Lue keskustelun säännöt.
Naimisissa pellen kanssa, en jaksa enää.
Mun miehellä on yksi ärsyttävä piirre. Noin 90 % asioista, mitä puhun sille, niin kääntää jollain lailla huumoriksi (huonoksi sellaiseksi). Olen niin väsynyt kun joka asia pitää vääntämällä vääntää, että saa sen perille normaalilla tavalla tai joku tekeminen onnistuisi mutkattomasti kertaheitolla. Esimerkkejä: - pyydän pöydässä ojentamaan vaikka salaatinkastikepullon, niin on ojentavinaan, mutta juuri kun olen siihen tarttumassa, niin vetääkin pois, ojentaa uudelleen, vetää taas pois kunnes ärähdän. - lähden koiran kanssa pitkälle metsäretkellä ja ilmoitan suurinpiirtein koordinaatit, mihin menen eksymisen varalta. Tulen kotiin ja laitan töissä olevalle miehelle viestin, että olen turvallisesti takaisin kotona... vastaukseksi tulee: "No voi helv..." (ikäänkuin olis toivonut, että eksyn... hah haa, kauheen hauskaa) - katsomme telkkaria ja hän lähtee hakemaan keittiöstä jotain ja pyydän tuomaan tullessaan vaikka lasin vettä, niin tulee heitto, että ei pysty... painaa liikaa. (tuo kuitenkin, kun pyydän uudelleen, mutta lasin ojentamisessa saattaa taas olla yksi jekuttelu lisää) - eteisessä olen kyykyssä solmimassa kengännauhojani, tökkää oman jalkansa eteeni ja töksäyttää: "solmis nääkin" - olen tiskipöydän ääressä kuorimassa perunoita. Mies hakee astiakaapista jotain ja ennen ovan avaamista sanoo: "laitas pää tohon, niin kolautan" (Siis toooosi hauska juttu kolauttaa mua ovella päähän.... kuolen nauruun!!!) - kysyn jotain, niin vastaus on ihan mitä sattuu höpö höpöä - ....ja esimerkkejä kertyy joka päivä... usein... Kun joskus hermostun johonkin noihin juttuihin, niin saan kuulla olevani huumorintajuton. En ole OIKEASTI huumorintajuton, osaan heittää kyllä hauskaa läppää, MUTTA kaikelle on aikansa. Minusta tuollainen jatkuva härnääminen on ärsyttävää, toisinaan tuntuu myös alentavalta. Tulee mieleen, että onko tuo jokin tiedostamaton alistamisen muoto, että "sun jutut on mulle ihan yks hailee, en vaivaudu edes ottamaan niitä vakavasti". Toi on niin iso ongelma jo mulle, että mä en kohta enää kestä!!
Kommentit (2476)
Vierailija kirjoitti:
Meillä on vähä samanlaista, mutta ei todellakaan noin paljon ja pahasti. Mutta ihan tarpeeksi, että pahoitan siitä mieleni. Ap:n kertomaa en jaksais :D
Mutta meillä tuo aliarvostaminen liittyy monesti tilanteisiin, jossa on myös muita ihmisiä. Esim. oon käyny äitiyslomalla satunnaisesti töissä, paljohan siitä ei käteen jää, mutta rahan takia sitä en teekään vaan sen, että jutut pysyy mielessä ja kädentaidpt säilyy (sh). Jossain porukassa mies sit rupesi vitsailee, että eipä siitä vaimonkaan työssäkäynnistä jää mitään käteen, varmaa 20e että eipä sillä paljo yhteiseen talouteen satsata ja hekoheko. Kirjotettuna ei kuulosta ees pahalta, mutta kuulosti siltä itse tilanteessa, ja sitä paitsi just pari päivää aiemmin oltiin laskettu, että käteen jää n. 50-60e/päivä ja mieskin sano, et sehän on parempi ku ei mitään. Jotenki sillä on tarve saada näyttää mut huonommalta kuin hän itse. Sanoin tuostakin edellämainitusta ja ei kuulemma ollut tarkottanut mitään pahaa.
