Onko teistä yritetty saada lapsena jotain, mihin ei ole mitään lahjoja?

Viulistia! Ihan kamalaa oli, kun en saanut soittimesta kuin sellaista hirveää mouruamista enkä oikeaa sävelkorkeuttakaan... ihan hirveää vinguttamista. Monta vuotta! Isän unelmahan se soittaminen oli lapsena ollut.

Pianotunneilla jouduin käymään vuosia vastoin omaa tahtoani. Vanhemmat hoki että "joku päivä vielä kiität meitä tästä", no oon 34v eikä ainakaan vielä oo kauhean kiitollinen fiilis ollut. Ei kiinnostanut ollenkaan, joten motivaatio oli nolla ja kaikkien noiden vuosien tulos on se, et just ihan vähän osaan jotain joululaulua aattona räpeltää. Sentään se hyöty siitä oli, että oma lapsi saa harrastaa jotain mieleistään.

Ajamaan motocrossia, se tyssäs siihen etten jaksanut nostaa kaatunutta pyörää ylös 😂

Joo, innokasta liikkujaa. :(

N51

Ei onneksi, ellei siksi lasketa yrtystä vaatia minua käyttäytymään paremmin samalla kun itse käyttäytyi minua kohtaan erittäin rumasti eikä osannut opettaa sitä mitä minulta vaati.

Ap tässä vielä ohiksena. Mulla kävi päinvastoin kuin 2:lla, tavallaan. En huomannut omien lasteni musikaalisuutta, ennen kuin koulusta tuli viestiä asiasta. Sitten he saivat soittimia ja esikoinen on erittäin taitava kitaristi, säveltääkin, nuorempi soittelee huvikseen. Mutta onneksi soittamisen voi aloittaa myöhemmin ja he aloittivat sen omasta halustaan. Huomasin kyllä lasten ollessa jo pieniä, että he osaavat laulaa, mutta silti en osannut ohjata musiikin pariin ennen yläasteen musikiin opettajan viestiä. Sama musiikin opettaja ja sama viesti molemmista. 

Joo, taitoluistelijaa. Ei ollut mun juttu.

Juu. Soittamaan viulua. 😂

Päinvastoin. Olin musikaalinen lapsi ja opettelin soittamaan pianoa yksin. Tai siis yritin opetella. Nuoteista opin soittamaan kirjastosta lainaamien kirjojen opastuksella, olisipa netistä ollut apua silloin :) Musiikinopettajani yritti kannustaa minua pianotunneille, mutta eipä se ollut vanhempieni mielestä asia, johon rahaa kammattaisi tuhlata.

Kilpaurheilu. En nyt ehkä ihan lahjaton, mutta mulla ei ole mitään kilpailuviettiä, joten tulokset eivät vain parantuneet. Tästä saan kuulla vieläkin. Ikää diis jo 38 v.

Ei oikeastaan. Urheiluun panostettiin paljon, vaikka se ei erityisesti kiinnostanut, tai ainakaan joukkuelajit mitä harrastin sen 8 vuotta. Olin kyllä ihan hyvä siinä, ei sinänsä, mutta en harjoitellut yhtään "omalla ajalla" ja mitä vanhemmaksi tulin sen enemmän alkoi taitoero sitten näkyä. Ei vain ollut motivaatiota.

Soittamista harrastin myös, vieläkin jonkin verran. Minulla on ollut paljon harrastuksia, mutta kyllästyn helposti perustason jälkeen. Osaan soittaa useita instrumentteja, huoltaa laitteet, puhua monia kieliä jne., vaan kaikki käy niin tylsäksi äkkiä, kun alussa oppiminen on aina niin nopeaa.

Pianisti olisi pitänyt tytöstä tulla. Olen kyllä iloinen, että opin lukemaan nuotteja ja tuntemaan musiikin teoriaa, mutta jotenkin homma oli täysin suorituskeskeistä. Varmaan opettajastakin kiinni. Pianonsoiton hyväksi olisi pitänyt hylätä ne harrastukset, joista ihan oikeasti pidin - mutta teini-iässä pystyin jo päättämään itse.