Mitä mieltä olisit jos Suomeen perustettaisiin lääketieteellinen tiedekunta johon olisi pääsykokeen lisäksi ÄO-raja, esim. 130?

Eiköhän nykyinen järjestelmä jo takaa saman, ruotsinkielisiä lukuun ottamatta.

Jes, lisää autisteja asiakastyöhön!

Mites tuo tunneäly, millä sitä mitataan? Sosiaalinen äly? 

Tai mitä jos mitattais niitä opintoihin tarvittavia lähtötietoja ihan samalla tavalla kuin ennenkin?

Suosituimmat tiedekunnat on lääkis ja oikkis ja sitten tulee Aalto. Kyllä sieltä älykkyyttä löytyy. Yliopistoja voisi toki vähentää.

Vierailija kirjoitti:

Mites tuo tunneäly, millä sitä mitataan? Sosiaalinen äly? 

Suurin osa ihmisistä ei oikeasti välitä juurikaan siitä lääkärin tunneälystä ja empatiakyvystä sun muusta, ne haluaa lääkärin jolla on riittävästi kognitiivista kapasiteettia, ainakin jos yhtään ymmärtävät oman etunsa päälle.

Miksi vain lääketieteelliseen? Miksei myös muihin aineisiin. Aina joku kiintiö ja omat kurssit.

ihan sama ku en sinne pääsis kumminkaa

Mihin lekuri korkeaa älykkyysosamäärää tarvitsee?

Vierailija kirjoitti:

Saataisiin lääkäreitä joilla on pänttäyskyvyn lisäksi todistetusti myös sitä älyä.

ei auta pelkkä ulkoaluku. Tiedät fysiikan ja kemian ja en ihan helppona pitäisi bilsaakaan. Yritä päästä miten käy.

Lähihoitajaksi pääsee kuka tahansa.

Potkitaanko nykylääkärit ulos yksityisiltä, jos ÄO alle rajan?

Tunnen muutaman ns. huippuälykkään (osa Mensan jäseniä), enkä ikipäivänä haluaisi heidän kaltaisiaan lääkärikseni. Empatiakyky ja elämänhallinta on monella täysin hukassa eikä sosiaalisia taitoja ole sitäkään vähää. Edelleen kannattaa muistaa, että äo ei mittaa todellista viisautta.

Uskoisin, että aika harvalla lääkärillä on ÄO alle 120:n. Itse olen ollut nuorena 130:n tasolla, ja ehdottomasti olisin turhautunut lääketieteen harjoittamiseen. Olen sivusta seurannut sitä tarpomista, eikä se kyllä mitään älykkään ihmisen hommaa ole. House ei ole dokumentti suomalaisesta lääkärintyöstä. Siinäkin hommassa tarvitaan lähinnä perselihaksia ja kärsivällistä asennetta.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen muutaman ns. huippuälykkään (osa Mensan jäseniä), enkä ikipäivänä haluaisi heidän kaltaisiaan lääkärikseni. Empatiakyky ja elämänhallinta on monella täysin hukassa eikä sosiaalisia taitoja ole sitäkään vähää. Edelleen kannattaa muistaa, että äo ei mittaa todellista viisautta.

Mihin niitä muita taitoja tarvitsee jos lääkäri diagnosoi sen sinun harvinaisen sairautesi juuri oikein ja nopeasti ja määrää siihen juuri oikeanlaisen hoidon? Onko muulla sitten kuitenkaan niin kauheasti väliä?

Jotain mätäähän nykyisessä systeemissä on. Mulla on muutamakin (krooninen ja akuutti) terveysongelma ollut, pari niistä ollut kärsittävänä vuosikymmenten ajan, eikä mulle todellakaan ole jäänyt positiivinen kuva lääkärien kyvyistä diagnosoida ja hoitaa niitä. Vasta viides lääkäri sai viimeisimmän ongelman diagnoosin oikein, kenties sen takia, että neljä ensimmäistä olivat yleislääkäreitä ja viides alan spesialisti.