Toinen mieleentuleva juttu on se, että jos mies saa kehuja työstään, niin mä kehun sitä tyyliin: "huippua rakas! ootkin tehny niin kovasti töitä ja hyvin hoitanu homman, että ansaitsetkin kiitosta!" ja tyyliin suukko päälle. Mä kerron jostain työjutusta mikä meni hyvin ja sain kiitosta, niin mies vastaa tyyliin: "ai se sun esimies on varmaan vajaa ku meni sua kehumaan.. varmaan jossain mielenhäiriössä ollut..". Siis mitä vit.. Ja tuo siis muka on hauska vitsi. Mulla ei kyllä oo hauskaa. Joskus meen mukaan ja naureskelen, mutta useimmiten tuntuu, että mies ei arvosta mun sairaanhoitajan ammattia vaan aina vähättelee sitä ja vääntää vitsiksi. Kerran ihmetteli mulle, että hän ei voi kuvitella mua sairaanhoitajaksi. Ai miksei? No siksei ku oon niin äkänen kotona :D No joo, oon välillä, mutta eipä muista sitä, että oon useimmiten ihan mukava ja lämminsydäminen ihminen, joka rakastaa työtään ihmisten parissa. On kuitenki joskus osannu mainita mun parhaimmaksi piirteeksi empaattisuuden ja huomaavaisuuden.
Tää käyttäytyminen varmaa jotenki tulee lapsuudesta, niiden kotikotona naljaillaan koko ajan toisille ja siellä käyminen on tosi raskasta. Meillä kotona tää on tosi vähästä ja kun sitä tapahtuu niin sanon kyllä. Uskon, että mies ei vaan osaa kehua toisia luontaisesti vaan vääntää ne vitsiksi. Ja eikä se sitä varmasti ilkeyttään tee, mutta ei vaan osaa ajatella sanomisiaan sen kummemmin ja sit se lapsuudessa opittu jatkuvasta naljailusta nostaa päätään. En kyllä tajua mikä se tuommonenki tapa on, miksei kehuja voi antaa kehuina vaan aina pitää kettuilla.
Minua ihmetyttää, miten jaksatte tällaisten epäkunnioittavien puolisoiden kanssa. Minulla oli kerran työkaveri, jolta ei saanut mihinkään asiaan selkeätä vastausta. Selvässäkin asiassa piti vääntää "jaa-a mitenköhän on" ym paskaa, jota sävytti ylensä vielä voimakas negatiivisuus. Viimeiseen asti halusin vältellä kaikkea kanssakäymistä hänen kanssaan, koska jo etukäteen tiesi, että vääntö alkaa taas.
Ja se nyt oli vain pieni murto-osa siitä, mistä täällä on kerrottu. Miten ihmeessä jaksatte ja suostutte tällaiseen. Helppo tietysti neuvoa, mutta esimerkiksi tälle sairaanhoitajalle, joka tekee taatusti tärkeätä työtä sanoisin: sano miehellesi ystävällisesti mutta täysin selvästi, että työstä ja palkasta naljailu saa nyt loppua ja ettet tule sietämään enää ensimmäistäkään negatiivista kommenttia asiasta. Tee se hänelle täysin selväksi. Kehota häntä miettimään todella vakavasti, ennen kuin avaa suunsa, jos tekeetaas mieli naljailla,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se kylmä kalja tai muu vähäpätöiseltä tuntuva asia voi olla se viimeinen pisara ja höyhen joka katkaisee kamelin selän! Jos sitä on edeltänyt vuosien jäynänteko ym lapsellisuudet kielloista huolimatta niin
täysin ymmärrän ylilyönneiltä tuntuvat reaktiot. Eikä todellakaan ole huumorintajuttomuutta.
Vaikea tietysti sellaisen ymmärtää jonka omassa parisuhteessa tuollaista törkeää käyttäytymistä ei ole.
.
