Lue keskustelun säännöt.
Tämä on synnintunnustus.
28.03.2006 |
Monesti mietin tutun kadulla nähdessäni, että toivottavasti hän ei huomaa minua, kun ei jaksaisi jutella asioista, jotka eivät kumpaakaan oikeasti kiinnosta.
Joskus riidellessäni mieheni kanssa, minun tekisi hetkellisesti mieli esim potkaista häntä tai lyödä oikein kunnolla. Toisinaan mieleni tekisi tappaa itseni riidan jälkeen, koska olen niin vihainen ja pettynyt siihen, etten saanut tahtoani läpi. emme tosin riitele usein.
Toisinaan mieleeni tunkeutuu väkisin rumia ajatuksia läheisistäni. Esim kun vauvamme oli muutaman päivän ikäinen. Katselin häntä ihaillen ja samalla takaraivooni jomotti ajatus, että eikö tämä nyt tämän kummallisemmalta tuntunutkaan.
Vaadin läheisiltäni/ystäviltäni asioita, joita vaadin itseltäni, mutta joita en pysty toteuttamaan oman vajavaisuuteni tähden.
Valehtelen silloin tällöin saadakseni elämäni kuulostamaan kiinnostavammalta itselleni ja muille.
Olen kateellinen ja joskus toivon salaa epäonnea ihmisille, joilla on kaikki aina hienosti.
Jos lukisin tämän viesti jonkun muun aloituksena, vastaisin siihen tyyliin " olet kyllä ruma ja kamala ihminen" . Vastailen täällä muutenkin sikamaiseen sävyyn aina välillä.
Koen olevani älykkäämpi kuin keskiverto ihminen.
Kommentit (35)
Mitä iloa se sinulle tuottaa? Mitä tarkoitusta se ajaa?
Listasit tosiaan listan syntejä, pahojakin syntejä, miksi sen teit? Koetko syyllisyyttä teoistasi ja siksi halusit kertoa ne meille? Mikään synti ei ole pieni rike, ei se vähäpätöisinkään. Vaikka me ihmiset läpikotaisin olemme synnin mädättämiä ja puhtaita meistä ei koskaan tule ja yhä uudelleen kompastumme ja kompastumme omaan pahuuteemme, meidän pitäisi kauhistua syntejämme ja pahuuttamme ja katua niitä eikä vain nauraen olkapäitä kohauttaen hyväksyä niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Saanhan myös synnin päästön...1) En rakasta miestäni vain ja ainoastaan hänen ulkonäkönsä takia.
Muuten täydellinen.2) Petän, ja elän fantasia maailmassa, jossa kaikki miehet rakastavat minua, ja jos eivät, oppivat pian rakastamaan.
3) Valehtelen, manipuloin jotta saan tahtoni läpi.
Jos en saa, suutun niin, että läheiseni kärsivät4)Olen alalla, jossa minun on tehtävä päätöksiä omaatuntoani vastaan.
En haluaisi vedättää ihmisiä, jotka luottavat minuun, mutta on pakko, jotta saa leipää pöytään.5) Uskottelen itselleni olevani täydellinen.
Kun menkat sattuu päälle, huomaan kaikki virheet.
Olen ailahtelevainen.Tässäpä näitä.
Mun synnit (tai osa niistä):
- olen todella itsekäs. haluan aina vaan omaa parastani.
- En oikeasti rakasta ketään, en edes lapsiani.
- haluan päästä helpolla, vaikka sitten loisimalla ja valehtelemalla.
Älä vaadi itseltäsi liikoja. Näin saat elämäsi helpommaksi ja jaksat antaa enemmän rakkautta ja vastaanottaa sitä sekä perheeltäsi että ystäviltäsi.
t. Paraskin puhuja :)
Vierailija:
Rakastan lastani enemmän kuin mitään tässä maailmassa. ensipäivien pyöritys oli vain niin hurjaa, että laittoi väkisinkin pienen pään pyörälle. Olin odottanut " salamaniskun" omaista rakastumista, mutta huomasinkin, että niin ei kohdallani käynyt. Rakkaus kasvoi päivä päivältä.
En valehtele systemaattisesti. Olen varma, että ihminen, joka väittää, ettei valehtele, valehtelee.
