Selätin vuosia jatkuneen HIV-pelon

Keskustelupalstoilta kymmeniä aloituksia lukeneena ajattelin kertoa tänne oman tarinani HIV-pelosta, sen kanssa elämisestä ja testissä käymisestä.

Pelkoni alkoi flunssaan sairastumisesta. Oireeni olivat kuin oppikirjasta poimitut: kurkkukipua, kova kuume, ihottumaa, lihaskipua ja haavaumia ympäri suuta. Angiina ja mononukleoosi olivat negatiivisia. Minut valtasi ihan hirveä pakokauhu - olen varmasti saanut tartunnan.

Taustalla oli kaksi suojaamatonta yhdyntää kahden eri miehen kanssa. He olivat minulle jossain määrin tuttuja ja eivät ikänsä puolesta riskiryhmässä. En silti voinut sulkea entäpä jos-ajatusta päästäni. Mitä enemmän ajattelin asiaa, sitä enemmän aloin saada oireita. Suussani oli jatkuvasti aftoja, ihottumat pahenivat ja aloin saada omituisia kipuja ympäri kroppaa. Niitäkin tutkittiin lääkärissä, mutta ei löydetty mitään selitystä. Vieläkään en uskaltanut mainita ääneen pelostani. Mukaan tuli vielä voimakasta pahoinvointia. Kaikki vahvisti muodostamaani päätelmää tartunnasta.

Pelkäsin testiin menemistä niin paljon, että ajatus muodostui mahdottomaksi. Asiaa vaikeutti entisestään se, että seurustelin ihanan miehen kanssa. Entä jos olen tartuttanut hänetkin? Miten koskaan voisin antaa itselleni anteeksi? Minulla oli paljon itsetuhoisia ja syyllisiä ajatuksia. Sain usein paniikkikohtauksia ja pistin kaikki pienetkin sairastelut tai oireet hivin piikkiin.

En tiedä mitä tapahtui, mutta tänä keväänä jollain tapaa valaistuin. Minun oli pakko käydä testissä ennemin tai myöhemmin. Jos tulos olisi positiivinen, se tulisi olemaan sitä myös viiden vuodenkin päästä. Oli ihan turha odottaa yhtään pidempään.

Viimeinen viikko ennen tuloksien saamista oli helvettiä. Itkin, ahdistuin, raivosin itselleni. Sitten kivi vierähti sydämeltä. Tulos oli negatiivinen. Minulla ei ollut HI-virusta, vaikka niin olinkin itselleni uskotellut viimeiset 2,5 vuotta.

Tarinan opetus on: menkää testiin. Luulosairaus saa pään sekaisin ja aiheuttaa kipua, särkyä ja pahoinvointia. Nyt jälkeenpäin ajateltuna ajatukseni olivat niin järjettömiä, etten voi käsittää, miten selvisin itseni kanssa nämä pari vuotta. Älkää hukatko elämäänne pelon kanssa!