No vaikea minun on ymmärtää miksi olla suhteessa, jossa on on itselleen ahdistavia asioita, vuosikausien jäynänteko, lapsellisuudet jne. Etkö sinä omista sinun omaa elämääsi? Ei perkele, että on ihminen tyhmä, laiska ja saamaton. A) valitsee typerän puolison b) jää huonoon suhteeseen.
Ja minä en ymmärrä noita luettelemani ylilyönneiltä "vaikuttavia" reaktioita. Miten ne v**tu on päässyt tapahtumaan? Sinä olet mahdollistanut sen. Täällä ihmiset syyttävät puolisoaan huonosta olosta kun aina on mahdollisuus valita. Tai olla valitsematta. Äh, antaa olla. Toivottavasti elämä opettaa pellemiesten naisille, että onni on omissa käsissä.
Vierailija kirjoitti:
No niinhän se on, että fiksu selviää tilanteista, joihin viisas ei joudu. Oikeasti kannattaa panostaa siihen miesvalintaan. Ei kusipäät tule yllätyksenä jos on yhtään pelisilmää. Oma moka, ei säälipisteitä valittajille, olisit käyttänyt harkintaa.
Meinaatko oikeasti että ihmisen luonne ei muutu vuosien aikana? Että mies/vaimo pysyy tismalleen samanlaisena kuin naimisiinmeno hetkellä? Sairaudet muuttaa ihmisen luonnetta, ikävät kokemukset (kuolemat, avioerot, irtisanomiset ym) muuttaa ihmisen luonnetta, lasten saaminen muuttaa ihmisen luonnetta, uskoon tuleminenkin muuttaa ihmisen luonnetta. Se ainoa asia mikä on satavarmaa, on ihmisen muuttuminen. Kukaan ei ole eläkeiässä samanlainen kuin teininä. Kukaan ei voi ennustaa mitä elämässä tulee tapahtumaan ja miten puoliso sen asian ottaa vastaan tai sen kanssa elää. Joten ihan turha syyllistää siitä puolison käytöksen muuttumisesta toista osapuolta, ei välttämättä ole syyllinen siihen. Pelisilmän ja harkinnan kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Ja moniko oikeasti rakastumisen huumassa järkeilee ja analysoi, tunteella ne parisuhteet muodostetaan ja tunteilla myös eletään tätä elämää. Se joka väittää että miehet ajattelee järjellä ja naiset tunteella, voi ihan vaikka lukaista tämän päivän Iltasanomista jutun miten mies oli pahoinpidellyt vaimonsa ja nyt on piinannut vuosia naista ja tämän omaisia, uhannut tappamisella jne. Täyttä potaskaa että mies ajattelisi järjellä. Tunteet edellä menevät joka ikisessä asiassa, ihan kuten naisetkin.
Minun logiikalla hyvässä suhteessa ei kiusata. Jos sinua kiusataan niin olet huonossa suhteessa. Mieluummin ilman kuin huonossa suhteessa. Joten lähdet pois tilanteesta, suhteesta, missä sinua kiusataan. Kuinka vaikea tätä on tajuta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helvetin ykstotisia naikkosia täällä kommentoimassa, kaikki pelleily on pahasta. Haustakaapa pitkä kettu ja tukehtukaa omaan mustavalkoisuuteenne. Teillä on tylsä elämä ja se on ihan oikein teille, lällälläää :-P
Mistä sinä tiedät, miten itse kukin kumppaninsa kanssa pelleilee? Mä en voisi kuvitellakaan, että kylmän kaljapurkin kenenkään selkään hieroisin, enkä ole koskaan ymmärtänyt jotain "lumipesuja". Ja jos mies pörisisi korvaani jotain pieruääniä samalla nännejä ronskisti painellen, saisi mennä matkoihinsa prööttäilemään.
