Lue keskustelun säännöt.
Selätin vuosia jatkuneen HIV-pelon
Ex-pelkuri
08.06.2017 |
Keskustelupalstoilta kymmeniä aloituksia lukeneena ajattelin kertoa tänne oman tarinani HIV-pelosta, sen kanssa elämisestä ja testissä käymisestä.
Pelkoni alkoi flunssaan sairastumisesta. Oireeni olivat kuin oppikirjasta poimitut: kurkkukipua, kova kuume, ihottumaa, lihaskipua ja haavaumia ympäri suuta. Angiina ja mononukleoosi olivat negatiivisia. Minut valtasi ihan hirveä pakokauhu - olen varmasti saanut tartunnan.
Taustalla oli kaksi suojaamatonta yhdyntää kahden eri miehen kanssa. He olivat minulle jossain määrin tuttuja ja eivät ikänsä puolesta riskiryhmässä. En silti voinut sulkea entäpä jos-ajatusta päästäni. Mitä enemmän ajattelin asiaa, sitä enemmän aloin saada oireita. Suussani oli jatkuvasti aftoja, ihottumat pahenivat ja aloin saada omituisia kipuja ympäri kroppaa. Niitäkin tutkittiin lääkärissä, mutta ei löydetty mitään selitystä. Vieläkään en uskaltanut mainita ääneen pelostani. Mukaan tuli vielä voimakasta pahoinvointia. Kaikki vahvisti muodostamaani päätelmää tartunnasta.
Pelkäsin testiin menemistä niin paljon, että ajatus muodostui mahdottomaksi. Asiaa vaikeutti entisestään se, että seurustelin ihanan miehen kanssa. Entä jos olen tartuttanut hänetkin? Miten koskaan voisin antaa itselleni anteeksi? Minulla oli paljon itsetuhoisia ja syyllisiä ajatuksia. Sain usein paniikkikohtauksia ja pistin kaikki pienetkin sairastelut tai oireet hivin piikkiin.
En tiedä mitä tapahtui, mutta tänä keväänä jollain tapaa valaistuin. Minun oli pakko käydä testissä ennemin tai myöhemmin. Jos tulos olisi positiivinen, se tulisi olemaan sitä myös viiden vuodenkin päästä. Oli ihan turha odottaa yhtään pidempään.
Viimeinen viikko ennen tuloksien saamista oli helvettiä. Itkin, ahdistuin, raivosin itselleni. Sitten kivi vierähti sydämeltä. Tulos oli negatiivinen. Minulla ei ollut HI-virusta, vaikka niin olinkin itselleni uskotellut viimeiset 2,5 vuotta.
Tarinan opetus on: menkää testiin. Luulosairaus saa pään sekaisin ja aiheuttaa kipua, särkyä ja pahoinvointia. Nyt jälkeenpäin ajateltuna ajatukseni olivat niin järjettömiä, etten voi käsittää, miten selvisin itseni kanssa nämä pari vuotta. Älkää hukatko elämäänne pelon kanssa!
Kommentit (21)
Älkää nyt olko tyhmiä! Hiv on nykyään hyvin hoidettavissa ihan tablettilääkityksin ja itsekin lääkärinä tiedän monia, jotka elävät täysin normaalia elämää ja virusmäärät käytännössä nollassa. Diagnoosista voi olla jo yli 10 vuotta aikaa ja elämä on aivan normaalia. Esim. diabetes tappaa suuremmalla todennäköisyydellä kuin Hiv, saati monet syöpätaudit. Kannattaa selvittää asia ja hoitaa tarvittaessa eikä pitkittää lisää mahdollisesti aivan turhaa kärsimystä. Johan se vuosien stressikin pilaa elämän ja sairastuttaa. Testeihin vaan ja sitten mietitään, mitä tarvii tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hivin pelko on elämänpelkoa.
Kiinnostava näkemys. Avaa lisää tai linkkaa joku tutkimus.
