Olen kovasti yrittänyt ystävystyä lapsen harrastuksissa olevien äitien kanssa

No jos sä istut autossa odottamassa, kun poika potkii palloa, niin ei ne muut äidit varmaan osaa sinne autoon sun seuraksesi tulla.

Vierailija kirjoitti:

No jos sä istut autossa odottamassa, kun poika potkii palloa, niin ei ne muut äidit varmaan osaa sinne autoon sun seuraksesi tulla.

Mitä? Ihan siellä kentän laidalla ole missä muutkin vanhemmat.

Lienee voi olla monia syitä mutta itselläni varmastikin vaikeus saada ystäviä se, etten pohjimmiltaan pidä itsestäni ja lähetän viboja "pitäkää te muut minusta kun minä en siihen pysty". Olen kaiketikin sitten semmoinen hyväksyntää hakeva epätoivoinen, mikä ei toimi ystävyyssuhteissa sen paremmin kuin miessuhteissa, ainakaan minulla..

Minä en tunne yhtään äitiä kahden lapsen harrastuksista. Ja nää on nyt harrastaneet jo vaikka mitä 14 vuoden aikana. En edes ulkonäöltä tuntisi. Mulle ne harrastuskuskaukset on sitä omaa aikaa, kun tipautan lapsen/lapset sinne ja saan ulkoiluttaa koiraa ylhäisessä yksinäisyydessäni.

Naiset nyt on vähän tuommoisia jostain syystä. Luulevat varmaan joka tuntematonta naista uhkaksi tai jotain.

Kertokaa naiset miksi ette ota kentän laidalla tai muualla kosketusta tuntemattomiin naisiin ystävyys mielessä (ja maailma huonoin tekosyy sosiaaliselle kömpelyydelle on 'mulls on jo tarpeeksi ystäviä'

Vierailija kirjoitti:

Naiset nyt on vähän tuommoisia jostain syystä. Luulevat varmaan joka tuntematonta naista uhkaksi tai jotain.

Kertokaa naiset miksi ette ota kentän laidalla tai muualla kosketusta tuntemattomiin naisiin ystävyys mielessä (ja maailma huonoin tekosyy sosiaaliselle kömpelyydelle on 'mulls on jo tarpeeksi ystäviä'

Lue ylläoleva. Monelle naiselle se aika kun lapsi on harrastuksessa on se ainoa hetk sitä rauhallista omaa aikaa.

4

Pari vaihtoehtoa: joko muilla äideillä on jo oma kuppikuntansa ja he eivät sinne muita huoli. He voivat ovat olla myös itse aika introverttejä ja kiireisiä, jolloin vieraaseen ihmiseen ei vain jaksa tutustua.

Tai sitten sinussa on vikaa jollakin tavoin. Voit olla eri näköinen kuin muut, liian kylmä/hissukka/mölyävä/muiden miehiä vikittelevä tms.

Vierailija kirjoitti:

Naiset nyt on vähän tuommoisia jostain syystä. Luulevat varmaan joka tuntematonta naista uhkaksi tai jotain.

Kertokaa naiset miksi ette ota kentän laidalla tai muualla kosketusta tuntemattomiin naisiin ystävyys mielessä (ja maailma huonoin tekosyy sosiaaliselle kömpelyydelle on 'mulls on jo tarpeeksi ystäviä'

Mulla ihan oikeasti on tarpeeksi ystäviä. Hyvä että riittää aikaa ja energiaa niitäkään nähdä. Miksi ehdoin tahdoin yrittäisin hankkia lisää? Toki jos jonkun kanssa alkaa juttu luistaa luonnollisesti ja kemiat kohtaa, nii sitten ehkä ystävystyn, mutta harvemmin niin hyvin natsaa. Olen sosiaalisesti taitava, mutta melko erakkoluonne.

Miksi sinun pitää ystävystyä äitien kanssa ja miehesi isien kanssa..?