Viimeksi ukon kanssa räkätettiin eräässä krääsämarketissa vappukamoille ja sovitettiin hattuja ja naamareita. Ei ollut naurusta tulla loppua. Ja mies aloitti, ettei mitään meikäläisen teennäistä lähestymistä ollut. Ja melkein joka kauppa- ym. reissulla sattuu ja tapahtuu kaikenlaista tilannekomiikkaa. Nauretaan tilanteille, ei ihmisille.
.
Voi vittu. Että se on hyväksyttävää ja oikeaa huumorintajua jos sovitellaan vappunaamareita ja kosketus kylmällä oluttölkillä on saatanasta. Kuka teillä määrittelee mikä on hauskaa, ilmeisesti sinä? Tämä on hauskaa, nyt voidaan nauraa. Tämä ei ole hauskaa, nyt ei naureta. Ihan oikeasti nyt alkoi oksettamaan tuollainen körttiläisyys.
Säälin kaikkia miehiä, jotka ovat vaimojensa kahleissa, tämä on sopivaa, tämä ei. Ja voin sanoa, että vappunaamareiden sovittelu ei ole minusta hauskaa, se on niin päälleliimattua ja mukahauskaa, voin pahoin pelkästä ajatuksesta. Se ei vaan riitä jos olet viettänyt nuoruutesi Pahkasikojen parissa ja arvostat älikästä huumoria. Lavastaisin milloin tahansa kaste- ja rippikuvat uusiksi ja mutta en pystyisi kuuna päivänäkään pistämään turtle ninja naamaria kasvoilleni ja "räkättämään" *puistatus*
Jos heitän sinua koiranpaskalla naamaan ja nauran tälle katketakseni, niin onko kyse hassunhauskasta yhteishuumorista, vai kiusaamisesta?
Pohdi eri näkökulmista.
.
No en tunne sinua ja jos joku tuntematon heittäisi minua koiranpaskalla ja olisi vielä niin idiootti, että jäisi siihen hekottelemaan niin ottaisin sinun tuntomerkit, kuvan ja soittaisin poliisit paikalle. Sitten katsoisin kuinka hymysi hyytyy pikkuhiljaa. Saattaisin toki jättää poliisit soittamatta ja hieraista kikkareen omaan naamaasi.
Mieheni ei tekisi tuota tekoa, kumpikaan ei pidä sitä huumorina ja olemme valinneet toisemme huolella.
Mitäs muita näkökulmia, no miten itse selvisit tilanteesta kun miehesi heitti sinua koiranpaskalla? Osuiko hän, ehditkö väistää?
Miksi tämä sinuun kohdistunut asia olisi väärin, mutta muut ketjun ihmiset ovat vain huumorintajuttomia?
Osaatko sulauttaa tätä casea näiden muiden ihmisten kokemuksiin ja reaktioihn? Mitä yhteisiä asioita löydät?
Vierailija kirjoitti:
No niinhän se on, että fiksu selviää tilanteista, joihin viisas ei joudu. Oikeasti kannattaa panostaa siihen miesvalintaan. Ei kusipäät tule yllätyksenä jos on yhtään pelisilmää. Oma moka, ei säälipisteitä valittajille, olisit käyttänyt harkintaa.
Noh, odotas, kyllä elämä sinutkin koulii.
Sitä sanaa et sano, jonka päähän et pääse, on vanha kansa huomauttanut, aika on todeksi tuon lauseen osoittanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä voisi olla niin takakireän naisen kanssa, jota kylmällä oluttölkillä koskeminen häiritsee aivan valtavasti. Erittäin todennäköisesti kyseessä on muutenkin vaikea ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Annahan kun oikein mietin pointtisi, kun se on minulle niin vaikeaa tajuta, kylmä tölkki kyljessä oikeuttaa mm. vetämään kilarit, huutamiseen, oluen heittämiseen seinään, lyömiseen, mykkäkouluun, tiuskimiseen, haistatteluun, haukkumiseen, karjumiseen, elukaksi ja apinaksi nimeämiseen, tai mies saa saunoa jatkossa yksin ainakin useamman viikon, syödä kylmää ruokaa ja miestä heitetään koiranpaskalla naamaan. Ja valtaosa ihmisistä ajattelee näin, nimenomaan ne oikealla tavalla huumorintajuiset ihmiset.