Vierailija kirjoitti:
Minulla takana 3,5 vuotta "positiivisena" elämistä. En ole käynyt testeissä mutta olen jotenkin varma asiasta. Kauheaa. En uskalla käydä, kun pelkään elämäni romahdusta, jos tulos on pelkäämäni.
Arvaa mitä, ajattelin ihan samalla tavalla. Tulkitsin kaiken mahdollisen merkiksi tartunnastani ja olin sataprosenttisen varma, että olen positiivinen. Soitin myös Hivpointiin pahimmissa ahdistuksissani ja sieltä sanottiin, että tuollainen "päättäminen" on normaalia hiviä pelkäävälle. Useimmiten pelot ovat turhia ja suurin osa suomalaisista saa testistä negagiivisen tuloksen.
Kirjotin tän siks, että sä ja sun kanssa samassa tilanteessa olevat uskaltaisivat mennä sinne testiin. Se on ihan sama meetkö sinne nyt vai viiden vuoden päästä. Pilaat nää kaikki vuodet iteltäs, jos vaan mietit että mitäpä ja jos ja entäpä jos. Sanon tän kokemuksen syvällä rintaäänellä. Tiiän et sua pelottaa ihan helvetisti, mutta se testi on sen arvonen. Tiesithän, että nykyään on myös pikatestejä, missä saa luotettavan tuloksen tosi nopeesti samalla käynnillä?
Tarinan opetus oli muista pettää miestäsi aina kuin mahdollista ja harrasta suojaamatonta seksiä kaikkien kanssa niin tekee jokainen elämänmyönteinen ja ulospäin suuntautunut international luonteinen nainen 18-45v Yolo nauti siitä ja ota kaikki irti + ole positiivinen tai tule sellaiseksi :D
Alkuperäinen kirjoittaja EI todellakaan ole mikään ns vaimomatskua vaan kapinen Puta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tarinan opetus oli muista pettää miestäsi aina kuin mahdollista ja harrasta suojaamatonta seksiä kaikkien kanssa niin tekee jokainen elämänmyönteinen ja ulospäin suuntautunut international luonteinen nainen 18-45v Yolo nauti siitä ja ota kaikki irti + ole positiivinen tai tule sellaiseksi :D
Alkuperäinen kirjoittaja EI todellakaan ole mikään ns vaimomatskua vaan kapinen Puta.
Kuule, en ole pettänyt miestäni yhtään kertaa. Nämä kaksi mainitsemaani miestä olivat kanssani kuukausia ennen parisuhdettani.
Et taida hirveästi kumppanistasi ja hänen terveydestään välittää... Jos sinulla olisi ollut HIV ja olet nainen, niin mieheen ei välttämättä hyvällä tuurilla tartu se edes kuukausissa ja asian olisi ehtinyt selvittää. Mutta itseäsihän vain ajattelit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko Suomessa saatavilla jotain pikatestejä esim apteekista ja jos on niin mitä sellaiset maksaa ja kuinka luotettavia ne mahtavat olla ?
Jos joku tietää niin voisi kertoa
Minä taas pelkään syöpää niin paljon, että olen jo kauan sitten päättänyt, että yritän välttää lääkärissä käyntiä viimeiseen saakka. Minulla on siis suuri perinnöllinen riski sairastua syöpään, mutta en kestäisi sitä siis lähinnä en kestäisi siihen liittyviä hoitoja. Minulla on kyllä vähän outoja oireita, mutta en aio selvittää, mistä johtuvat. Toisaalta työttömänä ja köyhänä en varmasti edes saisi hoitoa.