Ei niitä ystäviä niin vaan saa. Kuulosti hieman siltä, että olet ladannut kovat odotukset ja yrittänyt ystävystyä ihan vain siksi, että teidän lapsenne pelaa samassa. Monesti näistä piireistä voi tulla tuttavia tai kavereita, jotka ovat sidottu sen hetkiseen elämäntilanteeseen. Sitten kun lapset eivät enää pelaa samassa niin ollaankin enää korkeintaan moikkaustuttuja. Ystävyys vaatii paljon enemmän. Kaikki eivät välttämättä kentän laidalla ole sillä mentaliteetilla, että ovat valmiita syvällisemmin tutustumaan kehenkään. Ehkä ystäviä kannattaa etsiä vaikka niistä omista kiinnostuksenkohteista. :-)

Vierailija kirjoitti:

Naiset nyt on vähän tuommoisia jostain syystä. Luulevat varmaan joka tuntematonta naista uhkaksi tai jotain.

Kertokaa naiset miksi ette ota kentän laidalla tai muualla kosketusta tuntemattomiin naisiin ystävyys mielessä (ja maailma huonoin tekosyy sosiaaliselle kömpelyydelle on 'mulls on jo tarpeeksi ystäviä'

Tuo sekä sulkuihin laittamasi lause ovat syynä. Sulle ystävyys on jotain satunnaista jutustelua kentän laidalla, mutta mulle ystävyys on ihmissuhde, jolle pitää olla huomattavasti enemmän aikaa. Eikä mulla ole aikaa kuin rajalliselle määrälle ystävyyssuhteita. Jokainen uusi ihmissuhde on pois niiltä ihmisiltä, joita mun lähipiirissäni nyt jo on. Voin kyllä jutella ihmisten kanssa vaikka bussipysäkillä tai kaupan kassajonossa, mutta ystäviä en halua enempää. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinun pitää ystävystyä äitien kanssa ja miehesi isien kanssa..?

Ei tarvitse mutta miehelleni se vaan tuntuu olevan tosi helppoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset nyt on vähän tuommoisia jostain syystä. Luulevat varmaan joka tuntematonta naista uhkaksi tai jotain.

Kertokaa naiset miksi ette ota kentän laidalla tai muualla kosketusta tuntemattomiin naisiin ystävyys mielessä (ja maailma huonoin tekosyy sosiaaliselle kömpelyydelle on 'mulls on jo tarpeeksi ystäviä'

Mulla ihan oikeasti on tarpeeksi ystäviä. Hyvä että riittää aikaa ja energiaa niitäkään nähdä. Miksi ehdoin tahdoin yrittäisin hankkia lisää? Toki jos jonkun kanssa alkaa juttu luistaa luonnollisesti ja kemiat kohtaa, nii sitten ehkä ystävystyn, mutta harvemmin niin hyvin natsaa. Olen sosiaalisesti taitava, mutta melko erakkoluonne.

Sama juttu. Minullakin on tarpeeksi ystäviä ja myös hyviä kavereita. Osa ystävistä on myös jäänyt matkan varrella pois ihan sen takia, että aikaa ei riitä. Minun pitää olla myös töissä sosiaalinen ja se syö virtaa muulta sosiaalisuudelta. Niinpä valitettavasti yritän suorastaan vältellä tällaisia lastenharrastuskavereiden "äitiystäviä", koska haluan olla edes sen hetken yksin. Tarvitsen sitä aikaa. Kun olin kotiäitinä vuosia, niin silloin taas hakeuduin mielelläni iltaisin aikuiseen seuraan, nyt se aika on jo takana ainakin toistaiseksi. En ole siis ylpeä vaan en jaksa turhaa lörpöttelyä aamusta iltaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos sä istut autossa odottamassa, kun poika potkii palloa, niin ei ne muut äidit varmaan osaa sinne autoon sun seuraksesi tulla.

Mitä? Ihan siellä kentän laidalla ole missä muutkin vanhemmat.

No hyvä. Kerroit vain taannoin, että mies ja poika häpeävät sinua ja haluavat siksi, että odotat pelin/harjoitusten ajan autossa. Hyvä jos olet siitä huolimatta rohkeasti mennyt mukaan. Ystävyyssuhteita siellä ei ehkä silti ole helppo solmia, ystävystyminen vaatii enemmän kuin saman kentän laidalla seisoskelemista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinun pitää ystävystyä äitien kanssa ja miehesi isien kanssa..?

Ei tarvitse mutta miehelleni se vaan tuntuu olevan tosi helppoa.

Joillakin vain jutut osuvat yhteen, se on selvä juttu. Mutta ehkä miehille riittää se hetken höpinä kentän reunalla ja he eivät ole sen enempää energiasyöppöjä toisilleen?