Nämä ovat tähän ketjuun ihmisten kertomia faktoja ja olen vähän ihmeissäni, näinkö te toimitte? Minusta tuo on aika paha ylilyönti reagoida tuolla tavalla ja suosittelen harkintaa. Varsinkin siinä vaiheessa kun valitsette puolisonne, da.
Oli pakko minunkin lopulta kommentoida tähän ketjuun. Etkö todellakaan ymmärrä eroa? Kylmä tölkki kyljessä ei itsessään oikeuta mihinkään noista mainitsemistasi reaktioista, mutta se, että se kylmä tölkki tökätään kylkeen sadannen kerran huolimatta siitä, että toinen on 99 kertaa kertonut, ettei siitä pidä, on aivan eri asia. Jos sinulle kerran toisensa jälkeen tehdään jotain, mistä et pidä, ja tekijä tietää sen mutta tekee siitä huolimatta ja nauraa päälle, niin kestätkö vain, kerrasta toiseen ja aina uudelleen, koska raivostuminen olisi "ylilyönti"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puolustelijoiden kannattaisi muistaa, että jos vertaavat näitä "hassuttelijoita" esim. Duudsoneihin tai Jackassiin, niin isoin ero on se, että näissä jälkimmäisessä mauttomatkin pilat tehdään yhteishengessä niin, että ollaan valmiita ottamaan samaa takaisin.
Tässäkin ketjussa kun on esiintynyt paljon sitä, että keppostelija itse suuttuu jos hänelle tekee jotain vastaavaa.
Senpä takia noita todnäk tekevätkin vaimoille, koska kavereilta saisi herkemmin samaa settiä paluupostina. Ja sepäs kun ei olisikaan enää niin kivaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma mieheni saman tyyppinen. pieru ja alapääjuttuja voi hänen mielestään laukoa missä vaan.
tällainen on mielestäni voimistunut vanhemmiten. Perustelee käytöstä nykyään sillä, että on viimein uskaltautunut olemaan oma itsensä. Nuorempana piti siis käyttäytyä korrektisti mutta nyt on jo niin itsevarma, että voi olla mikä on. eli junttiko?
En ole saanut asiaa menemään tajuntaan kuin hirveällä raivoamisella tai itkemisellä.
Tyypillinen naisen keino yrittää muuttaa miehen luonnetta.
Jos et halua elää juntin kanssa, en ihmettele yhtään, mutta huutaminen ja raivoaminen on henkistä väkivaltaa. Miehellä on oikeus olla sellainen juntti kuin on, ja sinulla on oikeus lähteä suhteesta, jos se ei miellytä. Et varmaan itsekään pitäisi siitä, että mies koettaisi tehdä sinusta huutamalla pieruhuumorin ystävän?
Jaa, tämän edessä sitten ollaan. Tämä saattaa olla sinulle uutinen, mutta: miehetkin yrittävät muuttaa naisia. Onhan se kivaa ja tärkeätä kelvata sellaisena kuin on, mutta usein siihen sekoittuu toisen kohteleminen ja kunnioittaminen. Toisen huomioon ottaminen on tärkeätä, ja sen eteen joudutaan usein käytännössä tekemään kompromisseja, jos haluaa parisuhteen. Ap on pitkään yrittänyt tehdä kompromissejä, mutta mies ei suostu niitä tekemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kyllä voisi olla niin takakireän naisen kanssa, jota kylmällä oluttölkillä koskeminen häiritsee aivan valtavasti. Erittäin todennäköisesti kyseessä on muutenkin vaikea ihminen.
