Millainen on hellyytävin näky jota olet luonnossa päässyt todistamaan?
Kommentit (17)
Yksinäinen(?) oravanpoika joka juoksi syliin. Kipitti jalkoihin ja kiipesi vaatteita pitkin olkapäälle. Niiiin suloinen<3
Söpö pullea kesy orava tuli miltein jalkojeni juureen, rytkimmäkäin liikkein se itseään ilmaisi ja söi. Vitsi oli jännää seurata sen menoa.
Kyllä ne oravat on hauskoja silloin kun on juoksu aika. Juostaan ja pompitaan miten sattuu ja hypitään puusta puuhun Kolmen kimpassa pyöritään ympäri puuta
Kotinurkilla kiersin kävelyreittiä rannassa. Reitin varrella on hietainen pikku poukama. Kyhmyjoutsenperhe tuli seitsemän palleron kanssa rantahietikolle. Toinen isoista tuli rannalle ja toinen jäi vahtimaan veteen ajellen sotalaivana edestakaisin siivet purjeina. Kuusi joutsenpalleroa meni kiltisti kasaan kylki kylkeä vasten ja ryhtyi päiväunille. Yksi kapinallinen jäi pystyyn pikku räpylöilleen ja alkoi pilkkiä. Ei simahtanut millään, ennen kuin iso kyllästyi ja tuuppasi sen samaan läjään sisarusten kanssa. Antoi periksi ja nukahti sittenkin :) Istuin kalliolla kolmen metrin päässä hipihiljaa.
Harakanpoika piti minulle seuraa parina päivänä kun kävin parvekkeella tupakalla. Oli niin pikkuinen että ei ihan aikuinen vielä tainnut olla mutta siinä se istui kaiteella seuraa pitämässä. :D
Eräänä kesänä kävelin metsässä tuttua lenkkipolkua kun kuulin kummallisen äänen. Hitshiiiih!
Käännyin katsomaan ja vähän matkan päässä polulta oli pieni minikokoinen siili, siilinpoikanen siis.
En tiedä oliko sillä nuha vai mikä, mutta se aivasteli. Jokainen aivastus - Hitshiiih! - oli niin voimakas että pienokainen lennähti pitkän matkaa taaksepäin laakin voimasta.
Siilibeibi oli niin keskittynyt aivastelemaan ettei se edes huomannut minua ensin. Kun vihdoin huomasi niin pikkuiselle tuli kiire vipeltää pakoon.
Vauvasisiliskot, jotka kylmänä päivänä tulevat kädelle lämmittelemään :)
Oravaemo kantoi suussaan poikastaan. Nyt poikaset leikkivät pihakoivussa ja odottavat makupaloja. Oravaemo tulee rappusille ja kulkee perässä kuin kissa
Miksi laitat hellyttävään kaksi y:tä?
Kolme oravanpoikaa, jotka kirmailivat vielä vähän holtittomin liikkein yhtenä ryppäänä ja vuoroin lähestyivät meitä uteliaina ja vuoroin menivät kauemmas toisistaan turvaa hakien.
Kerran iltahämärässä ohmetti mitä litinä kuuluu, kun katsoin tarkemmin niin näin kun pari siiliä päällekkäin.
.
Toinen oli kun näin bambeja metsässä, olivat ihanan täplikkäitä vielä.
Oli hauska huomata, että heti ekan kommentoijan tarinassa oli varis.:)
Mulle nimittäin kerran varis piti seuraa "näyttämällä tietä", kun olin kävelyllä. Pelmahti siihen muutamien metrien päähän pyörätielle ja jäi ikäänkuin odottamaan. Kun olin enää parin metrin päässä, lintu lähti taapertamaan edelläni nätisti tien oikeassa reunassa. Hidastin omaa tahtia, etten säikyttäisi lintua ihan heti pois. Oli meinaan niin ihanan näköistä vaappumista.:D Siinä on jotain hellyttävää, kun lintu kävelee pidemmän matkan...
Välillä hidastelin ilmeisesti liikaa, sillä varis pysähtyi ja kääntyi katsomaan minua. Kun taas otin sen kiinni, se jatkoi taaperrustaan. Välillä vilkuili taakseen ja lehahti lentoon vasta pyöräilijää säikähtäessään. Jokunen hetki ehdittiin siinä käyskennellä, varis ja minä. Näytin varmaan vähän hölmöltä, kun oikein hidastelin linnun takana ja virnistelin itsekseni.:)
Kerran kevättalvella kävelin jäistä alamäkeä. Vieressäni, parin metrin päässä, käveli varis. Ensin minä liukastuin (en kaatunut, mutta jalkani lipesi) ja heti sen jälkeen varis liukastui samalla tavalla.
Varikset ovat ihania, sympaattisia. Niiden touhuja on kiva seurata.