Köyhyysrajan alapuolella elämisestä.
Maikkarin uutissivuilla on juttu siitä, kuinka joka kymmenes lapsi, Suomessa 100 000 lasta elää köyhyysrajan alapuolella. Kuinka lasten elämän määrittää vanhempien varallisuus, kun esimerkiksi lukioon ei voi mennä, kun vanhemmalla ei ole varaa lukion kirjoihin. Niistä tuli taas taannoin dokumentti, kuinka sairasta on, että joka vuosii ilmestyy uudet, pakolliset kirjat, eikä vanhoja voi enää käyttää, vaikka erona saattaa olla pari kuvaa tai muutama lause. Ja kustannukset ovat valtavat. Ja kuinka lapset eivät voi esim. harrastaa mitä haluaisivat, eivät sitä mikä kiinnostaa, eikä uusia vaatteita ole kuten kavereilla.
Köyhyysrajan alle joutumiseen on muutama syy: työttömyys, opiskelu, suuri lapsimäärä, yksinhuoltajuus. Yhdestä näistä voi kahden vanhemman perhe vielä selvitä, mutta usea kuormittaa liikaa. Yksinhuoltajalle riittää yksikin noista köyhyysloukkuun putoamiseksi.
Toimeentulotuki on jutun mukaan riittämätön, heidän minimisummallaan ollaan selvästi köyhyysrajan alla.
Alle 11 euroa päivä/lapsi/henkilö on se raja. Joo. Meillä on kolmelle hengelle 10 euroa päivä, joskus 5 euroa, jos suuria menoja, kuten lääkkeet. Lapset ovat teini-ikäisiä, toinen omistaa tasan yhdet housut, toinen kahdet. Teinille kun ei enää voi ostaa kirpparilta mitä tahansa vaatteita, vaan kehdatakseen käydä koulussa, on oltava edes yhdet kunnon kamppeet. No, tällä on haluamansa 90e housut, mutta ne ovat ainoat, ja niihin nipistettiin rahaa pitkään. Minulla on myös yhdet farkut, nekin kirpparilta, kun 2 entiset hajosivat. Lapseni on fiksuja ja pärjäävät koulussa hyvin, ja mua oikeasti HIRVITTÄÄ, kun heidän pitäisi mennä lukioon. Jo näillä tuloilla, saati, kun lapsilisät loppuvat kun lapsi täyttää 17.
Olen pienipalkkaisessa työssä, ja tulomme ovat tasan sossun minimitoimeentulo. Vittu että vituttaa välillä, oikeasti. Kuun lopussa maksetaan vuokra, puhelinlasku, nettilasku (kaikilla saldorajat, nettiä tosiaan tarvitsevat koululaisetkin nykymaailmassa), ostetaan lääkkeet ja shampoot, sitten kituutetaan elatustukipäivään ja
siitä lapsilisiin.
Kun tietää, että on 2 vanhemman hyvätuloisia perheitä, joissa lapset saavat vaihtovaatteet kaupasta kun tarvitsevat tai muuten vain, teinit voivat käydä elokuvissa kavereiden kanssa (on oikeasti noloa lapselle, kun hyväsydämiset kaverit maksavat leffan, kun multa ei ole varaa irrottaa kymppiä), ostetaan kaupasta sitä ruokaa mitä halutaan syödä, eikä sitä mihin on rahaa, joissa lapsi voidaan palkita koulutyöstä vaikka yhteisellä lomamatkalla, joissa ne lukionkirjat on varaa ostaa, joissa on varaa asua asunnossa jossa nuorilla on OMAT HUONEET. niin kun tuon KOKO VITUN AJAN TIETÄÄ, ja lapset eivät valita kun tietävät että rahaa mihinkään EI OLE, niin oikeasti katkeroittaa välillä. Etenkin, jos jäävät ilman koulutusta ja päätyvät yhtä köyhiksi pätkätyö-duunareiksi, vain siksi, kun äidillä ei ole rahaa. Mä pilaan lasteni elämän olemalla köyhä. Eikä sossua, eikä mitään eikä ketään kiinnosta, kun onhan meillä laskennallinen minimitoimeentulo. Vitun minimi.
Kommentit (54)
Minusta ei ole! Mutta selllaista työtä täällä on vain tarjolla. Nuorille ei työtä ollenkaan jos et tunne oikeita henkilöitä tai ole " oikeasta" perheestä. Aikuisille tarjolla työharjoittelua jossa raadat 6 kk ja sitten haetaan uusi ilmainen orja tilalle.