Samaa mieltä, täytyy olla jotain muutakin ongelmaa jos tuosta vetää kilarit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Annahan kun oikein mietin pointtisi, kun se on minulle niin vaikeaa tajuta, kylmä tölkki kyljessä oikeuttaa mm. vetämään kilarit, huutamiseen, oluen heittämiseen seinään, lyömiseen, mykkäkouluun, tiuskimiseen, haistatteluun, haukkumiseen, karjumiseen, elukaksi ja apinaksi nimeämiseen, tai mies saa saunoa jatkossa yksin ainakin useamman viikon, syödä kylmää ruokaa ja miestä heitetään koiranpaskalla naamaan. Ja valtaosa ihmisistä ajattelee näin, nimenomaan ne oikealla tavalla huumorintajuiset ihmiset.
Nämä ovat tähän ketjuun ihmisten kertomia faktoja ja olen vähän ihmeissäni, näinkö te toimitte? Minusta tuo on aika paha ylilyönti reagoida tuolla tavalla ja suosittelen harkintaa. Varsinkin siinä vaiheessa kun valitsette puolisonne, da.
Oli pakko minunkin lopulta kommentoida tähän ketjuun. Etkö todellakaan ymmärrä eroa? Kylmä tölkki kyljessä ei itsessään oikeuta mihinkään noista mainitsemistasi reaktioista, mutta se, että se kylmä tölkki tökätään kylkeen sadannen kerran huolimatta siitä, että toinen on 99 kertaa kertonut, ettei siitä pidä, on aivan eri asia. Jos sinulle kerran toisensa jälkeen tehdään jotain, mistä et pidä, ja tekijä tietää sen mutta tekee siitä huolimatta ja nauraa päälle, niin kestätkö vain, kerrasta toiseen ja aina uudelleen, koska raivostuminen olisi "ylilyönti"?
.
Jospa tiivistän, kylmä tölkki kyljessä ei oikeuta mihinkään noista reaktioista. Ymmärrätkö?
Lähde menemään (suhteesta) ennen kuin tulee se 99 kilahtamiskerta jos puhe ei auta. Ymmärrätkö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Annahan kun oikein mietin pointtisi, kun se on minulle niin vaikeaa tajuta, kylmä tölkki kyljessä oikeuttaa mm. vetämään kilarit, huutamiseen, oluen heittämiseen seinään, lyömiseen, mykkäkouluun, tiuskimiseen, haistatteluun, haukkumiseen, karjumiseen, elukaksi ja apinaksi nimeämiseen, tai mies saa saunoa jatkossa yksin ainakin useamman viikon, syödä kylmää ruokaa ja miestä heitetään koiranpaskalla naamaan. Ja valtaosa ihmisistä ajattelee näin, nimenomaan ne oikealla tavalla huumorintajuiset ihmiset.
Nämä ovat tähän ketjuun ihmisten kertomia faktoja ja olen vähän ihmeissäni, näinkö te toimitte? Minusta tuo on aika paha ylilyönti reagoida tuolla tavalla ja suosittelen harkintaa. Varsinkin siinä vaiheessa kun valitsette puolisonne, da.
Oli pakko minunkin lopulta kommentoida tähän ketjuun. Etkö todellakaan ymmärrä eroa? Kylmä tölkki kyljessä ei itsessään oikeuta mihinkään noista mainitsemistasi reaktioista, mutta se, että se kylmä tölkki tökätään kylkeen sadannen kerran huolimatta siitä, että toinen on 99 kertaa kertonut, ettei siitä pidä, on aivan eri asia. Jos sinulle kerran toisensa jälkeen tehdään jotain, mistä et pidä, ja tekijä tietää sen mutta tekee siitä huolimatta ja nauraa päälle, niin kestätkö vain, kerrasta toiseen ja aina uudelleen, koska raivostuminen olisi "ylilyönti"?
.
Niin, jos lapsesi lyö sinua kiellosta huolimatta sadannen kerran niin kestätkö vain, kerrasta toiseen ja aina uudelleen koska raivostuminen olisi ylilyönti?
