Miksi tässä yhteiskunnassa arvostetaan niin paljon sitä että saa vain jotain konkreettista aikaiseksi vaikka ne aikaansaannokset olisivat jotain ihan turhia?
Heti huolestutaan jos ihminen ei saa mitään näkyvää aikaan. Jos ihminen virkkaa 20 pitsiliinaa kaappiin pölyttymään eikä koskaan niitä käytä niin kehutaan että kylläpä olet aikaansaava ja hyvä kun teet edes JOTAIN. Jos ihminen taas käyttää saman ajan lukemalla vaikkapa uutisia ja muuta internetistä ja pohdiskelee asioita niin sellaista ei pidetä minään. Harkitsevuutta ei myöskään arvosteta vaan pitäisi TEHDÄ JA TEHDÄ asioita. Jos on joku idea niin sitä pitäisi heti kiirehtiä toteuttamaan vain siksi että saisi päällisin puolin aikaan jotain, sen sijaan että kehittelisi ideoita pidempään mielessään ja sitten toteuttaisi lopulta jonkun jos tulee joku tosi hyvä mieleen.
Kommentit (3)
Itse olen harjoitellut kitaran soittoa ja laulua n. kolme vuotta kotona. Aika iso ajasta kuluu myös musiikin kuuntelemiseen ja lauluopetusvideoiden kuuntelemiseen, biisi-ideoiden miettimiseen. Ulkopuolisen silmissä en tee mitään, "olen aina kotona" enkä edes hanki esiintymiskokemusta. Mutta kun en halua harjoitella ryhmässä enkä halua mennä esiintymään ihan raakileena. Mitä vikaa on kypsyä ensin omassa rauhassaan? Tapani tehdä tätä on auttanut kyllä, ääni on kehittynyt, kuulen asioita toisten äänenkäytöstä ja olen alkanut kuulla musiikkiunia.
Tämä on niin totta. Minäkin kulutan päivät suunnitellen kaikenlaista, elokuva-, ja tv-sarjaideoita, webbisaitti-ideoita, yritysideoita, uuden lehden perustamista, ratkaisuja erilaisiin yhteiskunnallisiin ja maailmanlaajuisiin ongelmiin. En vain koskaan ala toteuttamaan niitä, koska oletan että kaikki ihmiset vihaavat minua ja haukkuisivat kehitelmäni lyttyyn. Moni kyllä ihmettelee, miksen käy juuri missään vaan nyhjään aina kotona. Nytkin on päässä idea uudenlaisesta haastekilpailusta suomalaiseen moottoriurheiluohjelmaan.
Amen!!