Minulla on opiskelut kesken, mies valmistuu keväällä ammattiin jossa töitä riittää(itse asiassa työntekijöistä pulaa) ja palkka nousee ihan hyvää tahtia (keskiverto palkka 2000-3000e). Mutta työpaikkahan ei aina ole varma nakki vaikkakin nyt on työpaikka odottamassa.
Meillä on 5kk poika ja yritämme toista. Tätä ketjua lukiessani mietin ja mietin, ja pelottaa alkoi. Elämme nyt toimeentulotuella, mies ei ehdi työharjottelujaksolla töissä käymään kuten ennen sitä. Töihin menon jälkeen menee 1-2v miehen palkasta iso siivu ulosottoon. Mietinkin, että miten pärjäämme jos saamme toisen. Toisaalta ensimmäisen 2v aikana lapseen ei kamalasti mene rahaa(kuten teineihin).
Äh...on tämä vaikeaa.. Kuitenkin tahtoisin toisen pienellä ikäerolla jotta pojallamme olisi joku kun aika meistä jättää... en tiedä..kokemuksia?
Että menkään nuoret töihin tienaamaan omat farkkurahansa, se ei ole maaseudulla mahdoillisista! Ja on turha sanoa mielipiteitään asioista, joista ei todellakaan tiedä!! Miten maalla pääsisi nuori töihin, kun on aikuisiakin, jotka joutuvat olemaan työttöminä.
Nykymaailmassa on töitä! Riippuu ainoastaan siitä mitä on valmis tekemään. Kävin tässä vähän aikaa sitten työhaastattelussa. Työnantaja sanoi suoraan että nykyajan " pullamössö" nuoret, ovat niin nirsoja. Eivät kuulema osaa siivota saatikka tehdä paljon muutakaan. Kun kaikki kannetaan eteen. Suurimmalti osalta se pitää paikkaansa.
(niin itse olen jo sen verran vanhempi etten tuohon kastiin kuulu)
Itse olen kodista jossa ei todellakaan rahalla rällätty. Vaatteet oli kerran käytettyjä, yleensä useammin. Ruokaa ei kaapista mitään kummosta löytyny. Ei ollu juustoa leivänpäälle ym. Iskä oli niin vitun idiootti ettei alkanut taloa korjaamaan (tuntui kaatuvan päälle).
18-v lähdin kotoa ja takaisin en ole mennyt oon pärjänny omillani. On oma perhe, omakotitalo ym.
Teki mitä tahansa työtä on siitä AINA jossain vaiheessa hyötyä. Uskokaa vaan niin se menee.
Ap:lle jos työsi ei vastaa tulotasolta sitä oikeaa. Hae muualle! Se ei sinun taloutta rasita. Nykyään kun on mailit ym. Voit laittaa hakemuksen sitä kautta. Jokaisen on aina pyrittävä eteenpäin. Ei auta jäädä tuleen makaamaan.
Uskon että lapsesi tulevat pärjäämään. Meistä kaikki ovat varmasti tarponeet eteenpäin. Se nyt on vaan itsestään kiinni. Anna heidän muuttaa muualle. Sen takia on opintolaina, opintotuki, solu-asunnot ym. Mahdollisuuksia on. Käykää vaikka työkkärissä. Siellä on henkilöt jotka voivat näihin asioihin opastaa.
sitä just kesäisin nuorille töitä onkin... mansikanpoimintaa, hedelmien poimintaa...
Ja helppo huomata ettei se omena kauaksi puusta putoa tässäkään asiassa..
Asenteet periytyy ei köyhyys!
henkilökohtaista taloudellista konkurssia. Montahan ruikuttajaa täällä sitten on?
Itse olen ollut pienituloinen yh ja en valittanut koskaan!!!
Opiskelin korkeakoulututkinnon ja nyt menee tosi hyvin myös taloudellisesti.
Mutta sitähän se nykyisin on ...minäminäminäminä.....kyllä minä pärjään,luusereita kaikki jotka eivät.....huoh.....
sitä todennäköisemmin hän päätyy kouluttamattomaksi. Tästä on tehty tutkimuksia monissa maissa. Yllätyin siitä, että tällä palstalla paheksutaan lapsityövoimaa yleensä, mutta Suomeen kaivataan mallia jossa jo lapset ansaitsevat rahaa ja käyvät koulua - jos käyvät.
