Mitä mieltä olisit jos Suomeen perustettaisiin lääketieteellinen tiedekunta johon olisi pääsykokeen lisäksi ÄO-raja, esim. 130?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen muutaman ns. huippuälykkään (osa Mensan jäseniä), enkä ikipäivänä haluaisi heidän kaltaisiaan lääkärikseni. Empatiakyky ja elämänhallinta on monella täysin hukassa eikä sosiaalisia taitoja ole sitäkään vähää. Edelleen kannattaa muistaa, että äo ei mittaa todellista viisautta.

Mihin niitä muita taitoja tarvitsee jos lääkäri diagnosoi sen sinun harvinaisen sairautesi juuri oikein ja nopeasti ja määrää siihen juuri oikeanlaisen hoidon? Onko muulla sitten kuitenkaan niin kauheasti väliä?

Lääkärin työ on paljon muutakin kuin pelkkää diagnoosin tekemistä ja toimivan hoidon määräämistä. On paljon sairauksia, joita ei voi älyllä päätellä, vaan diagnosointi on myös kokeilemista ja vaatii kykyä kuunnella potilasta sekä kykyä toimia moniammatillisessa tiimissä. Hoitokin on usein kokeilemista, vaikutuksen odottamista ja potilaan kannan kuuntelemista. Tähän eivät todellakaan kykene sellaiset henkilöt, joista ensimmäisessä viestissäni kerroin.

Niin tuo käytännössä koskee lähinnä psykiatriaa. Somatiikalla ei riitä pelkkä empaattinen nyökyttely ja kuuntelu sekä "kokeilu ja lääkkeen vaikutuksen odottelu". Psykiatrin taidoilla ei pitkälle pötkitä esim kirurgialla, syöpä ei häviä terapiakeskusteluilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen muutaman ns. huippuälykkään (osa Mensan jäseniä), enkä ikipäivänä haluaisi heidän kaltaisiaan lääkärikseni. Empatiakyky ja elämänhallinta on monella täysin hukassa eikä sosiaalisia taitoja ole sitäkään vähää. Edelleen kannattaa muistaa, että äo ei mittaa todellista viisautta.

Mihin niitä muita taitoja tarvitsee jos lääkäri diagnosoi sen sinun harvinaisen sairautesi juuri oikein ja nopeasti ja määrää siihen juuri oikeanlaisen hoidon? Onko muulla sitten kuitenkaan niin kauheasti väliä?

Lääkärin työ on paljon muutakin kuin pelkkää diagnoosin tekemistä ja toimivan hoidon määräämistä. On paljon sairauksia, joita ei voi älyllä päätellä, vaan diagnosointi on myös kokeilemista ja vaatii kykyä kuunnella potilasta sekä kykyä toimia moniammatillisessa tiimissä. Hoitokin on usein kokeilemista, vaikutuksen odottamista ja potilaan kannan kuuntelemista. Tähän eivät todellakaan kykene sellaiset henkilöt, joista ensimmäisessä viestissäni kerroin.

Niin tuo käytännössä koskee lähinnä psykiatriaa. Somatiikalla ei riitä pelkkä empaattinen nyökyttely ja kuuntelu sekä "kokeilu ja lääkkeen vaikutuksen odottelu". Psykiatrin taidoilla ei pitkälle pötkitä esim kirurgialla, syöpä ei häviä terapiakeskusteluilla.

Pakko kysyä ihan mielenkiinnosta... Miten paljon sulla on kokemusta työskentelystä terveydenhuollossa? Oletko ollut joko somatiikan tai psykiatrian pitkäaikaispotilas?

Pakko ihan sanoa, että mihin ihmeeseen sitä "tunne"älyä tarvitaan lääkärin toimessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen muutaman ns. huippuälykkään (osa Mensan jäseniä), enkä ikipäivänä haluaisi heidän kaltaisiaan lääkärikseni. Empatiakyky ja elämänhallinta on monella täysin hukassa eikä sosiaalisia taitoja ole sitäkään vähää. Edelleen kannattaa muistaa, että äo ei mittaa todellista viisautta.

Mihin niitä muita taitoja tarvitsee jos lääkäri diagnosoi sen sinun harvinaisen sairautesi juuri oikein ja nopeasti ja määrää siihen juuri oikeanlaisen hoidon? Onko muulla sitten kuitenkaan niin kauheasti väliä?

Lääkärin työ on paljon muutakin kuin pelkkää diagnoosin tekemistä ja toimivan hoidon määräämistä. On paljon sairauksia, joita ei voi älyllä päätellä, vaan diagnosointi on myös kokeilemista ja vaatii kykyä kuunnella potilasta sekä kykyä toimia moniammatillisessa tiimissä. Hoitokin on usein kokeilemista, vaikutuksen odottamista ja potilaan kannan kuuntelemista. Tähän eivät todellakaan kykene sellaiset henkilöt, joista ensimmäisessä viestissäni kerroin.