Onnistuin välttelemään lääkäriä sellaiset 20 vuotta, mutta sitten jouduin muista syistä käymään psykiatrilla sellaisessa kerran konsultaatiossa. Jo se oli niin kamalaa, että käyntiä muunlaisella siis sellaisella oikeasti "tutkivalla" lääkärillä en kestäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et taida hirveästi kumppanistasi ja hänen terveydestään välittää... Jos sinulla olisi ollut HIV ja olet nainen, niin mieheen ei välttämättä hyvällä tuurilla tartu se edes kuukausissa ja asian olisi ehtinyt selvittää. Mutta itseäsihän vain ajattelit.
Et tainnut lukea aloitusta. Sanoin, että yksi suuri syy testin pelkoon oli kumppanin mahdollinen tartuttaminen.
Vierailija kirjoitti:
Onko Suomessa saatavilla jotain pikatestejä esim apteekista ja jos on niin mitä sellaiset maksaa ja kuinka luotettavia ne mahtavat olla ?
Jos joku tietää niin voisi kertoa
Ei apteekista, mutta netistä voi tilata. Niitten luotettavuudesta ei ole mitään pomminvarmaa tietoa. Osa osuu ja osa ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse lamaannuin kun sain tietää, että exäni oli osoittautunut positiiviseksi. Hänellä ei ollut tietoa oliko tartunta tapahtunut ennen vai jälkeen kun olimme yhdessä (tai yhdessäolon aikana, sitäkin olen miettinyt).
Tarkoituksenani oli mennä heti seuraavana päivänä testeihin, mutten pystynyt. Aamulla oksetti ja heikotti kun oli koko yön miettinyt "entä jos". Samaten tuli yön aikana luettua ylipäätään testeistä ja niiden luetettavuudesta ynnä muusta. Osoittauduin negatiiviseksi. Iso kivi lähti sydämeltä, vaikka tiesinkin, että nykyisin HIV on hyvinkin hoidettavissa eikä vaikuta elämään enää kovinkaan paljoa. Stigma on kuitenkin edelleen kova.
Tuosta testistä on nyt puolisen vuotta. Tarkoitus oli mennä uudelleen, päässä kun edelleen testin jälkeen pyöri ajatus siitä, että mitä jos se olikin "false negative".
En ole kuitenkaan saanut aikaiseksi mennä, vielä...
Vierailija kirjoitti:
Hivin pelko on elämänpelkoa.
Paljaalla paneminen varsinkin tuntemattomien kanssa on idiotismia. Ja kavereillakin voi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ex-pelkuri kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et taida hirveästi kumppanistasi ja hänen terveydestään välittää... Jos sinulla olisi ollut HIV ja olet nainen, niin mieheen ei välttämättä hyvällä tuurilla tartu se edes kuukausissa ja asian olisi ehtinyt selvittää. Mutta itseäsihän vain ajattelit.
Et tainnut lukea aloitusta. Sanoin, että yksi suuri syy testin pelkoon oli kumppanin mahdollinen tartuttaminen.
En tainnut ymmäetää aloitusta. Miten se testaamattomuus parantaa kumppanin asemaa/tilannetta?
Vierailija kirjoitti:
Ex-pelkuri kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et taida hirveästi kumppanistasi ja hänen terveydestään välittää... Jos sinulla olisi ollut HIV ja olet nainen, niin mieheen ei välttämättä hyvällä tuurilla tartu se edes kuukausissa ja asian olisi ehtinyt selvittää. Mutta itseäsihän vain ajattelit.
Et tainnut lukea aloitusta. Sanoin, että yksi suuri syy testin pelkoon oli kumppanin mahdollinen tartuttaminen.
En tainnut ymmäetää aloitusta. Miten se testaamattomuus parantaa kumppanin asemaa/tilannetta?
Voi hyvänen aika. En oo missään vaiheessa väittänyt että olisin toiminut oikein, kun en käynyt testissä aiemmin. Mulla oli todella vahvoja pelkotiloja mitkä estivät testiin menemisen. Sehän tässä koko aloituksessa oli pointtina - älkää odotelko kuten minä vaan menkää testiin.