Miksi köyhien lasten pitäisi olla jotain superihmisiä joilta lapsuus kuluu työmaalla. Lapsen tehtävä ei ole ansaita omaa leipäänsä vaan opiskella. Lapsen työnteon tulee olla taskurahojen ansaitsemista, ei sellaista että on pakko tai ei pääse kouluun. Se on kehitysmaamallia se.
Olen kuitenkin ollut töissä kaikki lomat 15-vuotiaasta lähtien enkä todellakaan minkään suhteiden avulla! Pariksi kesäksi matkustin jopa Ivaloon asti töiden perässä! Samoin tein iltatöitä koko opiskelun ajan myymällä hampurilaisia. Ja kaikki nuo työpaikat on hankittu ihan itse kovalla työllä 90-luvun laman aikana, jolloin tosiaankin oli vaikeaa saada töitä. Palkat eivät olleet kaikissa paikoissa kummoisia, olen mm. tehnyt 4 kk:n ajan kokopäivätyötä 700 mk:lla kuussa. Se työ kuitenkin kannatti; sain ilta- ja viikonlopputöitä oikealla palkalla seuraavien 6 kk:n ajaksi ;) Näin sain runsaasti työkokemusta ja hyviä työtodistuksia, joilla sitten nappasinkin ensimmäisen vakituisen työpaikan jo ennen opiskelujen päättymistä. Eikä ole ollut vaikeuksia työllistymisessä sen jälkeenkään! Opiskelut on opiskeltu lainarahalla, ja maksoinkin viimeisen lainaerän vasta viime kesänä pois.
Olen siis vahvasti sitä mieltä että omalla asenteella on paljon vaikutusta, turha rutista huonoja lähtöasetelmia! Jos raha ei riitä tarpeisiin, on sitä alettava etsiä lisää. Töitä tekemällä rahaa saa, ja sen vuoksi on oltava valmis tekemään myös uhrauksia.
Ala-asteikäistä en töihin laittaisi, mutta ylä-asteikäinen voi jo mainiosti hoitaa satunnaisesti lapsia, ulkoiluttaa koiria, jakaa mainoksia tai poimia mansikoita kesäisin. Ei niillä töillä rikastu, mutta kyllä niistäkin vähän rahaa saa.
Tämä menee vähän ohi tuon ap:n viestistä eikä ole mitenkään kohdistettu suoraan hänelle ja hänen tilanteeseensa, mutta minua vain ottaa yleensä ottaen niin pirusti päähän kaikki rutina siitä kun ei ole mahdollisuuksia. Kaikilla on, toiset vain tekevät vähän enemmän töitä saadakseen unelmansa toteutettua.
Eli jos koululainen haluaa, hän voi hyvin ansaita rahaa, jos töitä löytyy. Kenenkään alaikäisen opiskelu ei kuitenkaan saa olla kiinni siitä, pystyykö lapsi elättämään työllä itsensä ja hankkimaan koulukirjat. Siinä on vissi periaatteellinen ero.
Muistan omilta lukioajoilta tytön, joka pärjäsi koulussa loistavasti ja kävi baarissa yötöissä keskellä viikkoakin. Nukkui kuulema sunnuntaisin. Hatunnosto hänelle, mutta ei voi olettaa että jos vanhemmat ovat rahattomia, lapsen on PAKKO löytää työ ja tehdä vielä töitä yöunen kustannuksella, muuten ei lukion käyminen onnistu.
kun olin yksinhuoltaja, myöskin hain ray:n tukemalle lomalle koska emme koskaan olleet oltu lomalla. Kyllä sossusta saa harkinnanvaraista ja ennaltaehkäisevää toimeentulotukea mutta se riippuu virkailijasta, meidän kohdalle osui ihana ihminen.
Muuten kituutimme todella pienellä tulolla. Nyt tilanne on toisin kun löysin rakastavan ja ihanan miehen. Ei hänellä suuria tuloja ole eikä omaisuutta mutta antaa oman panoksensa perhe-elämään. Mitä arvostan todella suuresti.
lapsenhoitajia... voisiko lapset käydä hoitamassa naapurin lapsia? Siitä saisi ainakin farkkurahaa ja niitä palkkoja ei näkyisi toimeentulotuessa. Olisko siellä joku naapuri, joka palkkaisi lapsen osaksi kesää maataloon töihin? Minä tiedän useita nuoria, jotka ovat tehneet tälläisiä hommia.