Kaksi näistä terveysongelmista olen joutunut itse parantamaan, ensin lukemalla kymmeniä tutkimuksia aiheesta ja käyttämällä satoja tunteja omaa aikaani asioiden selvittelyyn, ja sen jälkeen hankkimalla lääkeaineet itse. Kuulostaa toki erikoiselta, mutta minkäs teet kun eivät ammattilaiset näytä osaavan.

Ei siinä, varmasti ihan pätevää porukkaa sieltä löytyy kanssa, ja kaiketi joku sydänleikkaus tai syöpähoito on hyvällä tolalla (toivon ainakin), mutta eipä ne kaikki selvästikään ole tehtäviensä tasalla. Enemmän pitäisi suosia spesialisteja ja niidenkin toivoisi lukevan itse alansa tuoreimmat tutkimukset, ettei tarvitsisi itse viedä tulosteina esiteltäväksi uutta (10 vuottakin vanhaa) tietoa.

Ehkäpä se Watson tai joku muu lääkäritekoäly korjaa vielä tämän ongelman.

Moni lääkäri on varmasti älykäs, mutta kun koulutus on sitä, että heitä opastetaan vaan noudattamaan diagnosointipolkuja, joihin on saatu mahtumaan vain yleisimmät kansantaudit... Jos potilaalla on mitään harvinaisempaa vikaa, tai tavallinenkin vaiva ilmenee jotenkin hieman poikkeavasti, lääkärit ovat ihan pulassa.

Itse en ymmärrä miksi rivilääkäreille maksetaan niin paljon, vaikka heidän työnsä nimenomaan ei ole muuta kuin mekaanista oireen perusteella eri lääkitysten kokeilua. Erikoislääkäreillä toki on sitten jo vähän enemmän asiantuntemusta, mutta usein heilläkin surkean vähän. Jos olet valmistunut 30 vuotta sitten, etkä kovin aktiivisesti seurannut alan kehitystä, sillä viisaudella ei kovin pitkälle pötki. Lääkärit jankuttaa aina samaa "jos kuulet Suomessa kavion kopsutusta, se on hevonen eikä seepra"-mantraansa, ja ne nykyisin jo aika yleiset seeprat jäävät kokonaan diagnosoimatta. Maailma muuttuu, ja seeprojen levinneisyys myös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen muutaman ns. huippuälykkään (osa Mensan jäseniä), enkä ikipäivänä haluaisi heidän kaltaisiaan lääkärikseni. Empatiakyky ja elämänhallinta on monella täysin hukassa eikä sosiaalisia taitoja ole sitäkään vähää. Edelleen kannattaa muistaa, että äo ei mittaa todellista viisautta.

Mihin niitä muita taitoja tarvitsee jos lääkäri diagnosoi sen sinun harvinaisen sairautesi juuri oikein ja nopeasti ja määrää siihen juuri oikeanlaisen hoidon? Onko muulla sitten kuitenkaan niin kauheasti väliä?

Lääkärin työ on paljon muutakin kuin pelkkää diagnoosin tekemistä ja toimivan hoidon määräämistä. On paljon sairauksia, joita ei voi älyllä päätellä, vaan diagnosointi on myös kokeilemista ja vaatii kykyä kuunnella potilasta sekä kykyä toimia moniammatillisessa tiimissä. Hoitokin on usein kokeilemista, vaikutuksen odottamista ja potilaan kannan kuuntelemista. Tähän eivät todellakaan kykene sellaiset henkilöt, joista ensimmäisessä viestissäni kerroin.

Eiköhän ne pääsykokeet itsessään ole jo sen verran siihen  tiedekuntaan yrittävältä älliä vaativat,ettei niistä nyt ihan  ilman sitä selviä ...

Eiköhän tekoäly tee disagnoosit tulevaisuudessa. Lääkäreiltä tarvitaan tunneälyä, joka ei äö mittareista näy.