Minua ihmetyttää, että miksi sinä, uskovainen, hyökkäät syntieni kimppuun. Eikö omissasi ole tarpeeksi? Kirjoitat vastauksiasi oman taustasi valossa ja kohdistat nyt minuun jotakin sellaista vihaa, joka asuu sydämessäsi ja koskee pohjimmiltaan jotakin muuta kuin minua. Itseäsikö?
Vierailija:
Vierailija:
syntisiin ja niihin, joissa ei ole mitään isompaa vikaa.
Kummat ovat rehellisiä itselleen?Kaikissa meissä on syntiä ja vikaa. Eniten hämmentää miten suhtaudutte synteihinne. Nauratte niille ja väheksytte niitä ja annatte synnintunnustuksen toisillenne, ikäänkuin toisten harjoittama valehtelu, itsekkyys vapauttaisi teidät itsennekin tekemään samoin.
Ette oikeasti kohtaa syntiänne ja tee tiliä niistä.
Ette te ole tilivelvollisia synneistänne toisillenne vaan Jumalalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vielä joku päivä niin, että sydämeen sattuu. Tarvitsin vain sen tutustumisajan, koska halusin rakastaa oikeasti sitä ihmistä, en mielikuvaani siitä, millainen se ihminen on.
Vierailija:
Rakastan lastani enemmän kuin mitään tässä maailmassa. ensipäivien pyöritys oli vain niin hurjaa, että laittoi väkisinkin pienen pään pyörälle. Olin odottanut " salamaniskun" omaista rakastumista, mutta huomasinkin, että niin ei kohdallani käynyt. Rakkaus kasvoi päivä päivältä.
En valehtele systemaattisesti. Olen varma, että ihminen, joka väittää, ettei valehtele, valehtelee.
Minua ihmetyttää, että miksi sinä, uskovainen, hyökkäät syntieni kimppuun. Eikö omissasi ole tarpeeksi? Kirjoitat vastauksiasi oman taustasi valossa ja kohdistat nyt minuun jotakin sellaista vihaa, joka asuu sydämessäsi ja koskee pohjimmiltaan jotakin muuta kuin minua. Itseäsikö?
Hesarissa oli jokin aika sitten juttua siitä, muistaakseni jo kymmenen minuutin jutustelun jälkeen on päästänyt suustaan jonkin valeen. Aika hurjan kuuloista, mutta kun vähän tarkemmin miettii, niin hyvinkin uskottavaa. Helposti sitä myöntää jotain olematonta, liioittelee tai kaunistelee asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monta muutakin juttua kuulosti tutuilta =)
Vierailija:
Mun synnit (tai osa niistä):- olen todella itsekäs. haluan aina vaan omaa parastani.
- En oikeasti rakasta ketään, en edes lapsiani.
- haluan päästä helpolla, vaikka sitten loisimalla ja valehtelemalla.
Miten kestätte elää itsenne kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
syntisiin ja niihin, joissa ei ole mitään isompaa vikaa.
Kummat ovat rehellisiä itselleen?
Vai keskivertoa älykkäämpi etkä ole ymmärtänyt tälläisten tunteiden kuuluvan jokaiselle ihmiselle täysin normaalisti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
syntisiin ja niihin, joissa ei ole mitään isompaa vikaa.
Kummat ovat rehellisiä itselleen?
Kaikissa meissä on syntiä ja vikaa. Eniten hämmentää miten suhtaudutte synteihinne. Nauratte niille ja väheksytte niitä ja annatte synnintunnustuksen toisillenne, ikäänkuin toisten harjoittama valehtelu, itsekkyys vapauttaisi teidät itsennekin tekemään samoin.
Ette oikeasti kohtaa syntiänne ja tee tiliä niistä.
Ette te ole tilivelvollisia synneistänne toisillenne vaan Jumalalle.
En kirjoittanut, että en kavahtaisi syntejäni.
En naureskellen jättänyt niitä taakseni.
En väittänyt, etteivät tällaiset ajatukset/tunteet kuuluisi normaaliin ihmisenä olemiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kommentoidaan tekstejä musta valkoisesti. Kuvitellaan teksteihin merkityksiä, joita siinä ei ole.
