En enää pelkää kuolemaa
Minulla on terveysongelmia, joihin herään yöllä ja jotka vaivaavat päivällä niin, että monesti pelkään kuolemaa. En ole ihan nuori. Nyt mies on tuottanut jo niin monta pettymystä, että ei enää väliä.
Mies on taas retkillään. Pitäisikö laittaa kiitosviesti siitä, että en enää välitä.
Kommentit (5)
Onhan se naiivia, mutta uskoin joskus elämään ja rakkauteen. Mies in osoittanut, että en ole minkään arvoinen.
Tajuan myös, että elämää ei voi asettaa toisen ihmisen varaan, siis härjellä tajuan, mutta yksinäisessä elämässä ei mikään innosta.
En minäkään pelkää, mutta en myöskään toivo sitä. Toivon saavani vielä monta monta monta tervettä vuotta. Haluan ELÄÄ, siis oikeasti elää!
Olen kahdesti ollut kuoleman portilla vakavan sairauden takia, ja sieltä ihmeen kaupalla takaisin kammennut. Nyt arvostan elämää täysin uudella tavalla! Kuolema on kaiken totaalinen loppu, täysin peruuttamaton! Sitä on helppo toivoa kun asiat menee vähän vinoon ja sillä on helppo uhkailla toisia kiristämistarkoituksessa; jos lähdet tapan itseni.
Kuolema ei ole leikki. Se on Ehdoton Kaiken Loppu. Elämä jatkuu, sinä olet peruuttamattomasti ulos pelistä.
Vasta kun sitä katsoo silmästä silmään, kun tajuaa sen lopullisuuden, tajuaa miten kallisarvoinen elämä on! Meille jokaiselle on annettu vain yksi ainoa. Ei uusintaa.
Hieno kommentti. Minäkin olen olut kohtalaiaen lähellä kuolemaa nuorempana. Se kauhistutti. Nyt ei vain, tämän uuden vaivan kanssa, tunnu kuolema tappiolta. Tuo, että elämä on sitten siinä, kaikki on siinä, on totta, mutta jotenkin se, että se nuori, elämänhalykas intomieli on muuttunut täksi väsyneeksi sietäjäksi on vain liikaa.
Miten mies ja kuolemanpelko liittyy yhteen?