minulta löytyisi toisenlaisia yhteyksiä, jotka voisivat toimia lopullisemmin.

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ajatellut niin, että itse varmasti tekisin ilmoituksen, mutta ehkä oikeassa elämässä tilanne voisi vaikuttaa jotenkin epäselvältä. Ehkä en haluaisi hyväksyä tapahtunutta ja puhuisin itselleni "ehkä se ei ollutkaan raiskaus" tai jotain sellaista. Jotenkin kun se tapahtuu toiselle ihmiselle, tietää selkeästi onko kyseessä raiskaus vai ei, mutta omalla kohdalla tilannetta voisi olla vaikeampi hahmottaa. Ehkä siinä ei osaisi ajatella järkevästi.

Olen aina ihmetellyt sitä, miten raiskatut tuntevat usein häpeää tai syyllistävät itseään, vaikka heillä ei ole siihen syytä, häpeä ja syyllisyyshän kuuluvat vain tekijälle. Jos itse tuntisin häpeää tai syyllisyyttä, niin ilmoittaminen poliisille ei ehkä olisikaan niin helppoa kuin luulisi. Olen kyllä aina ajatellut, että häpeän ja syyllisyyden sijaan tuntisin vihaa tekijää kohtaan. Että olisin niin raivoissani, että todellakin ilmoittaisin poliisille minua kohtaan tehdystä vääryydestä. Mutta tuntisinko oikeassa tilanteessa noin? Tuntevatko raiskatut yleensä niin?

Tää on yksi niistä asioista, mitä sä et voi ymmärtää ennenkuin oot kokenut.