Miksi "susi" taivutetaan "sutta" eikä "susta", kun...

Tosi - totta

Vesi - vettä

Googlaapa suomen kielen sanatyypit.

Kissa, kissat

Sakset, sakset

Kieli ei ole looginen. Yleisimmin taivutuseron syy on sanan ikä; uusista sanoista voi puuttua astevaihtelu. Istumme tuvassa (tupa), mutta emme aja movolla (mopo).

Kusi - kutta

Lasi - latta

Taidanpa käydä kudella.

Kyseessä on ti - si -muutos. Joissakin vanhoissa sanoissa tavunalkuinen i:tä edeltävä t on korvautunut s:llä. Käsi, vesi, uusi ja sika ovat olleet aikoinaan käti, veti, uuti ja tika. Siksi on olemassa muodot vasenkätinen, vetinen, uutinen. Ja susi on ollut suti.

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä on ti - si -muutos. Joissakin vanhoissa sanoissa tavunalkuinen i:tä edeltävä t on korvautunut s:llä. Käsi, vesi, uusi ja sika ovat olleet aikoinaan käti, veti, uuti ja tika. Siksi on olemassa muodot vasenkätinen, vetinen, uutinen. Ja susi on ollut suti.

Ja sinä on ollut tinä, mikä on loogista. Minä, me ja tinä, te.

Entäs sitten kirkua?

Minä kirun/kirkun?

Sinä kirut/kirkut

jne

Vierailija kirjoitti:

Kissa, kissat

Sakset, sakset

Kyseessä partitiivi, eli

kissa, kissaa

sakset, saksia

housut, housuja

lasi, lasia

Mutta ap voi olla rauhallisin mielin. Olen palstalla kohdannut esim. isä, isejen, kesä, kesejen. Kyllä se kohta on ihan "normi some kieltä", että kirjoitetaan suseja ja susejen.

susi-sanan varhaismuoto on t:llinen *sute (vartalo säilynyt yhä essiivissä: sute-na; vrt. vesi : vete-nä). Näiden sanojen alkuperäinen t-aines on pysynyt myös konsonanttivartaloisessa partitiivissa: sut-ta, vet-tä. Perusmuodon (yksikön nominatiivin) asu sen sijaan on ollut altis muutoksille: *sute > *suti  > susi, *vete  > *veti  > vesi. (* tarkoittaa rekonstruoitua muotoa.)

http://fl.finnlectura.fi/verkkosuomi/Morfologia/sivu224.htm

Sanoihin kusi, kuusi (puu) ja jousi sen sijaan on kantauralilaiseen asuun asti päätelty jonkinlainen s-äänne.

Kannattaa tutustua etymologisiin sanakirjoihin.