Luulisi kestävän, eli hermosi kestää. No sitten kiusaaja on aikuinen. Mikä siinä pettää jos hermot kestää lapsen kiusaamisen? Voin kertoa, harkinta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan helvetin kuvottavia miehiä. Vaikea kuvitella että tällaisia miehiä olisi missään muualla kuin Suomessa. Kuvitelkaapa huviksenne sivistynyt brittimies pieraisemassa naamalle.
:""D Äidinkielestähän se onkin kiinni. Naurettavaa...
Terence ja Philip ovat kyllä kanadalaisia.... :-)
Aika monen mielestä on oikeutettua raivota ja lyödä puolisoaan jos hän kiusaa. Että on ihan ymmärrettävää tällainen reaktio. Kuitenkaan nämä ihmiset eivät osaa lähteä suhteesta, ei käy ero mielessäkään. En ymmärrä tällaista ajattelutapaa. Minä en ikinä jäisi suhteeseen, missä olisin kiusattu. Olen suhteessa missä olen rakastettu ja rakastan. Olen lähtenyt suhteista missä en tuntenut itseäni enää rakastetuksi enkä itse enää rakastanut. Mikä siinä on niin vaikeaa tehdä ne elämään vaikuttavat oleelliset valinnat?
Valitse niin ei tarvitse valittaa.
[/quote]
Mun anoppi tekee tuota tosi usein, siis tarttuu sanoihin ja sanamuotoihin, eikä edes yritä ymmärtää, mitä toinen selittää. On pidemmän päälle todella raskasta käydä mitään keskustelua, kun juttu koko ajan keskeytyy. Tekee sitä paljon miehen veljentyttärelle, joka on muutenkin vähän herkässä iässä ja elämäntilanteessa. Turhauttaa katsella lapsen turhautumista.[/quote]
Minulla taas tuota harrastaa mies. Hän takertuu erittäin usein joihinkin yksityiskohtiin tai sanoihin ja alkaa kysellä niistä, jolloin kertomani asia jää toiselle sijalle. Tuosta tulee todella arvostamaton olo. Jos hänet itsensä keskeytetään, hän suuttuu todella paljon ja alkaa huutamaan.
On pari muutakin asiaa mitkä ärsyttävät vaikkei hän sinänsä mikään vastaava vitsiniekka ole mitä nämä muut esimerkit. Hän saattaa läimästä takamukselle koska tahansa, silloinkin jos minulla on jotain särkyvää tai läikkyvää kädessä. Hän tekee sen vielä sen verran kovaa että se sattuu ja säikähdän myös. Sitten ihmettelee jos suutun ja sanoo että leikillähän hän löi. Sitten on tuo kouriminen missä tahansa. Onpa laittanut kätensä minun alushousuihin kaupassa. On todella ärsyttävää. Jos kumarrun ja hän huomaa, tulee hän melkein joka kertaa nylkyttämään takaapäin. Siltikin vaikka lapsi on lähellä toisessa huoneessa ja näköyhteys jos sattuisi sinne päin katsomaan. Kun ärsyynnyn hän näyttelee loukkaantunutta ja taas ihan leikillään on tehty ja en kuulemma halua häntä.
Vitsinä hän heittää että on joko syönyt jonkun jutun joka oli minulle varattu tai unohtanut ostaa kaupasta jotain mitä tarvitsen. Kun näkee sitten minun pettyneen ilmeeni, sanoo hän ei vaiskaan, kylläpäs sinä menet helposti lankaan tms. Onpas todella hauskaa! Kun itse olen pari kertaa tehnyt saman, hän suuttuu. Mutta varsinainen huumorintaju häneltä puuttuu. Hän ei juurikaan naura tai hymyile, ainoastaan tilanteissa joissa omasta mielestään on sanonut jotain (yleensä jotain ikävää muista)hauskaa.
Vielä on yksi piirre monissa miehissä mitä en ymmärrä. Minkä ihmeen takia pitää tuoda elimensä naaman eteen ja pyöritellä kuin helikopteria, etenkin jos on juuri käynyt vessassa? Jos se on olevinaan hauskaa niin olen mieluummin tosikko.
