Minulla on luonnostaan pitkät, tummat säärikarvat ja tänä kesänä ajattelin antaa niiden vain olla. Onko törkeää?
Olen sheivannut, vahannut ja käyttänyt ihokarvanpoistoainetta yli 20 vuotta. En jaksa enää niitä näppylöitä, jotka jää sheivaamisesta ja karvanpoistovoiteesta. Vaikka desinfioisin, nousee tulehtuneita näppyjä. Hupaisin tapaus oli eräs kosmetologi, joka väitti, että kuumavahalla irtoaa niin, ettei jää jälkiä. Pahin kokemus ikinä. Iho alkoi punottaa heti, ja osa karvatupista oli niin isoja, että huokosista jäi valumaan verta. Ainakin viikon oli iho sen näköinen kuin olisi hiomakoneella vedetty pintaa pois. Mietin juuri, että miksi minä viitsin samaa kärsimystä vuosikymmeniä, antaapa karvojen olla.
Kommentit (24)
Miksi se olisi törkeää? Toki voi katseita saada, mutta niin niitä saa vaikka lihavat tai rumatkin. Toki osa katseista voi olla kadehtivia: "uskaltaisinpa minäkin".
Hyvä että kasvoit vihdoin aikuiseksi joka uskaltaa tehdä omat päätöksensä.
Eikös tällä palstalla ole tullut selväksi että kaikki muut karvat voi kasvaa villeinä ja vapaina kunhan värkki on tuunattu.
Sääret, joista on poistettu karvat, ovat rumat. Anna kasvaa.
Vierailija kirjoitti:
Eikös tällä palstalla ole tullut selväksi että kaikki muut karvat voi kasvaa villeinä ja vapaina kunhan värkki on tuunattu.
Minäpä annankin pillukarvojeni rehottaa ja tursuta alkkareista :D
Isosti kunnioitusta ap:lle. Olet noussut vallitsevien "vaatimusten" yläpuolelle!
Ellen pelkäisi muiden tuomitsevia katseita, antaisin itsekin tummien karvojeni rehottaa. Itse asiassa usein annankin, mutta käytän sellaisia vaatteita, ettei kukaan huomaa. Joskus jännittää, että pilkottaako ne karvat sieltä lahkeista kuitenkin, jos ei ole tarpeeksi pitkät sukat.
Kun rupeaa miettimään, on oikeastaan ihan naurettavaa, että naisilla karvojen puutetta pidetään normina, vaikka emme ole karvattomia oikeasti.
Vierailija kirjoitti:
Isosti kunnioitusta ap:lle. Olet noussut vallitsevien "vaatimusten" yläpuolelle!
Ellen pelkäisi muiden tuomitsevia katseita, antaisin itsekin tummien karvojeni rehottaa. Itse asiassa usein annankin, mutta käytän sellaisia vaatteita, ettei kukaan huomaa. Joskus jännittää, että pilkottaako ne karvat sieltä lahkeista kuitenkin, jos ei ole tarpeeksi pitkät sukat.
Kun rupeaa miettimään, on oikeastaan ihan naurettavaa, että naisilla karvojen puutetta pidetään normina, vaikka emme ole karvattomia oikeasti.
No näinpä! En tunne yhtään miestä, joka viitsisi ajella sääret karvattomaksi. Itse joudun ajelemaan 2-3 kertaa viikossa.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole, kyllä ne vaalenee auringossa.
No ei tummat, vahvat karvat vaalene auringossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isosti kunnioitusta ap:lle. Olet noussut vallitsevien "vaatimusten" yläpuolelle!
Ellen pelkäisi muiden tuomitsevia katseita, antaisin itsekin tummien karvojeni rehottaa. Itse asiassa usein annankin, mutta käytän sellaisia vaatteita, ettei kukaan huomaa. Joskus jännittää, että pilkottaako ne karvat sieltä lahkeista kuitenkin, jos ei ole tarpeeksi pitkät sukat.
Kun rupeaa miettimään, on oikeastaan ihan naurettavaa, että naisilla karvojen puutetta pidetään normina, vaikka emme ole karvattomia oikeasti.
No näinpä! En tunne yhtään miestä, joka viitsisi ajella sääret karvattomaksi. Itse joudun ajelemaan 2-3 kertaa viikossa.
Mä ajan joka päivä. Mutta en koe sitä lainkaan rasittavana.
Kokeile sokerointia??? Ihan hienoa, jos et välitä ja annat kasvaa, mutta on ne vaan kamalan näköiset.
Kysytkö siis av:lta lupaa olla karvainen? Minkä ikäinen olet...? Yritä nyt hyvä nainen saada hieman itseluottamusta. Mitä luultavimmin jalkasi ovat ihan karmean näköiset tummine karvoineen, mutta mitä sitten? Sinä olet sinä karvoinesi ja jos et muille kelpaa, se on heidän ongelma. Ja jos sinä otat muiden katseista pulttia, niin kulje hyvä ihminen housut jalassa sitten. Syvä huokaus taas kerran...
Mitä väliä miltä näyttää? Anna karvojen kasvaa vapaasti.Naisille on sälytetty vaikka mitä vaatimuksia.
Minä annan hiusteni harmaantua ihan rauhassa, miksi taistella luontoa vastaan?
Mulla on lähes mustat, karheat ja pitkät säärikarvat. En poista niitä, ja käytän ongelmitta shortseja ym.
En myöskään aina laita rintsikoita, vaikka minulla on tosi isot, riippuvat rinnat. Saan närästystä rintsikoista, big deal jos joku siitä mielensä pahoittaa että näkee mun riipparit. :D
Se on vaan hyvä, jos pääsee eroon ajatuksesta "mitä muut musta ajattelee". Siis ulkonäköasioissa.
Onhan ne rumat jos käyttää hameita. Mä ainakin sheivaan ja veivaan niin kauan kun henki pihisee. Sitä tää naisen elämä on.
Jalkoja sheivatessani en mieti sitä miltä kinttuni muiden silmissä näyttävät, vaan sitä mikä on omasta mielestäni kivan näköistä. Ihan sama myös perskarvojeni kanssa. En laita oikeastaan ajatustakaan sille, että joku minua katsoisi sillä tavalla, olenhan perheelleni, ystävilleni ja miehelleni kelvannut tähänkin saakka ja en itsekään oikeasti edes huomaa toisten ulkonäköä. Olen juuri se tyyppi, jolta ei tule mitään kommenttia vaikka toinen olisi laihtunut 20 kg, en vain huomaa sitä sillä keskityn ihan muihin asioihin. Samalla periaatteella menen muutenkin.
Hyi helvetti. Toivottavasti en kävele sua vastaan missään. Ja mitä aineita ja tekniikoita oikein käytät, jos kerran jää kamalia jälkiä ja iho kärsii? Ei mulla ainakaan iho kärsi. Näyttää sileältä ja terveeltä. Ei ole näppyjä eikä punoitusta.
Todellakin lopetat ihosi kiusaamisen. Ihosyövän saa vähemmästäkin. Karvat ovat luonnollisia ja kauniita. Ajattele, että ne ovat hiuksia. Hiuksia pitää olla paljon, ja niiden pitää olla pitkiä.
Ei ole, kyllä ne vaalenee auringossa.