Tätäkin alkuperäistä moitittiin asioista, joita hänen alkuperäisestä tekstistään ei ollut luettavissa.
Olen teitä kaikkia huomattavasti älykkäämpi.
En puhu koskaan totta.
onneksi moni noista vaahtoajista menettää sen taivaspaikkansa sillä raamatussa sanotaan selkeääkin selkeämmin älkää tuomitko ettei teitä tuomittaisi.....
Vierailija:
onneksi moni noista vaahtoajista menettää sen taivaspaikkansa sillä raamatussa sanotaan selkeääkin selkeämmin älkää tuomitko ettei teitä tuomittaisi.....
Synti pitää kohdata eikä sitä pidä puolustella tai olla välittämättä, kun kerta toisetkin tekevät samaa. Ei se ole mikään puolustus oman pahuuden systemaattiselle harjoittamiselle.
Minusta ei ole oikein tervettä, että systemaattisesti valehtelee, manipuloi ihmisiä eikä rakasta edes omaa lastaan vaan itseään enemmän. Taidatte olla aika sairasta sakkia, jos tuo on mielestänne ihan ok.
Mitä aiotte tehdä näille synneillenne tämän " synnintunnustuksen" jälkeen, jatkaa vain niiden harjoittamista?
Jossain vaiheessa en enää (eikä mieheni) kestänyt olotilaa kun olin kateellinen ja vihainen kaikille. Lääkkeiden ja juttelun takia olen saanut tasapainoa ja iloa omaankin elämään.
Vierailija:
Monesti mietin tutun kadulla nähdessäni, että toivottavasti hän ei huomaa minua, kun ei jaksaisi jutella asioista, jotka eivät kumpaakaan oikeasti kiinnosta.
Joskus riidellessäni mieheni kanssa, minun tekisi hetkellisesti mieli esim potkaista häntä tai lyödä oikein kunnolla. Toisinaan mieleni tekisi tappaa itseni riidan jälkeen, koska olen niin vihainen ja pettynyt siihen, etten saanut tahtoani läpi. emme tosin riitele usein.
Toisinaan mieleeni tunkeutuu väkisin rumia ajatuksia läheisistäni. Esim kun vauvamme oli muutaman päivän ikäinen. Katselin häntä ihaillen ja samalla takaraivooni jomotti ajatus, että eikö tämä nyt tämän kummallisemmalta tuntunutkaan.
Vaadin läheisiltäni/ystäviltäni asioita, joita vaadin itseltäni, mutta joita en pysty toteuttamaan oman vajavaisuuteni tähden.
Valehtelen silloin tällöin saadakseni elämäni kuulostamaan kiinnostavammalta itselleni ja muille.
Olen kateellinen ja joskus toivon salaa epäonnea ihmisille, joilla on kaikki aina hienosti.
Jos lukisin tämän viesti jonkun muun aloituksena, vastaisin siihen tyyliin " olet kyllä ruma ja kamala ihminen" . Vastailen täällä muutenkin sikamaiseen sävyyn aina välillä.
Koen olevani älykkäämpi kuin keskiverto ihminen.
Rakastan lastani enemmän kuin mitään tässä maailmassa. ensipäivien pyöritys oli vain niin hurjaa, että laittoi väkisinkin pienen pään pyörälle. Olin odottanut " salamaniskun" omaista rakastumista, mutta huomasinkin, että niin ei kohdallani käynyt. Rakkaus kasvoi päivä päivältä.
En valehtele systemaattisesti. Olen varma, että ihminen, joka väittää, ettei valehtele, valehtelee.
Minua ihmetyttää, että miksi sinä, uskovainen, hyökkäät syntieni kimppuun. Eikö omissasi ole tarpeeksi? Kirjoitat vastauksiasi oman taustasi valossa ja kohdistat nyt minuun jotakin sellaista vihaa, joka asuu sydämessäsi ja koskee pohjimmiltaan jotakin muuta kuin minua. Itseäsikö?
Mutta kun niitä on niin paljon, syntejäni: puhun liikaa, yritän olla viisas vaikken ole, syöppö, kateellinen, laiskimus (annan vaikutelman että olisin ahkera). Tässä vasta alkua...