Itse koen olevani huumorintajuinen, mutta minulle se tarkoittaa sitä ettei saa olla ilkeä muille. Siinä ei ole mitään hauskaa. Pöhköilykin on ok kunhan kaikki osapuolet siihen osallistuvat. Jos huumori loukkaa toista eikä toisen loukkaantumisesta huolimatta lopeta, ei se ole huumoria vaan kiusaamista.
Mitenkähän saisin tuon oman mieheni lopettamaan tuon lätkimisen ja kourimisen ? Puhe ei auta. Jos lätkäisen takaisin, suuttuu hän siitä oikein kunnolla.
Vierailija kirjoitti:
Miksi mies pukkaa sitä kylmää olutta kylkeen kun tietää että siitä seuraa kilari? Se on tämän ketjun suurin mysteeri.
Ne on tyhmiä eikä opi mitään edes toistosta.
Sori, ketju taannutti minut ala-asteikäiseksi..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Annahan kun oikein mietin pointtisi, kun se on minulle niin vaikeaa tajuta, kylmä tölkki kyljessä oikeuttaa mm. vetämään kilarit, huutamiseen, oluen heittämiseen seinään, lyömiseen, mykkäkouluun, tiuskimiseen, haistatteluun, haukkumiseen, karjumiseen, elukaksi ja apinaksi nimeämiseen, tai mies saa saunoa jatkossa yksin ainakin useamman viikon, syödä kylmää ruokaa ja miestä heitetään koiranpaskalla naamaan. Ja valtaosa ihmisistä ajattelee näin, nimenomaan ne oikealla tavalla huumorintajuiset ihmiset.
Nämä ovat tähän ketjuun ihmisten kertomia faktoja ja olen vähän ihmeissäni, näinkö te toimitte? Minusta tuo on aika paha ylilyönti reagoida tuolla tavalla ja suosittelen harkintaa. Varsinkin siinä vaiheessa kun valitsette puolisonne, da.
Oli pakko minunkin lopulta kommentoida tähän ketjuun. Etkö todellakaan ymmärrä eroa? Kylmä tölkki kyljessä ei itsessään oikeuta mihinkään noista mainitsemistasi reaktioista, mutta se, että se kylmä tölkki tökätään kylkeen sadannen kerran huolimatta siitä, että toinen on 99 kertaa kertonut, ettei siitä pidä, on aivan eri asia. Jos sinulle kerran toisensa jälkeen tehdään jotain, mistä et pidä, ja tekijä tietää sen mutta tekee siitä huolimatta ja nauraa päälle, niin kestätkö vain, kerrasta toiseen ja aina uudelleen, koska raivostuminen olisi "ylilyönti"?
.
Jospa tiivistän, kylmä tölkki kyljessä ei oikeuta mihinkään noista reaktioista. Ymmärrätkö?
Lähde menemään (suhteesta) ennen kuin tulee se 99 kilahtamiskerta jos puhe ei auta. Ymmärrätkö?
Oma, puolison ja lasten elämä täytyy laittaa kokonaan uusiksi vain siksi, että toinen ei osaa lopettaa sinänsä pientä, mutta toista ärsyttävää toimintaa. Mahtaa tuollainen mies itkeä tälläkin palstalla, että kaikki oli hyvin ja akka vaan halusi eron. Ymmärrän, jos toisen ärsyttäminen on vaan keino saada toinen hakemaan eroa, muuten en.
Se kylmä kalja tai muu vähäpätöiseltä tuntuva asia voi olla se viimeinen pisara ja höyhen joka katkaisee kamelin selän! Jos sitä on edeltänyt vuosien jäynänteko ym lapsellisuudet kielloista huolimatta niin
täysin ymmärrän ylilyönneiltä tuntuvat reaktiot. Eikä todellakaan ole huumorintajuttomuutta.
Vaikea tietysti sellaisen ymmärtää jonka omassa parisuhteessa tuollaista törkeää käyttäytymistä ei ole.