Kannattaisi myös käydä kysymässä koululta, kirkolta, rotareilta, leijonilta jne. löytyisikö sieltä pientä avustusta koulukirjoihin.
Kun rohkeasti miettii ja suutaan aukoo oikeassa kohdassa, niin varmasti löytyy ratkaisu.
Esim. ilmoituksia kaupanseinälle nurmikon haravoinnista tai koiran ulkoiluttamisesta.
Itse olen ollut ensimmäisen kerran kesätöissä 14-v. Paljon en ole lomia viettänyt, vaan loma-ajat olen töissä käynyt.
Vai maalla töitä ja asenteissa vaan on vikaa! Että menkää vaan töihin! Saanen nauraa, ei ole todellisuutta, ei todellakaan!
Tietysti joidenkin kohdalla käy hyvä tuuri ja pääsee töihin mutta ei kaikkien ja ne on sit niitäkö joiden asenteessa on vikaa, epäilen vahvasti!
" Ei kuuluta kirjakerhoihin" -> Lapset eivät saa kuukausittain uusia sivistäviä/opettavia kirjoja. Kuitenkin seuraavassa lauseessa jo toteat että pyritte siihen että lapset saisivat monipuolisemman lapsuuden. MITEN SE ON MONIPUOLISEMPAA?? Kivet ja kävytkö opettavat lapsen monipuoliseksi??
Meillä ei tupakoida, ei kuuluta kirjakerhoihin jne. Sitävastoin sijoitetaan ainoastaan laatuun ja kiinteään ja säästetään joka kuukausi rahastoihin. Kaikella tällä pyritään siihen, että lapsille olisi antaa monipuolisempi lapsuus ja nuoruus mitä itse olemme eläneet.
Nim. ei ne isot tulot, vaan ne pienet menot
[/quote]
Nämä " töihin vaan" -tyypit kuulostavat ihan niiltä entisiltä ruustinnoilta, jotka nirppailivat, että kylläpä ne köyhät ovat kamalia kun ne ovat niin köyhiä. Lakkaisivat olemasta köyhiä, niin helppoa se on.
Toimeentulon ja opintojen välisestä suhteesta voisi ensinnäkin sanoa, että on se vaan kummallista, että sellaiset suvut, joista tietää, että mitään taloudellisisa huolia ei ole, ovat ihan selkeesti yliedustettuina akateemisten alojen huipulla. Tämä pätee niin humanistiseen, luonnontieteelliseen kuin soveltaviin kaupallisiin ta teknisiin tieteenaloihin.
Kun saa rauhassa keskittyä niin on mahdollista kammeta itsensä pitkälle.
Ite oon asunut tosi köyhässä perheessä. Äiti kanssa ja veljen. Äitini joi melki kaikki ylimääräiset rahat. Ei ollut kivaa kun rahaa ei ollut mihinkään=( Mutta ajokortin ajoin, ja kouluun menin, nyt korkeemmassa koulussakin jo. Otin opintolainaa. Niillä saa tarpeelliset ostettua. Opintolaina on monelle opiskelijalle ainut vaihtoehto... Harmi. Mutta mä kokeilisin sossusta. Mun idea näin lapsen omaavana opiskelijana (me jotka olemme pudonneet loukkuun) että kaikki rahat pois vaan mitää irtoo. Mut meille ei valitettavasti irtoo.
Minä menin itse töihin 13-vuotiaana siivoomaan yleisiä vessoja laivoihin. Sen jälkeen siivosin toimistoja, olin kiskalla töissä jne. Muutin 17-vuotiaana pois kotoota ja opisekelin itselleni ammatin ja valmistuin 20-vuotiaana. Ja olen lähtösin varakkaasta perheestä.
Eli nuoren pitää mennä töihin tienaamaan farkkurahojaan niin minäkin tein. Vaikka vanhemmilla olisi ollut varaa maksaa ne, onneksi eivät maksaneet. Olen itsenäinen ihminen, en roiku vanhemmissani. Ei lapset saa olla elinkautinen.
p.s. tiedän mitä on elää alle minimitoimeentulon, opiskelin toisen ammatin yksinhuoltajana, mutta ei meillä ollut koskaan puutetta mistään.