Itselläni tulisi kieltämättä hieman omituinen kuva henkilöstä, joka yrittäisi kovasti ystävystyä useamman henkilön kansaa lasten harrastuksessa. 

Toki useimpien henkilöiden kanssa voi tutustua ja vaikka pyytää kahville, jos on sosiaalinen ihminen niin se ikään kuin tuntuu luontevalta. Sitten ystävystyminen tapahtuu, jos on tapahtuakseen. 

Mutta jos jo alkuun on sillä ajatuksella, että yrittää ystävystyä kenen kanssa tahansa, niin tulee tunne, että kaipaa vain ystävää. Kun yleensä ystävystyminen lähtee siitä, että kemiat kohtaa tms. Ei siitä että toisella on lähtökohtaisesti tarve ystävään ja etsii henkilöä kuka täyttäisi tämän tarpeen. Varsinkin jos kentän laidalla joku alkaisi puhua minulle henkilökohtaisia tai utelisi niitä minulta niin voisi tulla vähän tunkeileva olo. 

Vierailija kirjoitti:

Naiset nyt on vähän tuommoisia jostain syystä. Luulevat varmaan joka tuntematonta naista uhkaksi tai jotain.

Kertokaa naiset miksi ette ota kentän laidalla tai muualla kosketusta tuntemattomiin naisiin ystävyys mielessä (ja maailma huonoin tekosyy sosiaaliselle kömpelyydelle on 'mulls on jo tarpeeksi ystäviä'

Ehkä se tuntuu huonolta tekosyyltä henkilölle, joka väkisin haluaisa ystävystyä. Mutta henkilö, joka ei ole valmis syvempään ystävyyteen sillä hetkellä kenenkään uuden henkilön kanssa tai vain kyseisen henkilön kanssa niin ei se ole mikään huono tekosyy. 

Toisen elämään ei voi vain tunkea sillä ajatuksella, että itse nyt sattuu tarvitsemaan ystävää. Ystävyyden muodostaminen ja ylläpito vaatii ennen kaikkea sosiaalista pelisilmää. Voi olla että sillä toisella henkilöllä on vaikka raskas elämäntilanne ja kaikki voimat menevät nykyisten läheisten ihmissuhteiden ylläpitoon. Eri asia koulumaailmassa, jolloin ketään ei saanut jättää yksin ja ystävyydet ja kaveruudetkin saattoivatmuodostua aika heppoisin perustein. Aikuisena jokainen kuitenkin saa ihan itse päättää kenet päästää lähelleen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinun pitää ystävystyä äitien kanssa ja miehesi isien kanssa..?

Ei tarvitse mutta miehelleni se vaan tuntuu olevan tosi helppoa.

Ei edes omasta mielestäsi tarvitse [ystävystyä]. Miksi sitten yrität niin kovasti?

Vierailija kirjoitti:

Itselläni tulisi kieltämättä hieman omituinen kuva henkilöstä, joka yrittäisi kovasti ystävystyä useamman henkilön kansaa lasten harrastuksessa. 

Toki useimpien henkilöiden kanssa voi tutustua ja vaikka pyytää kahville, jos on sosiaalinen ihminen niin se ikään kuin tuntuu luontevalta. Sitten ystävystyminen tapahtuu, jos on tapahtuakseen. 

Mutta jos jo alkuun on sillä ajatuksella, että yrittää ystävystyä kenen kanssa tahansa, niin tulee tunne, että kaipaa vain ystävää. Kun yleensä ystävystyminen lähtee siitä, että kemiat kohtaa tms. Ei siitä että toisella on lähtökohtaisesti tarve ystävään ja etsii henkilöä kuka täyttäisi tämän tarpeen. Varsinkin jos kentän laidalla joku alkaisi puhua minulle henkilökohtaisia tai utelisi niitä minulta niin voisi tulla vähän tunkeileva olo. 

Ohis, mutta inhoan kaikenlaisia kahvitteluja! Ei ole mitään niin turhaa kuin istua jonkun kanssa juttelemassa kahvikupin ääressä. En kutsu ikinä kotiini ketään kahville, en mene kahville kenenkään luokse ja hyvin harvoin lähden kenenkään kanssa jonnekin kahvilaan. Mieluimmin pyydän toisen vaikka kävelylle kanssani.

Näinkin voi käydä.

http://www.vauva.fi/keskustelu/2894650/nyt-mulla-sitten-ystavia-ja-tila…