Niin tuo käytännössä koskee lähinnä psykiatriaa. Somatiikalla ei riitä pelkkä empaattinen nyökyttely ja kuuntelu sekä "kokeilu ja lääkkeen vaikutuksen odottelu". Psykiatrin taidoilla ei pitkälle pötkitä esim kirurgialla, syöpä ei häviä terapiakeskusteluilla.

Otit esimerkiksi syövän, mietitäänpä sitä. Miten mahdollisesti sosiaalisesti kömpelönä lääkärinä selvität rankkojen hoitojen tarpeen potilaalle? Miten luot uskoa toipumiseen tai kerrot huonot uutiset? Miten huomioit potilaan voinnin lisäksi myös omaiset? Ja se kokeilu ja odottelu... Syöpäsairauksien hoidossa useinkin joudutaan kokeilemaan eri hoitoja, esim. eri sytostaatteja ja niiden yhdistelmiä, puhumattakaan muista syöpähoidoista. Ja näiden eri hoitojen välillä ja jälkeen sitä odottelua vasta onkin. Tutkitaan, onko syöpä hoidettu. Odotetaan kontrolleja. Mahdollisesti aloitetaan lisähoidot. Lääkäri ei tästä selviä pelkällä korkealla äo:llä. Taidat unohtaa, että somatiikan puolella tarvitaan myös "terapeutin" taitoja; kyllä vaikkapa murtunut jalka saattaa vaikuttaa vähän siellä yläpäässäkin...

Vierailija kirjoitti:

Pakko ihan sanoa, että mihin ihmeeseen sitä "tunne"älyä tarvitaan lääkärin toimessa.

Siihen lääkärin työn tekemiseen alan vaatimalla otteella. 

Menisin heti sinne! Minun puolestani raja voisi olla 140 saman tien! En haluaisk sinne leuhkimismielessä vaan siksi että tapaisi verrokkeja. Eli sellaisia joilla on prosessorin kellotaajuus satakertainen keskivertoin verrattuna. Sellaisten jotka ymmärtäisivät vitsit ja jutut puolesta sanasta!

Vierailija kirjoitti:

Menisin heti sinne! Minun puolestani raja voisi olla 140 saman tien! En haluaisk sinne leuhkimismielessä vaan siksi että tapaisi verrokkeja. Eli sellaisia joilla on prosessorin kellotaajuus satakertainen keskivertoin verrattuna. Sellaisten jotka ymmärtäisivät vitsit ja jutut puolesta sanasta!

Onneksi meillä on tämä vauvapalsta, voimme jutella täällä.

T: Äo > 140

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen muutaman ns. huippuälykkään (osa Mensan jäseniä), enkä ikipäivänä haluaisi heidän kaltaisiaan lääkärikseni. Empatiakyky ja elämänhallinta on monella täysin hukassa eikä sosiaalisia taitoja ole sitäkään vähää. Edelleen kannattaa muistaa, että äo ei mittaa todellista viisautta.

Mihin niitä muita taitoja tarvitsee jos lääkäri diagnosoi sen sinun harvinaisen sairautesi juuri oikein ja nopeasti ja määrää siihen juuri oikeanlaisen hoidon? Onko muulla sitten kuitenkaan niin kauheasti väliä?

Suurin osa lääkärin työstä on muuta kuin harvinaisten siarauksien diagnosointia.

Käyn säännöllisesti suolistotähystyksessä, minulle olisi väliä mm. sillä, että tähystystä suorittava erikoislääkäri ei tee sitä turhan rajuotteisesti. Myös esim. kirurgin sorminäppäryyttä arvostaisin. Riippuen erikoisalasta lääkärin työssä voi olla yllättävän paljon käsityötä.

Sitten suuri osa taudeista kuitenkin johtuu aika yksinkertaisista asioista kuten lihavuus, tupakointi, vähäinen liikunta ym., jolloin parasta hoitoa mitä lääkäri voi antaa on saada potilas motivoitua muuttamaan elämäntapansa. Mikä tahansa kalsa totuuksia ylhäältä päin töksäyttelevä älykkö ei tässä onnistu. Sinä et tietenkään lääkärin tsemppausta tarvitse elääksesi terveyssuositusten mukaan, mutta veronmaksajana kannattaa ajatella myös kansanterveyttä ja meitä kaikkia plösöjä, jotka olemme sinua epätäydellisempiä. Empaattista asennetta tarvitaan erityisesti lasten hoidossa, jottei pääse kehittymään lääkärikammoa ja hoitovastaisuutta. 

Ja sitten, miten diagnoosin tekemisessä erityisesti juuri älyä tarvittaisiin? Potilaan valittamat oireet voi syöttää tietokoneohjelmaan, joka hakee tietokannasta oireisiin sopivia tauteja ja kehittää lisäkysymykset, joilla karsia vaihtoehtoja.