Vierailija kirjoitti:
Itse lamaannuin kun sain tietää, että exäni oli osoittautunut positiiviseksi. Hänellä ei ollut tietoa oliko tartunta tapahtunut ennen vai jälkeen kun olimme yhdessä (tai yhdessäolon aikana, sitäkin olen miettinyt).
Tarkoituksenani oli mennä heti seuraavana päivänä testeihin, mutten pystynyt. Aamulla oksetti ja heikotti kun oli koko yön miettinyt "entä jos". Samaten tuli yön aikana luettua ylipäätään testeistä ja niiden luetettavuudesta ynnä muusta. Osoittauduin negatiiviseksi. Iso kivi lähti sydämeltä, vaikka tiesinkin, että nykyisin HIV on hyvinkin hoidettavissa eikä vaikuta elämään enää kovinkaan paljoa. Stigma on kuitenkin edelleen kova.
Tuosta testistä on nyt puolisen vuotta. Tarkoitus oli mennä uudelleen, päässä kun edelleen testin jälkeen pyöri ajatus siitä, että mitä jos se olikin "false negative".
En ole kuitenkaan saanut aikaiseksi mennä, vielä...
Oli varmasti tosi kova paikka! Mun käsittääkseni hiv-testeissä ei voida ottaa väärää negaa, mutta hyvin harvoin positiiviset testit menevät vikaan.
Olen varma että sulla ei oo hiviä.
Minua ei pelota hivissä mikään muu kuin tieto siitä, etten tulisi todennäköisesti enää koskaan seurustelemaan, koska mistä löytyisi sellainen mies, joka haluaisi itselleen positiivisen puolison. Rakastun niin harvoin, että pidän aika epätodennäköisenä, että tuossa tapauksessa löytäisin sen oikean muiden positiivisten joukosta.
Mutta tosiaan, itsekin olen kärsinyt valtavasta pelosta nuoruuden sekoilujen jälkeen. Jos en muuta, niin ainakin kaiken sen läpikäyneenä itse oppinut olemaan syyllistämättä positiivisia tai tartuntaa epäileviä.
Vierailija kirjoitti:
Minua ei pelota hivissä mikään muu kuin tieto siitä, etten tulisi todennäköisesti enää koskaan seurustelemaan, koska mistä löytyisi sellainen mies, joka haluaisi itselleen positiivisen puolison. Rakastun niin harvoin, että pidän aika epätodennäköisenä, että tuossa tapauksessa löytäisin sen oikean muiden positiivisten joukosta.
Mutta tosiaan, itsekin olen kärsinyt valtavasta pelosta nuoruuden sekoilujen jälkeen. Jos en muuta, niin ainakin kaiken sen läpikäyneenä itse oppinut olemaan syyllistämättä positiivisia tai tartuntaa epäileviä.
Kirjotin tänne kommentin täysin samasta asiasta mut se tais hävitä.. Mulla itelläni oli ihan järjetön pelko nimenomaan siitä, että tuun varmasti elämään loppuelämäni yksin. Vaikka nykyään on paljon keskustelua positiivisten normaalista elämästä, stigma on edelleen kova. Se on hirveän surullista. Ihmisten ennakkoluuloisuuden takia itsekin pelkäsin hiviä niin paljon. Missään vaiheessa en pelännyt kuolemaa tai itse tartunnan tuomia terveydellisiä ongelmia.
Googlatkaa. Genvoya HIV Drug. Jotain tällaista ja muuta Cocktailia Charlie Sheenit yms. vetää. Suomessa menee veronmaksajien piikkiin, ei maksa kuin vajaa 1500 eur / kk. Mutta nou hätä, kapitalistien innovaatiot antaa teille suht normaalin elämän.
Minulla takana 3,5 vuotta "positiivisena" elämistä. En ole käynyt testeissä mutta olen jotenkin varma asiasta. Kauheaa. En uskalla käydä, kun pelkään elämäni romahdusta, jos tulos on pelkäämäni.